Tulikäpälän blogi

Tulikäpälän blogi

Sivut

tiistai 16. tammikuuta 2018

2018

Vuoden ensimmäiset kisat käyty. Noin kuukausi oli taukoa kisakentiltä sekä treeneistä.
Sentään kisoja edeltävällä viikolla saatiin napattua irtopaikka treeneihin ja kyllä tuli tarpeeseen. Koirahan meni kuten aiemminkin, mutta itse unohdin radan :)
No, mutta kisat... Sunnuntaina oltiin lägin hallilla 3:n startin verran. Eka rata oli ihan mielettömän hieno. Upea nolla siihen pohjalle ja etenkin ensimmäiset 4 estettä meni sairaan hienosti. Pikkuisen arvoin tutustuessa että kummalta puolen hyppyjä ja aata Häkän ohjaan, mutta päätin valita "japskin" ja se oli oikein nappi valinta. Vau! No, lopputuloksissa sijoitus 3. ja kun katselin voittajakoiran menoa, niin eipä ole vaikea veikata mistä ne parin sekunnin erot tulivat. Voittajalla juoksari puomi ja melkein lentokeinu. Häkällä pysäytyspuomi ja keinulla kestää ja kestää... (kuten voi videoltakin todeta). Mutta jäi hyvä mieli. Häkälle sydämmet <3

Sama rata piirroksena:

Toinen rata oli melkein sama kuin eka mutta toisin päin. Tämäkin onnistui mielestäni super hienosti. Ilman jossitteluja. Tai ainakin melkein :)
Lopun 4 estettä valitsin tälle radalle väärällä sijoittumisellani ja se kostautui tokavikalle esteelle, Häkä nappasi hypyn väärinpäin eli siitä hylkäys.


Sama rata piirroksena:

Kolmas rata oli hyppyrata josta ei videota saatu. Mutta siinäkin valitsin itse vähän vääränlaisen ohjauksen, tai oikeastaan valitsin ihan oikein. Kun ei tuloksilla sinänsä ole mitään väliä tässä vaiheessa, niin uskaltaa tehdä toisenlaisia ratkaisuja. Joskus ne toimii, nyt ei.

Ohjasin alun niin, että takaakierto-persjättö kakkoselle, kuljin itse ulkoreunaa muurin ja pituudenkin ja piti kääntää Häkä poikkarilla kepeille pituuden jälkeen. No se luki renkaan hyvissä ajoin ja kirmasi mun edestä sinne ja siitä hylkäys.
Jatkoin rataa ja parit esteiden ohitukset, joten tuo oli kokonaisuudessaan surkea rata :)
Moni yritti 3-4 väliin persjättöä ja useat siinä epäonnistuivat. Luokan pari nopeinta ohjasi niin, että kakkosen kierrättivät pidemmän kautta jolloin saivat itselleen pari askelta etumatkaa ja persjättö 3-4 väliin silloin onnistui. Tuo ei itsellä käynyt edes mielessä. Enkä ehkä valitsisi sitä jatkossakaan. En tiedä miksi... Sitten näki myös yrityksiä juosta itse 3 esteen kentän puolelta. Joo, ei ollut kauhean hyvä valinta sekään.


Mutta olihan kiva kisata. Tuomarina oli Petteri Kerminen ja ratapiirrokset hänen nettisivuiltaan napattuja. agi-petteri.fi



Mitäpä muuta, Joulua ennen hankin vuokra hevosen! :) Kyllä... olin tuollaisesta jo pitkään haaveillut mutta en koskaan saanut aikaiseksi tehdä asialle sen enempää. Nyt oli vihtiläiset-face ryhmässä ilmoitus ja en kauaa miettinyt kun laitoin viestiä ja pian olikin tallilla hevosen selässä.
Saas nähdä mitä tästä tulee, mutta 1-2 kertaa/viikko meinaan käydä ratsastamassakin. Niin siistiä :)
Terttu on 6-vuotias eestin hevonen ja oikein mainio tapaus.




tiistai 19. joulukuuta 2017

Vuoden viimeiset agilityt

Viime lauantaina läksin aamusta aikaisin Sipooseen kisaamaan vuoden viimeiset agilitylatilotit.
Häkälle oli 4 starttia.
Tuomarina oli pohjoisesta Väyrysen Minna jonka radoilla en muista ainakaan 10 vuoteen kisanneeni. Ja itseasiassa koiranetistä kun Liekin tuloksia katselin, niin tasan 10 vuotta sitten olen hänen radoillaan kisannut :)
Radat oli kaikki tosi kivoja, mutta tällä kertaa ei onnistuttu yhden ainuttakaan virheetöntä rataa tekemään. Ei kyllä mitään huonoja ratoja ollut eli ihan hyvä fiilis päivästä kuitenkin jäi.

Kaikkiaan agilityvuosi oli taas jälleen kerran huikean magee ja vaikka ajoittain esiintyykin pientä motivaatiopulaa, niin onhan ihan julmetun hienoa katsella SAGI rankingia jossa listattuna 671 minikoirakkoa ja Häkän kanssa ollaan sijalla 6. !! Mieletöntä!!
Jotain tavoitteita kun pitää aina olla, niin ensi vuoden tavoitteena onkin sitten pysyä kympin sakissa koko vuosi :)
Mutta nyt toivotan kaikille oikein ihanaa Joulua ja tapahtumarikasta Uutta Vuotta 2018!




maanantai 11. joulukuuta 2017

Vuolasvirta-kasvattaja

Suomen Kennelliitto perusti Vuolasvirta-palkinnon koiranjalostuksen kehittämiseksi ja edesmenneen taitavan kynologin Lauri Vuolasvirran ansioiden kunnioittamiseksi. Suomen Kennelliitto myöntää palkinnon korkeimpana huomionosoituksena ansioituneille kasvattajille. Kasvattajan ansiot määräytyvät hänen kasvattamiensa koirien määrän ja niiden saavuttamien käyttökoe- ja näyttelytulosten perusteella palkintoon liittyvän pisteytysjärjestelmän mukaisesti. Kasvattajalla on oltava kennelnimi ja hänen toimintansa kenneltyössä on oltava kasvattajasitoumuksen mukaista, moitteetonta ja esimerkillistä.
Tänä vuonna Suomen Kennelliitto on myöntänyt minulle ja Tulikäpälän kennelille Vuolasvirta-palkinnon.
Olen siitä tavattoman ylpeä, mutta sitä ei olisi tullut ilman teitä, Tulikäpälä-perheitä. KIITOS teille kaikille!
Ja sitten nuo ihanat kasvattien omistajat yllättivät minut lahjoillaan. Olivat esim. teettäneet Tulikäpälä-tuopit! Vitsit miten hienot! Lisäksi olivat koonneet koiristaan pieniä tarinoita yksiin kansiin jota lueskellessa silmät kostui useampaan kertaan.


Palkinto jaettiin messukeskuksessa lauantaina ja olihan se ihan hieno tilaisuus. Ja kyllä tunsin ylpeyttä Tulikäpälistä kun Liekin kanssa astelimme estradille palkintoa pokkaamaan.



Sunnuntaina pidettiin Tulikäpälä-porukalla tapaaminen koirien puuhamaassa, eli Touhu & Temmellyksessä Kellokoskella.
Paikalla oli reilut 30 koiraa ja meno sen mukaista. Vauhtia ja vauhtia :)
Pieni miinus tuli kuraisesta kelistä, mutta gööttejä se ei liiemmälti haitannut. Omistajia kyllä ja itsekin neljää koiraa pestessä hiukan tuhisin, mutta toisaalta päivä oli muutoin niin hirmu kiva ja kaikilla hauskaa, että mitäpä "pienistä" rapa-roiskeista.
Lämpimästi voi suositella paikkaa ihan kaikille. Ja mekin koitetaan ottaa uusiksi kesällä ja toivon mukaan kuivemmalla kelillä.
 

Suuret kiitokset vielä kaikille ihanille Tulikäpälä-perheille! Olen onnekas kasvattaja, kun olen saanut kaikki pennut parhaisiin mahdollisiin koteihin <3

perjantai 8. joulukuuta 2017

Piipahdus Kilpisjärvellä

Mä meen koska mä voin...
Syksyllä huomasin uutisista, että Kilpisjärven Saana-tunturi valaistaan kahdeksi päiväksi siniseen loistoon Suomi 100 kunniaksi. Havainnekuva oli jo sitä luokkaa, että hetken jo mietin, että vitsit kun olisi mageeta päästä paikanpäälle

Huvikseni jopa katselin olisiko paikanpäällä majoitusta jos lähtisi koirien kanssa pienelle retkelle...
No eipä muuten ollut. Hautasin idean samantien.
Mutta sitten jossain vaiheessa heitin Mikalle puoliksi vitsillä, että jos mä lennän hänen luokseen että lähdettäiskö Kilpisjärvelle ja hän ei edes miettinyt vaan tokaisi, että miksikäs ei. No tuo vastaus tuli niin helposti etten oikein ottanut sitäkään todesta. Mutta idea kyti...
Marraskuussa oltiin kuitenkin jo sovittu, että lennän Rovaniemelle. Samalla aloin tutkia Kilpisjärven majoituspaikkoja vähän tarkemmin, mutta edelleen myytiin ei oota.
Lähetin varmaan jokaikiseen alueella majoituksia tarjoavaan yritykseen sähköpostia ja sain monta vastausta ettei yhtään vapaata todellakaan ole. Tai sitten oli jotain isoja mökkejä joista olisi pitänyt maksaa yli 400€ yhdestä yöstä. Kiitos ei!
Kilpisjärven retkeilykeskus tarjosi ensin 140€:n huonetta mutta siihenkin vastasin, että turhan kallis yhtä yötä varten sekin. No, budjettiratkaisu löytyi, vaatimaton huone 50€ sisältäen kahdelle aamiaisetkin. En epäröinyt hetkeäkään vaan varasin huoneen ja maksoinkin sen heti. Ja sitten viestiä Mikalle, että nyt sitten muuten mennään. Ja edelleen vastaus, että juu, mennään vaan :)

No tuumasta toimeen ja koirille taas hoitopaikkakyselyitä. Hyvinkän Allulandia on edelleen yksi parhaista ja sinne vien koiria enemmän kuin mielelläni hoitoon. Göötit siis jälleen sinne.
Sheltit sai paikan omalta kylältä, shelttilandiasta Sirpan luota. Ihan loistava paikka tämäkin <3

Sunnuntaina 3.12 olin ilmoittanut Häkän kisaamaan hyvinkäälle koska lento lähtisi vasta illalla yhdeksän nurkilla.
Kisat menikin oikeastaan hirmu hyvin. Kaksi nollaa, sijoilla 1 ja 3. Jes!
Göötit jäi hyvinkäälle ja sheltit lähti kisapaikalta Sirpan matkaan ja itse lähdin suoraan kohti lentokenttää. Kuinka kätevää :)

Rovaniemellä odotti pikku pakkanen ja mahtava talvikeli. Lunta oli "ihan sikana". Ainakin 30-40cm. Miten siistiä!!
Maanantai meni leppoisasti, mitä nyt piipahdus joulupukin maassa yksi pieni tuliainen hankkimassa sekä ounasvaaran laella pari talvikuvaa ottamassa.



Tiistaina sitten lähdettiin heti aamusta ajamaan kohti Kilpisjärveä. Matkaa olisi vähän yli 400km.
Ensimmäinen stoppi tehtiin Levillä. Oikeastaan vaan sen takia, että piipahdettiin alkossa :)
Olisihan perilläkin pieni alko, mutta ei uskallettu laskea sen varaan kun haluttiin glögiä ja minttuviinaa.
Ja pitihän sitten pyörähtää rinteen juurella kuva nappaamassa... turisti...


Matka jatkui kohtuullisen kivuttomasti ja perille saavuttiin vielä valoisaan aikaan.




Kaamoshan oli jo vähän niinkuin alkanut, mutta itse en sitä vielä kovin kummallisena pitänyt. Matkalla tosin piti miettiä kun aurinko vilahti kukkuloiden takaa, että oliko se mollukka nousemassa vai laskemassa. Eipä se sieltä kukkuloisen takaa näyttäytynyt ollenkaan. Ainoastaan auringon säteen loistivat.
Mutta ensimmäinen kuva Saanasta noin klo 14. Ihan kun ei mitään valoja olisikaan.
Toinen kuva ehkä tuntia myöhemmin.




Käytiin syömässä ja kun päästiin ravintolasta ulos, vilkaisin taivaalle ja avot! Revontulet näyttäytyi ensimmäisen kerran! Olin ihan vaan pikkuisen innoissani!



Siitä sitten kämpälle vaihtamaan toppavaatetta päälle ja kamerat kantoon ja pihalle.
Kuvia tuli räpsittyä vaikka kuinka paljon mutta tuo pimeässä kuvaaminen on amatöörille haasteellista. Mutta parasta tämä olikin paikan päällä nähtynä ;)




 Kylälle oli tehty myös jääveistos. Vaikuttavan upea sekin!


Pakkanen kipusi Kittilän kohdilla -26,5 asteeseen saakka, mutta Kilpisjärvellä ei menty yli kahdenkympin. Kylmä tuli ainoastaan silloin kun olin ilman hanskoja ja räpsin kuvia. Siis ainoastaan sormet jäätyi. Muutoin tuuleton pakkaskeli oli kyllä ihan parasta!

Illalla käytiin hiippailemassa valonlähteille katsomaan, että minkäslaiset vekottimet ne nyt sitten olisi. Tämmöisiä telineitä ympäri Saanaa.


Valojen oli määrä sammua puolenyön aikaan ja sitä odottaessa porukalla istuttiin iltaa kodassa ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Miten pitikään sattua, että ensimmäiset kaksi rouvaa jotka siihen lyöttäytyi, oli sitten Vihdistä ja Veikkolasta :)

Lopulta koitti puoliyö ja mentiin kaikki siihen Saanan juurelle sitä katsomaan. Jollain tavalla mystinen ja haikea hetki kun koko tunturi pimeni.


Oli kyllä ihan mieletön kokemus. Ja tuskin tällaista mahdollisuutta enää toiste tulee.









tiistai 28. marraskuuta 2017

Muuta kuin koiria

Elämää on myös ilman koiria ja viime viikonloppu kului sekä töissä että viihteellä.
Perjantaina ja lauantaina inventoitiin kaiken maailman muttereita ja ruuveja ym.
Onneksi tämä tehdään vain kerran vuodessa. Melkoinen savotta... mutta lopulta aina on kotiin päästy ilman suurempia ongelmia. Niin myös tällä kertaa. Tässä kuva yhdestä hyllyvälistä :)

Lauantaina oli sitten vuorossa työpaikan pikkujoulut. Tip Tap Tip Tap jne...

Jos illan aloittaa jaloviinalla, niin mitenhän luulee, että se päättyy... niin...
Paikaksi firman pikkujoulutoimikunta oli valinnut ravintola Maxinen, joka sijaitsee Kampin katolla. Helsingin keskustassa. Vihtiläiselle varsin vittumainen sijainti...
Ilta oli ihan kiva ja humalakin sen mukainen. Kotiin pääsin ja kyllä, seuraavana päivänä oli rehellinen krapula :) Mutta tulihan oltua... Muutakin kuin koirakisoja ;)



maanantai 20. marraskuuta 2017

Pietarsaaressa EO-karsinnoissa

Lauantaina oli Pietarsaaressa EO-maajoukkueen karsintakisat.
En ole oikeastaan koskaan EO-joukkueeseen millään tavalla halunnut enkä tiedä lähtisinkö vaikka paikan saisinkin. En ole juuri mitään hyvää kyseisistä kisoista koskaan kuullut ja lisäksi kaikki matkat ja majoitukset pitäisi järjestää kokonaan itse. Vähän liian kallista ja työlästä.
Karsintakisoihin päätin silti lähteä, koska jotain kivaa kisareissua vähän pidemmälle kotinurkista teki mieli.
Lähdettiin reissuun jo perjantaina aamupäivästä. Göötit sai jäädä "mummulaan" hoitoon ja sheltit pääsi tienpäälle.

Yhden pysähdyksen taktiikalla oltiin perillä vähän ennen neljää iltapäivällä. Saatiin kaikessa rauhassa makoilla tovi hotellilla, käydä alkuillasta hallilla ilmoittautumassa ja sitten myöhemmin illalla lähteä vielä vähän viihteelle.

Kisa-aamuna ei ollut kiire mihinkään, koska kisat alkoi vasta klo 10 ja Häkän starttipaikka oli määräytynyt rankingin mukaan loppupäähän, eli meidän vuoro oli vasta 10.30
Aamun ensimmäinen rata oli Katarina Virkkalan käsialaa. Kohtuullisen taattua laatua...
No, ei se mikään kamalan hankala ratana ollut, mutta loppusuoralle olisin kaivannut vähän muutakin tekemistä kuin suoraan juoksemisen kentän päästä päähän.
Häkän kanssa ihan ok nolla saatiin tehtyä heti alkuun ja pistetili kivasti auki.
Jossiteltavaa jäi puomin alastulon hitaudesta. Siitä olisi voinut varmaan sekunninkin saada pois. Jos ja jos... Mutta mikä parasta, aloitettiin nollalla. Sijoitus 7. ja pisteitä 28.10. Voittajalle hävittiin noin 2,5 sekuntia. Tässä rata, vähän kehnoa laatua mutta kuitenkin.


Päivän toinen rata oli Anders Virtasen hyppyrata. Erittäin vauhdikas.
Heti alkuun päänvaivaa aiheutti 3-4 ohjaus. Mieli teki persjättöön, mutta epäilin etten ehtisi (ja Häkä ottaisi vieressä olevan hypyn nro 20) tai vaihtoehtona takaaleikkaus neloselle. Mutta koska nelosen hyppykulma oli mitä oli, epäilin takaaleikkauksessa rynniväni Häkän päälle jolloin se väistäisi ja menisi hypyn ohi.
Päätin sitten lähtöviivalla ehtiä persjättöön. Luultavasti sen takia heti ensimmäinen rima putosi, koska koirahan piti lähettää paikoiltaan eteenpäin hypylle ja itse samantien lähteä juoksemaan toiseen suuntaan. Yllätys yllätys, tällaiset rimat on Häkällä pudonnut oikeastaan aina. Pöh!
Muutoin rata oli meillä ihan mielettömän hyvä. Harmi kun tästä ei tullut videota.
JOS olis ollut nolla... niin Häkä olisi ollut sijalla 5. Mutta ei ollut. Eikä saatu yhtään pistettäkään.
Ratapiirros:

Päivän viimeinen rata oli Timo Teilerin agilityrata. Ja miten sen nyt sanoisi... varsin kimurantti...
Kepeille vienti oli hankala, moni kutsui koiraa turhan paljon putken (4) jälkeen ja koirat otti hirmuisia pyörähdyksiä ja kaarteita ennen keppejä. Itse ajattelin ottaa vain pienellä käskyllä ja tavoitteena oli, että Häkä kulkisi erittäin hyvällä linjalla suoraan putkesta kepeille ilman isoja mutkia.
No se ei ihan onnistunut ja Häkä ampui kepeille ihan miten sattuu väärään väliin ja siitä kielto.
Keppien jälkeen hypyn takaa ja keinulle oli myös vähän kinkkinen muillekin kuin vain meille. Mutta ilman virhettä siitä selvittiin.
Loppu rata oli oikeastaan vaan täysillä ja luota koiraan-tyyppisesti.
Ja vitsit mikä fiilis itselle jäi aan ja puomin välisestä osuudesta. Häkä kulki sen välin todellakin kuin ajatus. Vau!
Ratapiirros ja video





No, pisteitä saatiin lopulta siis vain ekasta radasta ja se riitti sijalle 11.
EO-maajoukkuepaikkoja oli jaossa mineille vain 2, joten ei oltu edes lähellä.
Mutta ilmeisesti oltiin saatu kuitenkin MM-maajoukkueen karsintoihin vapari, vaikka mielestäni me sinne päästään ilman mitään vapaalippujakin. No, seuraavat EO-karsinnat tammikuun lopulla turussa. Ja kyllähän me sinnekin lähdetään :)