Oikein Hyvää Joulua kaikille blogia seuranneille.
Ja menestystä vuoteen 2014!
Ja menestystä vuoteen 2014!
Tulikäpälän blogi
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
Messarissa
Viikonloppuna tein jotakin todella historiallista. Olin messukeskuksen näyttelyssä, koira 2013-tapahtumassa.
No siinä itsessään ei ole mitään ihmeellistä, olen siellä ollut usein. Koirien kanssa tai ilman niitä.
Tällä kertaa matkassa oli Liekki ja Freya. Molemmat ilmoitettuna näyttelyyn.
Freya (T.Ilmiliekki) oli junoriluokassa ja Liekki ensimmäistä kertaa veteraaneissa.
Syksyllä kun koirat mukaan ilmoitin, niin piti kyllä hetki makustella, että ilmoitanko Liekin tosiaan nyt veteraaniluokkaan. Sniif. Eihän se mikään veteraani vielä ole... Vasta 8 vuotias.
Nuuskuun verrattuna vasta puolivälissä elämäänsä ;)
Itse näyttelyssä ja koirien esittämisessä ei tosiaan ole mitään ihmeellistä, mutta mun vaatetuksessa sitä vastoin oli. Meitsi oli ostanut hameen. Ja kaiken lisäksi tepastelin se hame päällä näyttelykehässä. Ihan siis julkisella paikalla. Huh!
Meinasin fb:ssä mainita lauantaina illalla, että aamuksi göötti-kehän laidalle jos haluaa nähdä mut hame päällä. Mutta en sitten viitsinyt, kun en vielä silloin ollut asiasta ihan niin varma.
No mutta... Ei se nyt niin kamala ollutkaan. Saatan sen hameen laittaa päälle toistekkin ;)
Kerrottakoot nyt että mä kuulun niihin tyyppeihin joiden vaatevarastoon ei hameet tosiaankaan kuulu. Tai siis aiemmin ei kuulunut... Mikälie iskenyt... Neljänkympin kriisi tai jotain :) (Siihen on kyllä vielä onneksi aikaa...)
No mutta...Itse näyttelyssä Freya ja Liekki saivat oikein hyvät arvostelut. Molemmissa oli paljon hyvää eikä juurikaan mitään negatiivista. Kummatkin saivat laatuarvostelussa ERI:n ja olivat luokassaan neljänsiä. Mutta kumpikaan ei saanut SA:ta. Liekin arvostelussa oli hienoa, kun se alkoi sanoilla: 8-vuotias, super kunnossa... :) ja loppuun vielä kauniit sanat: ystävällinen luonne. <3
No, onhan se. Noita molempia.
Paikalla oli myös Freyan sisko Likka (T.Pistoliekki), joka myös junnuluokassa sai ERI:n, mutta ei sijoittunut.
Kaikki Tulikäpälät esiintyivät hienosti ja näyttelypaikalla käyttäytyivät myös oikein mallikkaasti, joten olen kasvattajana ihan tyytyväinen. Hyvin se meni :)
Tästä innostuneena suunniteltiin heti Freyan velipojan omistajan kanssa vähän ulkomaan reissuja, joten helmikuussa mennäänkin sitten tallinnaan näyttelyyn. Lähdetään nyt sitten kokeilemaan josko vaikka saataisiin junioreille sertejä naapurimaasta.
Ja koska yksi serti ei vielä riitä mihinkään niin sitten heti maaliskuussa uudestaan.
Joten jos nyt joku halajaa mukaan reissuun, niin huutaa hep!
Helmikuussa näiden junnujen matkaan tulee myös Elsa kilpailemaan narttujen "aikuisten" sertistä ja cacibista. Maaliskuussa reissuun lähtee Liekki kilpailemaan veteraaniserteistä.
Joten etenkin noita cacibin ja "aikuisten" sertien havittelijoita otetaan mielellään matkaan mukaan.
******************************
Saaran juoksua alan jo vähän niinkuin odottelemaan, varsinkin kun Hallausvan kenneliin syntyi reilu viikko sitten 7 pentua, joiden isänä on myös Fennican William. Joka siis tulee olemaan meidänkin pentujen isä. Kiva seurata niiden pentujen kasvua. Ja etenkin pentujen värit minua kiinnostaa suuresti.
No, toisaalta Saaran juoksu pitäisi tulla vasta lähempänä tammikuun loppua, eli ei nyt ihan vielä.
No, tässä kai ne tärkeimmät taas vähään aikaan...
No siinä itsessään ei ole mitään ihmeellistä, olen siellä ollut usein. Koirien kanssa tai ilman niitä.
Tällä kertaa matkassa oli Liekki ja Freya. Molemmat ilmoitettuna näyttelyyn.
Freya (T.Ilmiliekki) oli junoriluokassa ja Liekki ensimmäistä kertaa veteraaneissa.
Syksyllä kun koirat mukaan ilmoitin, niin piti kyllä hetki makustella, että ilmoitanko Liekin tosiaan nyt veteraaniluokkaan. Sniif. Eihän se mikään veteraani vielä ole... Vasta 8 vuotias.
Nuuskuun verrattuna vasta puolivälissä elämäänsä ;)
Itse näyttelyssä ja koirien esittämisessä ei tosiaan ole mitään ihmeellistä, mutta mun vaatetuksessa sitä vastoin oli. Meitsi oli ostanut hameen. Ja kaiken lisäksi tepastelin se hame päällä näyttelykehässä. Ihan siis julkisella paikalla. Huh!
Meinasin fb:ssä mainita lauantaina illalla, että aamuksi göötti-kehän laidalle jos haluaa nähdä mut hame päällä. Mutta en sitten viitsinyt, kun en vielä silloin ollut asiasta ihan niin varma.
No mutta... Ei se nyt niin kamala ollutkaan. Saatan sen hameen laittaa päälle toistekkin ;)
Kerrottakoot nyt että mä kuulun niihin tyyppeihin joiden vaatevarastoon ei hameet tosiaankaan kuulu. Tai siis aiemmin ei kuulunut... Mikälie iskenyt... Neljänkympin kriisi tai jotain :) (Siihen on kyllä vielä onneksi aikaa...)
No mutta...Itse näyttelyssä Freya ja Liekki saivat oikein hyvät arvostelut. Molemmissa oli paljon hyvää eikä juurikaan mitään negatiivista. Kummatkin saivat laatuarvostelussa ERI:n ja olivat luokassaan neljänsiä. Mutta kumpikaan ei saanut SA:ta. Liekin arvostelussa oli hienoa, kun se alkoi sanoilla: 8-vuotias, super kunnossa... :) ja loppuun vielä kauniit sanat: ystävällinen luonne. <3
No, onhan se. Noita molempia.
Paikalla oli myös Freyan sisko Likka (T.Pistoliekki), joka myös junnuluokassa sai ERI:n, mutta ei sijoittunut.
Kaikki Tulikäpälät esiintyivät hienosti ja näyttelypaikalla käyttäytyivät myös oikein mallikkaasti, joten olen kasvattajana ihan tyytyväinen. Hyvin se meni :)
Tästä innostuneena suunniteltiin heti Freyan velipojan omistajan kanssa vähän ulkomaan reissuja, joten helmikuussa mennäänkin sitten tallinnaan näyttelyyn. Lähdetään nyt sitten kokeilemaan josko vaikka saataisiin junioreille sertejä naapurimaasta.
Ja koska yksi serti ei vielä riitä mihinkään niin sitten heti maaliskuussa uudestaan.
Joten jos nyt joku halajaa mukaan reissuun, niin huutaa hep!
Helmikuussa näiden junnujen matkaan tulee myös Elsa kilpailemaan narttujen "aikuisten" sertistä ja cacibista. Maaliskuussa reissuun lähtee Liekki kilpailemaan veteraaniserteistä.
Joten etenkin noita cacibin ja "aikuisten" sertien havittelijoita otetaan mielellään matkaan mukaan.
******************************
Saaran juoksua alan jo vähän niinkuin odottelemaan, varsinkin kun Hallausvan kenneliin syntyi reilu viikko sitten 7 pentua, joiden isänä on myös Fennican William. Joka siis tulee olemaan meidänkin pentujen isä. Kiva seurata niiden pentujen kasvua. Ja etenkin pentujen värit minua kiinnostaa suuresti.
No, toisaalta Saaran juoksu pitäisi tulla vasta lähempänä tammikuun loppua, eli ei nyt ihan vielä.
No, tässä kai ne tärkeimmät taas vähään aikaan...
torstai 21. marraskuuta 2013
Marraskuu
Kuukaudessa ei mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Tai no, mikä nyt kenellekin on ihmeellistä... Jotain mainitsemisen arvoista voisi olla, että olen saanut kisata Saaran kanssa agilityssä ja meillä on ensi kesälle SM-nollat nyt koossa. Eli jos vaikka Marjo ei jostain syystä pääsisi itse kisamaan, niin sitten mä voin kisata siellä Saaran kanssa :) Ja kun jotkut kuitenkin asiaa pohtivat, niin ei... Ei tätä alun perin syksyllä mitenkään suunniteltu, ettäkö mä keräisin Saaran kanssa nollat kasaan. Mutta kun sen tuplanollankin sain heti ekoissa kisoissa ja nollia alkoi tulemaan mukavaa tahtia, niin päätettiin sitten varmuuden vuoksi hommata loputkin nollat. Kun ei niiden saaminen Saaran kanssa ole vaikeaa. Ikinä tiedä mitä ennen ensi kesää tapahtuu... Kisaaminen SM:ssä kun nyt vaan ON ihan pakollista ;) Ja toisekseen, Saarahan astutetaan sen seuraavasta juoksusta ja jos se nyt kovin pitkälle kevääseen venyy, niin eipä sen kanssa SM:ssä kisaa yhtään kukaan.
No mutta... Kävipä sitten niinkin, että sain Kipinälle tuplanollan. Koira joka ei enää ole ns. agilitykoira :) Nyt tyypiltä uupuu vain 2 nollaa ja sitten sillekin olisi paikka SM:ssä. Niitä ajattelin nyt sitten ihan tavoitella ennen kesää. Mutta en mitenkään ahkerasti. Kisa silloin, toinen tällöin. Liekillähän on nollat ollu kasassa jo tovin ;)
Entäs sitten Rokkis... Siinä on kyllä päänvaivaa enemmän kuin tarpeeksi. Joka toiset treenit sujuu suunnilleen oikein hyvin, mutta joka toiset sitten taas ihan päin persettä. Kävin kuitenkin kokeilemassa kisaamista. Sillä on nyt jonkin aikaa ollut rimakauhua, eli jos rima on 35 korkea, se ei mielellään hyppää. Tai sekin on ongelma vain jos hyppyä lähestytään kohtisuoraan. Mutta jos otetaan takaakiertona tai muutoin vinosta kulmasta, ei sillä ole mitään ongelmaa hypätä. No tämähän on nyt sit aiheuttanut mulle huolta ja murhetta. Kun en tiedä mistä sen käytös johtuu. Onko sillä polvi kipeä vai ei, onko sillä rimakauhu vai ei vai mitä ihmettä tuo on. Ja jos rimat laskee 25-30 tasolle, niin tyyppi vetää kovaa ja hyvin. Huoh... No mutta kävin sen kanssa kisoissa. Ei nyt mitään maata mullistavaa, mutta yhdeltä radalta ollaan nyt onnistuttu tekemään nolla. Tosin se oli yliaikanolla. Mutta nolla kuitenkin. Mitään kummoisia tavoitteita en osaa enkä halua rokkiksen kanssa puuhastelulle asettaa. Kunhan nyt treenaillaan ja katsotaan sitten taas jossain vaiheessa yhdet kisat ja mikä on fiilis. Onneksi se on koirana niin älyttömän hauska ja kiva. Tavallinen arki tuottaa niin paljon iloa sen kanssa, että agility on vähän niin kuin sivuseikka.
Ja sitten asiasta kukkaruukkuun... Olen varannut Hyvinkään koirakylpylästä uimavuoroja Tulikäpälille. Sunnuntaina 8.12 mennään porukalla polskimaan klo 14-15.30 (3 x 30min vuorot) Mukaan mahtuu 15 koiraa ja vielä on tilaa useammallekin koiralle. Lisätiedot ja ilmot minulle.
No mutta... Kävipä sitten niinkin, että sain Kipinälle tuplanollan. Koira joka ei enää ole ns. agilitykoira :) Nyt tyypiltä uupuu vain 2 nollaa ja sitten sillekin olisi paikka SM:ssä. Niitä ajattelin nyt sitten ihan tavoitella ennen kesää. Mutta en mitenkään ahkerasti. Kisa silloin, toinen tällöin. Liekillähän on nollat ollu kasassa jo tovin ;)
Entäs sitten Rokkis... Siinä on kyllä päänvaivaa enemmän kuin tarpeeksi. Joka toiset treenit sujuu suunnilleen oikein hyvin, mutta joka toiset sitten taas ihan päin persettä. Kävin kuitenkin kokeilemassa kisaamista. Sillä on nyt jonkin aikaa ollut rimakauhua, eli jos rima on 35 korkea, se ei mielellään hyppää. Tai sekin on ongelma vain jos hyppyä lähestytään kohtisuoraan. Mutta jos otetaan takaakiertona tai muutoin vinosta kulmasta, ei sillä ole mitään ongelmaa hypätä. No tämähän on nyt sit aiheuttanut mulle huolta ja murhetta. Kun en tiedä mistä sen käytös johtuu. Onko sillä polvi kipeä vai ei, onko sillä rimakauhu vai ei vai mitä ihmettä tuo on. Ja jos rimat laskee 25-30 tasolle, niin tyyppi vetää kovaa ja hyvin. Huoh... No mutta kävin sen kanssa kisoissa. Ei nyt mitään maata mullistavaa, mutta yhdeltä radalta ollaan nyt onnistuttu tekemään nolla. Tosin se oli yliaikanolla. Mutta nolla kuitenkin. Mitään kummoisia tavoitteita en osaa enkä halua rokkiksen kanssa puuhastelulle asettaa. Kunhan nyt treenaillaan ja katsotaan sitten taas jossain vaiheessa yhdet kisat ja mikä on fiilis. Onneksi se on koirana niin älyttömän hauska ja kiva. Tavallinen arki tuottaa niin paljon iloa sen kanssa, että agility on vähän niin kuin sivuseikka.
Ja sitten asiasta kukkaruukkuun... Olen varannut Hyvinkään koirakylpylästä uimavuoroja Tulikäpälille. Sunnuntaina 8.12 mennään porukalla polskimaan klo 14-15.30 (3 x 30min vuorot) Mukaan mahtuu 15 koiraa ja vielä on tilaa useammallekin koiralle. Lisätiedot ja ilmot minulle.
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Hei me lennettiin!
Koitti se odotettu viikonloppu, jolloin lähdin Liekin ja Saaran kanssa Norjaan agilitykisoihin. Lentämällä...
Olin tähän saakka vannonut etten koiria laita lentokoneeseen ruumaan. Mutta niin vain mieli muuttui kun matkaan lähti hyvä ystävä Iida, joka on kokenut koirien kanssa lentäjä.
Hän rauhoitteli moneen kertaan että koirat pärjäävät siellä ihan hyvin ja hän aina varmistaa lentoemoilta että onhan koirat kyydissä ja onhan niillä kaikki hyvin. Ja aina on kuulemma asia vielä varmistettu.
No eihän se auttanut kun kokeilla. Osaltaan tietysti asiaan vaikutti lyhyt lentoaika (alle 1,5h) sekä se että lensimme suoraan suomesta norjaan ilman välilaskuja.
Perjantaina 25.10 oltiin helsinki-vantaalla hyvissä ajoin. Lähtöselvitys sujui jouhevasti ja saimme vielä hetken olla sivussa koirien kanssa ennenkun ne piti jättää erikoismatkatavara-luukulle.
Etukäteen olin varmistanut että Liekki ja Saara saivat matkustaa samassa häkissä. Mukavampaa koirille. Ja kun Iidalta löytyi tilava häkki lainaksi niin lentoon sitten vaan...
Lentokentällä oli vielä varsin special-kohtelu meille, sillä ystäväni Kepo V. oli siellä töissä ja olin pyytänyt josko hän voisi tulla vielä varmistamaan että koiria käsitellään hyvin ja että tulevat varmasti oikeeseen koneeseen. Itse menimme koneelle bussikyydillä ja siellä Kepo V. olikin jo vastassa ja oli napannut meille koirista kuvat kuinka ne on boxeineen kyydissä ja niillä oli kaikki hyvin.
Sitten vaan taivaalle mars...
Norjaan laskeuduttiin vielä valoisaan aikaan ja pian saimmekin kassit ja myös koirat.
Hassua, että koirien boxit tuotiin yhdestä ovesta ulos ja ne sai siitä vaan ottaa ilman kyselyitä ja varmisteluja. Siis periaatteessa kuka vaan olisi ne siitä voinut napata matkaansa...
No, göötit olivat täysin normaalin oloisia. Kumpikaan ei läähättänyt kuin hiukan mutta ne ei tärissyt tai ulissut tms. Ilmeisesti lento oli sujunut ihan hyvin.
Koirien kanssa piti kulkea tullin punaista linjaa ja siellä niiltä tarkistettiin jälleen passit ja rokotukset sekä nyt myös mikrosirut.
Sitten vaan vuokra-autoa hakemaan ja majapaikkaa etsimään.
Majapaikka löytyi kun löytyikin vaikka ilta oli jo pimeä. Mikään viiden tähden hotelli se ei ollut, mutta hinnaltaan edullinen. Vesi vessat ja lämmin suihku. Niin ja aamupala. Eipä sitä muuta tarvinutkaan.
Niin ja tilaahan oli... Samaan huoneeseen meidän kanssa oli vielä tulossa Eestiläiset ystävät. Marje & Ede koirineen tietty. Heidän oli tarkoitus olla majapaikassa jo aamupäivästä, mutta toisin kävi. Heidän lentoa oli siirretty päivän aikana pariinkin kertaan ja oli jo vaarana että he ei kisoihin pääsisikään. Mutta onneksi sitten illalla heidän lento saapui ja saatiin kaveritkin majapaikkaan.
Kisoja pyöri heti aamusta alkaen neljällä kentällä minuuttiaikataululla, joka muuten piti hämmästyttävän hyvin paikkaansa koko viikonlopun.
Gööttien kanssa urakka alkoi virallisella agilityradalla. Molemmille kohtuullisen hyvä nollarata.
Tämän jälkeen oli vuorossa epävirallinen hyppyrata, joka toimi samalla Norwegian Open karsintaratana. Tällä radalla kisasivat kaikkien tasoluokkien koirat samassa ja näistä 89 koirasta vain 15 parasta pääsisi sunnuntain finaaliin.
Onnistuin tekemään molemmilla koirilla jälleen nollan. Tosin jälkeenpäin selvisi että Saaralle tuli yliaikaa 0,57 sekuntia. No ei paha. Rata ei ollut mikään helppo ja vähän harmitti ykkös- ja kakkosluokkalaisten ohjaajien puolesta sillä rata oli heille selvästi aivan liian haasteellinen.
No toisaalta, toisten epäonni on toisten onni ja tuloslistalla Saara oli sijalla 15 ja Liekki sijalla 12. Huippua! Molempien koirien kanssa siis finaaliin!! Mahtavaa!
Seuraavana kisana oli epävirallinen tunnel cup. Tämä kaksiosainen kisa koostui lähtö- ja maalihypyn lisäksi vain putkista. Ja niitä olikin radalle saatu sen verran että tutustumisessa tuntui kun olisin aina ollut väärässä paikassa eikä seuraavan putken paikka ollut siellä missä piti.
Tämä oli minulle ensimmäinen putkikisa ikinä. No pitihän tämäkin kokeilla.
Saaran kanssa aloitin ja onnistuin kuin onnistuinkin nollalla maaliin. Samoin Liekillä. Hauska oli huomata, että Saaran kanssa tuntui kun se olisi vaan lisännyt vauhtia mitä pidemmälle mentiin, mutta Liekin kanssa kävi päinvastoin ja tuntui kun vauhti olisi hiipunut loppua kohti. No, eroa oli lopulta vain 0,04 sekuntia. Liekin hyväksi...
Viimeisenä kisana lauantaina oli vielä virallinen hyppyrata.
Päivä alkoi jo painaa jaloissa mutta vielä piti tsempata.
rata ei ollut mikään hirmuisen hankala, mutta tarkkana piti kokoajan olla.
Liekin kanssa aloitettiin ja onnistuin mielestäni erinomaisesti. Tuloksena nolla. Huh huh!
Saaran kanssa sitten yksi pienen pieni herpaantuminen johti kahteen kieltovirheeseen ja tuloksena kymppi.
No, olihan päivä mennyt ihan huikean hyvin joten hyvillä mielin majapaikkaa kohti ja koirille ruokaa ja itse suihkuun.
Mutta nukkumaan ei vielä päästy... Oli aika lähteä syömään...
Meidän suomi-eesti team oli kutsuttu "illalliselle" Jennin ja Jan-Egilin kotiin. Eikä oltu suinkaan ainoita. Siellähän oli tupa täynnä koiria ja ihmisiä. Mutta yllättävän vähän lopulta puhuttiin agilitystä. Tai oikastaan minä vain kuuntelin... Huonolla englanninkielen taidolla ei kovin paljon keskustella, mutta kuunnellaan sujuvasti :D
Mutta ruoka oli oikein hyvää. Toisin kuin juoma... ;)
Noh... Päästiin lopulta nukkumaankin ja aamulla jälleen aikaisin kisapaikalle.
Koomista oli myös, että itse majapaikkaa emme nähneet ollenkaan päivänvalossa, eikä siis juurikaan tiedetä minkälaisessa kartanomiljöössä lopulta oltiin.
Tosin ei norjaa muutoinkaan nähty kuin se vähä mitä kisapaikan ympäristössä näkyi.
Jos niitä vuoria siis haluaa nähdä, niin täytyy mennä uudemman kerran ;)
Sunnuntain kisa-aamu aloitettiin jälleen virallisella agilityradalla.
Rata oli kimurantti mutta mukava. Parissa kohdassa oli suunnitelma tehdä Saaralla takaaleikkaukset vaikka tiesin ne ennakkoon heikoiksi. Ja niinhän se olikin. Putkesta hypylle se ei lähtenytkään vaan väisti minua joten hypyltä kielto. Korjasin ja sen jälkeen olinkin väärässä paikassa ja putken sijaan Saara valitsi aan joten tuloksena hylkäys. Höh.
Liekin kanssa oli luotto korkealla. Ohjasinkin luottavaisesti enkä jäänyt jokapaikkaan varmistelemaan, mutta sitten putkesta tullessa oli takaakierto ja videoltakin mielestäni ohjaan sen hyvin oikein, mutta jostain syystä Liekki viime hetkellä päätti valita hypyn väärältä puolen ja tuloksena hylkäys. Höh ja pöh.
Seuraavaksi oli vuorossa virallinen hyppyrata.
Rata oli helpohko joten nollia odotin molemmille koirille. Ja Saaralla aloitinkin oikein hyvällä nollalla.
Liekillä jatkoin oikein mainiosti, mutta yhdellä hypyllä se ilmeisesti liukasti kun lähti hyppäämään joten tuloksena mahalasku suoraan riman päälle. Hetken katsoin että sattuiko, ei, joten jatkoin hissukseen loppuun saakka. Pystyin katsomaan liikkuiko se hysin ja hyppäsikö se kaksi viimeistä hyppyä hyvin.
Ilmeisesti kolari esteen kanssa oli lievä, joten ilman haavereita selvittiin. Tuloksena kuitenkin vitonen.
Tämän jälkeen oli tunnel cup:n toinen päivä. Nyt oli astetta helpomman oloinen rata ja niin onnistuinkin taas molemmilla virheettömästi. Tällä kertaa Saaralla "reilusti" Liekkiä nopeammin :)
Paremmuudet ratkottiin molempien päivien ratojen yhteistuloksilla ja lopullisessa listassa Saara sijalla 13. ja Liekki heti perään sijalla 14. Tytskyjen eroa lopulta 0,74 sek
Vielä oli yksi kisa jäljellä. Norwegian Open - finaali.
Maxit kisasivat ensin ja olihan muuten huikeita suorituksia. Kolmen kärki oli lopulta kuitenkin melko ylivoimainen. Voittajana maailmanmestari vuodelta 2012 Lisa Frick & Hoss, kakkosena Eestiläinen ystävämme Marje Piiroja & Sûsi ja kolmanstena hurrattiin suomen Jouni Oreniukselle ja Neelalle.
Minien finaali alkoi ajallaan. Jännitin jostain syystä tätä rataa ihan kauheasti.
Rataan tutustumisessakin jalkani olivat kuin puuroa ja tuntin kuinka ne välillä tärisivät. Voi kääk!
Rata ei ollut mikään hirmuisen helppo, mutta ei mikään mahdottoman hanakalaan. Finaaliradaksi oikein mainio.
Saaran kanssa sähelsin pariin kertaan mutta vain yksi virhe saatiin. Toinen oli lähellä, mutta viime hetkellä tuomari laski kätensä.
Maalissa siis vitosella. No ei paha...
Pian oli Liekin vuoro. Ainut mitä jännitin sen kanssa oli lähtö. Liekki kun on alkanut nyt kesän jälkeen tai jo kesällä vähän varastamaan lähdössä ja viikonlopun aikana se olikin karannut melkein jokaisella radalla. Alkuun se ei minua ollut juurikaan liikuttanut, sillä tyyppi tulee kohta 8-vuotta ja vasta nyt se on alkanut varastamaan. Mutta siis finaalissa se oli ainut mitä jännitin.
Jätin sen aika pitkälle ja yllättäen se kyllä jäikin kohtuullisen hyvin. Pari pientä askelta se oli kyllä ottanut.
Rata mentiin virheettömästi, tai niin luulin vielä 3 päivää kisojen jälkeenkin...
Itse en kuulutuksia kuullut mutta minulle sanottiin että aika huippua, Liekki ykköseksi ja Saara heti perässä kakkosena. What! No, kuitenkin puolet luokasta oli vielä menemättä mutta olihan se aika hienoa. Edes sillä hetkellä mennä kisan kärkeen :)
Omia sijoituksiani en sen kummemmin jännittänyt enää, sillä olin tosi tyytyväinen viikonlopun suorituksiin ja olihan mulla nyt takana 16 starttia. Huikea määrä.
Mutta se mitä vähän jänskättiin oli finaalin viimeinen koirakko. Iida ja Hunni. He voittivat edellisen päivän karsintakisan ja kuten Iida itse sanoi, niin parasta on se tunne, kun lähtee finaaliin piikkipaikalta :)
Valitettavasti Hunni lipasti väärälle hypylle ja tuloksena hylkäys. Mutta yleisö haukkoi henkeään kun Iida jatkoi rataa ja näytti kuinka tehdään täydellinen juoksupuomi ja siitä seuraavana lähes 90 asteen kulmassa pujotteluun ilman paniikkia ja "nenästä viemistä". SE oli upeaa!!
Ei muutakun vaatteisen vaihtoon ja kotimatka saisi alkaa.
Hassua, mutta nyt en edes koirien lentämistä juurikaan jännittänyt vaan oikeastaan vaan odotin koska oltaisiin suomessa ja pääsisi kotiin suihkuun ja nukkumaan.
Jotakuinkin 01.00 jälkeen oltiinkin nummelassa ja niin yksi huikean mahtava reissu oli takana.
Vasta puolivälissä seuraavaa viikkoa saatiin nähdä finaalin tulokset ja näin myös Liekin suorituksen netistä livestreamin videolta. Ja voihan perse! Sillä oli pudonnut ensimmäinen rima, eli tuloksena kuitenkin vitonen. Ja mä olin ollut siinä kuvitelmassa että rata oli nolla.
Kaiken lisäksi hitusen verran myös yliaikaa molemmille koirille, joten pieni pettymys hiipi mieliin :(
Eikä siinä kaikki. Tuloslistalla Liekki oli lopulta 6. ja Saara 7. No ihan ok sijoiutuksethan nuo oli. Mutta... Viidentenä listalla olleelle koiralle oli merkitty vain 1 virhe vaikka videolla näkyy kolme virhettä jotka tuomari vielä oikeasti tuomitseekin ja nostaa kätensä. Niitä ei vaan ollu tuomarinsihteeri kirjannut. Oikeasti Liekki siis 5. ja Saara 6.
Ilman viimeisen radan tuloksia olisi viikonloppu ollutkin ihan täydellinen...
Viikonlopun videot: Norjan videot Liekki & Saara
No, ei muutakun seuraavaa reissua suunnittelemaan. Liekin ja Saaran kanssa oli kyllä todella helppoa olla reissussa. kiitos Marjo, kun sain kääpiön lainaksi :) <3
Olin tähän saakka vannonut etten koiria laita lentokoneeseen ruumaan. Mutta niin vain mieli muuttui kun matkaan lähti hyvä ystävä Iida, joka on kokenut koirien kanssa lentäjä.
Hän rauhoitteli moneen kertaan että koirat pärjäävät siellä ihan hyvin ja hän aina varmistaa lentoemoilta että onhan koirat kyydissä ja onhan niillä kaikki hyvin. Ja aina on kuulemma asia vielä varmistettu.
No eihän se auttanut kun kokeilla. Osaltaan tietysti asiaan vaikutti lyhyt lentoaika (alle 1,5h) sekä se että lensimme suoraan suomesta norjaan ilman välilaskuja.
Perjantaina 25.10 oltiin helsinki-vantaalla hyvissä ajoin. Lähtöselvitys sujui jouhevasti ja saimme vielä hetken olla sivussa koirien kanssa ennenkun ne piti jättää erikoismatkatavara-luukulle.
Etukäteen olin varmistanut että Liekki ja Saara saivat matkustaa samassa häkissä. Mukavampaa koirille. Ja kun Iidalta löytyi tilava häkki lainaksi niin lentoon sitten vaan...
Lentokentällä oli vielä varsin special-kohtelu meille, sillä ystäväni Kepo V. oli siellä töissä ja olin pyytänyt josko hän voisi tulla vielä varmistamaan että koiria käsitellään hyvin ja että tulevat varmasti oikeeseen koneeseen. Itse menimme koneelle bussikyydillä ja siellä Kepo V. olikin jo vastassa ja oli napannut meille koirista kuvat kuinka ne on boxeineen kyydissä ja niillä oli kaikki hyvin.
Sitten vaan taivaalle mars...
Norjaan laskeuduttiin vielä valoisaan aikaan ja pian saimmekin kassit ja myös koirat.
Hassua, että koirien boxit tuotiin yhdestä ovesta ulos ja ne sai siitä vaan ottaa ilman kyselyitä ja varmisteluja. Siis periaatteessa kuka vaan olisi ne siitä voinut napata matkaansa...
No, göötit olivat täysin normaalin oloisia. Kumpikaan ei läähättänyt kuin hiukan mutta ne ei tärissyt tai ulissut tms. Ilmeisesti lento oli sujunut ihan hyvin.
Koirien kanssa piti kulkea tullin punaista linjaa ja siellä niiltä tarkistettiin jälleen passit ja rokotukset sekä nyt myös mikrosirut.
Sitten vaan vuokra-autoa hakemaan ja majapaikkaa etsimään.
Majapaikka löytyi kun löytyikin vaikka ilta oli jo pimeä. Mikään viiden tähden hotelli se ei ollut, mutta hinnaltaan edullinen. Vesi vessat ja lämmin suihku. Niin ja aamupala. Eipä sitä muuta tarvinutkaan.
Niin ja tilaahan oli... Samaan huoneeseen meidän kanssa oli vielä tulossa Eestiläiset ystävät. Marje & Ede koirineen tietty. Heidän oli tarkoitus olla majapaikassa jo aamupäivästä, mutta toisin kävi. Heidän lentoa oli siirretty päivän aikana pariinkin kertaan ja oli jo vaarana että he ei kisoihin pääsisikään. Mutta onneksi sitten illalla heidän lento saapui ja saatiin kaveritkin majapaikkaan.
Aamulla piti lähteä pimeän aikaan ajamaan kisapaikalle, jonne matkaa oli noin 40 minuuttia.
Paikka löytyi helposti.
Kisapaikkana toimi jonkin sortin urheilukoulu, jonka yhteydessä oli halli. Puitteet olivat erinomaiset.
Paikka löytyi helposti.
Kisapaikkana toimi jonkin sortin urheilukoulu, jonka yhteydessä oli halli. Puitteet olivat erinomaiset.
Gööttien kanssa urakka alkoi virallisella agilityradalla. Molemmille kohtuullisen hyvä nollarata.
Tämän jälkeen oli vuorossa epävirallinen hyppyrata, joka toimi samalla Norwegian Open karsintaratana. Tällä radalla kisasivat kaikkien tasoluokkien koirat samassa ja näistä 89 koirasta vain 15 parasta pääsisi sunnuntain finaaliin.
Onnistuin tekemään molemmilla koirilla jälleen nollan. Tosin jälkeenpäin selvisi että Saaralle tuli yliaikaa 0,57 sekuntia. No ei paha. Rata ei ollut mikään helppo ja vähän harmitti ykkös- ja kakkosluokkalaisten ohjaajien puolesta sillä rata oli heille selvästi aivan liian haasteellinen.
No toisaalta, toisten epäonni on toisten onni ja tuloslistalla Saara oli sijalla 15 ja Liekki sijalla 12. Huippua! Molempien koirien kanssa siis finaaliin!! Mahtavaa!
Seuraavana kisana oli epävirallinen tunnel cup. Tämä kaksiosainen kisa koostui lähtö- ja maalihypyn lisäksi vain putkista. Ja niitä olikin radalle saatu sen verran että tutustumisessa tuntui kun olisin aina ollut väärässä paikassa eikä seuraavan putken paikka ollut siellä missä piti.
Tämä oli minulle ensimmäinen putkikisa ikinä. No pitihän tämäkin kokeilla.
Saaran kanssa aloitin ja onnistuin kuin onnistuinkin nollalla maaliin. Samoin Liekillä. Hauska oli huomata, että Saaran kanssa tuntui kun se olisi vaan lisännyt vauhtia mitä pidemmälle mentiin, mutta Liekin kanssa kävi päinvastoin ja tuntui kun vauhti olisi hiipunut loppua kohti. No, eroa oli lopulta vain 0,04 sekuntia. Liekin hyväksi...
Viimeisenä kisana lauantaina oli vielä virallinen hyppyrata.
Päivä alkoi jo painaa jaloissa mutta vielä piti tsempata.
rata ei ollut mikään hirmuisen hankala, mutta tarkkana piti kokoajan olla.
Liekin kanssa aloitettiin ja onnistuin mielestäni erinomaisesti. Tuloksena nolla. Huh huh!
Saaran kanssa sitten yksi pienen pieni herpaantuminen johti kahteen kieltovirheeseen ja tuloksena kymppi.
No, olihan päivä mennyt ihan huikean hyvin joten hyvillä mielin majapaikkaa kohti ja koirille ruokaa ja itse suihkuun.
Mutta nukkumaan ei vielä päästy... Oli aika lähteä syömään...
Meidän suomi-eesti team oli kutsuttu "illalliselle" Jennin ja Jan-Egilin kotiin. Eikä oltu suinkaan ainoita. Siellähän oli tupa täynnä koiria ja ihmisiä. Mutta yllättävän vähän lopulta puhuttiin agilitystä. Tai oikastaan minä vain kuuntelin... Huonolla englanninkielen taidolla ei kovin paljon keskustella, mutta kuunnellaan sujuvasti :D
Mutta ruoka oli oikein hyvää. Toisin kuin juoma... ;)
Noh... Päästiin lopulta nukkumaankin ja aamulla jälleen aikaisin kisapaikalle.
Koomista oli myös, että itse majapaikkaa emme nähneet ollenkaan päivänvalossa, eikä siis juurikaan tiedetä minkälaisessa kartanomiljöössä lopulta oltiin.
Tosin ei norjaa muutoinkaan nähty kuin se vähä mitä kisapaikan ympäristössä näkyi.
Jos niitä vuoria siis haluaa nähdä, niin täytyy mennä uudemman kerran ;)
Sunnuntain kisa-aamu aloitettiin jälleen virallisella agilityradalla.
Rata oli kimurantti mutta mukava. Parissa kohdassa oli suunnitelma tehdä Saaralla takaaleikkaukset vaikka tiesin ne ennakkoon heikoiksi. Ja niinhän se olikin. Putkesta hypylle se ei lähtenytkään vaan väisti minua joten hypyltä kielto. Korjasin ja sen jälkeen olinkin väärässä paikassa ja putken sijaan Saara valitsi aan joten tuloksena hylkäys. Höh.
Liekin kanssa oli luotto korkealla. Ohjasinkin luottavaisesti enkä jäänyt jokapaikkaan varmistelemaan, mutta sitten putkesta tullessa oli takaakierto ja videoltakin mielestäni ohjaan sen hyvin oikein, mutta jostain syystä Liekki viime hetkellä päätti valita hypyn väärältä puolen ja tuloksena hylkäys. Höh ja pöh.
Seuraavaksi oli vuorossa virallinen hyppyrata.
Rata oli helpohko joten nollia odotin molemmille koirille. Ja Saaralla aloitinkin oikein hyvällä nollalla.
Liekillä jatkoin oikein mainiosti, mutta yhdellä hypyllä se ilmeisesti liukasti kun lähti hyppäämään joten tuloksena mahalasku suoraan riman päälle. Hetken katsoin että sattuiko, ei, joten jatkoin hissukseen loppuun saakka. Pystyin katsomaan liikkuiko se hysin ja hyppäsikö se kaksi viimeistä hyppyä hyvin.
Ilmeisesti kolari esteen kanssa oli lievä, joten ilman haavereita selvittiin. Tuloksena kuitenkin vitonen.
Tämän jälkeen oli tunnel cup:n toinen päivä. Nyt oli astetta helpomman oloinen rata ja niin onnistuinkin taas molemmilla virheettömästi. Tällä kertaa Saaralla "reilusti" Liekkiä nopeammin :)
Paremmuudet ratkottiin molempien päivien ratojen yhteistuloksilla ja lopullisessa listassa Saara sijalla 13. ja Liekki heti perään sijalla 14. Tytskyjen eroa lopulta 0,74 sek
Vielä oli yksi kisa jäljellä. Norwegian Open - finaali.
Maxit kisasivat ensin ja olihan muuten huikeita suorituksia. Kolmen kärki oli lopulta kuitenkin melko ylivoimainen. Voittajana maailmanmestari vuodelta 2012 Lisa Frick & Hoss, kakkosena Eestiläinen ystävämme Marje Piiroja & Sûsi ja kolmanstena hurrattiin suomen Jouni Oreniukselle ja Neelalle.
Minien finaali alkoi ajallaan. Jännitin jostain syystä tätä rataa ihan kauheasti.
Rataan tutustumisessakin jalkani olivat kuin puuroa ja tuntin kuinka ne välillä tärisivät. Voi kääk!
Rata ei ollut mikään hirmuisen helppo, mutta ei mikään mahdottoman hanakalaan. Finaaliradaksi oikein mainio.
Saaran kanssa sähelsin pariin kertaan mutta vain yksi virhe saatiin. Toinen oli lähellä, mutta viime hetkellä tuomari laski kätensä.
Maalissa siis vitosella. No ei paha...
Pian oli Liekin vuoro. Ainut mitä jännitin sen kanssa oli lähtö. Liekki kun on alkanut nyt kesän jälkeen tai jo kesällä vähän varastamaan lähdössä ja viikonlopun aikana se olikin karannut melkein jokaisella radalla. Alkuun se ei minua ollut juurikaan liikuttanut, sillä tyyppi tulee kohta 8-vuotta ja vasta nyt se on alkanut varastamaan. Mutta siis finaalissa se oli ainut mitä jännitin.
Jätin sen aika pitkälle ja yllättäen se kyllä jäikin kohtuullisen hyvin. Pari pientä askelta se oli kyllä ottanut.
Rata mentiin virheettömästi, tai niin luulin vielä 3 päivää kisojen jälkeenkin...
Itse en kuulutuksia kuullut mutta minulle sanottiin että aika huippua, Liekki ykköseksi ja Saara heti perässä kakkosena. What! No, kuitenkin puolet luokasta oli vielä menemättä mutta olihan se aika hienoa. Edes sillä hetkellä mennä kisan kärkeen :)
Omia sijoituksiani en sen kummemmin jännittänyt enää, sillä olin tosi tyytyväinen viikonlopun suorituksiin ja olihan mulla nyt takana 16 starttia. Huikea määrä.
Mutta se mitä vähän jänskättiin oli finaalin viimeinen koirakko. Iida ja Hunni. He voittivat edellisen päivän karsintakisan ja kuten Iida itse sanoi, niin parasta on se tunne, kun lähtee finaaliin piikkipaikalta :)
Valitettavasti Hunni lipasti väärälle hypylle ja tuloksena hylkäys. Mutta yleisö haukkoi henkeään kun Iida jatkoi rataa ja näytti kuinka tehdään täydellinen juoksupuomi ja siitä seuraavana lähes 90 asteen kulmassa pujotteluun ilman paniikkia ja "nenästä viemistä". SE oli upeaa!!
Ei muutakun vaatteisen vaihtoon ja kotimatka saisi alkaa.
Hassua, mutta nyt en edes koirien lentämistä juurikaan jännittänyt vaan oikeastaan vaan odotin koska oltaisiin suomessa ja pääsisi kotiin suihkuun ja nukkumaan.
Jotakuinkin 01.00 jälkeen oltiinkin nummelassa ja niin yksi huikean mahtava reissu oli takana.
Vasta puolivälissä seuraavaa viikkoa saatiin nähdä finaalin tulokset ja näin myös Liekin suorituksen netistä livestreamin videolta. Ja voihan perse! Sillä oli pudonnut ensimmäinen rima, eli tuloksena kuitenkin vitonen. Ja mä olin ollut siinä kuvitelmassa että rata oli nolla.
Kaiken lisäksi hitusen verran myös yliaikaa molemmille koirille, joten pieni pettymys hiipi mieliin :(
Eikä siinä kaikki. Tuloslistalla Liekki oli lopulta 6. ja Saara 7. No ihan ok sijoiutuksethan nuo oli. Mutta... Viidentenä listalla olleelle koiralle oli merkitty vain 1 virhe vaikka videolla näkyy kolme virhettä jotka tuomari vielä oikeasti tuomitseekin ja nostaa kätensä. Niitä ei vaan ollu tuomarinsihteeri kirjannut. Oikeasti Liekki siis 5. ja Saara 6.
Ilman viimeisen radan tuloksia olisi viikonloppu ollutkin ihan täydellinen...
Viikonlopun videot: Norjan videot Liekki & Saara
No, ei muutakun seuraavaa reissua suunnittelemaan. Liekin ja Saaran kanssa oli kyllä todella helppoa olla reissussa. kiitos Marjo, kun sain kääpiön lainaksi :) <3
maanantai 28. lokakuuta 2013
Nuuskun muistolle
Antimos Nuuskamuikkunen "Nuusku"
16.3.1997 - 24.10.2013
16.3.1997 - 24.10.2013
Mikään epätoivon hetki ei ole loputon
On vain mustia tuokioita.
Kaukaa vihreitten vuorten takaa
Nousee aina uusi parempi päivä.
On vain mustia tuokioita.
Kaukaa vihreitten vuorten takaa
Nousee aina uusi parempi päivä.
Niin koitti se pelätty päivä, että jouduin tekemään ystävälleni viimeisen palveluksen ja päästämään Nuuskun taivaaseen muiden koirakavereiden luokse.
Nuusku lähti melkein saappaat jalassa. Kahdessa viikossa sen kunto romahti valtavasti ja oli tehtävä raskas päätös Nuuskun parasta ajatellen. Viimeiseksi diagnoosiksi jäi epäilys keuhkokasvaimista tai keuhkoahtaumasta.
Ikävä on valtava, mutta onneksi sain viettää Nuuskun kanssa niin hurjan monta vuotta.
Kaikenkaikkiaan 16 vuotta, 7 kuukautta ja 8 päivää.
Tähän aikaan mahtuu kovin kovin paljon ihania hetkiä ja muistoja jotka onneksi säilyvät ainiaan.
Nuusku lähti melkein saappaat jalassa. Kahdessa viikossa sen kunto romahti valtavasti ja oli tehtävä raskas päätös Nuuskun parasta ajatellen. Viimeiseksi diagnoosiksi jäi epäilys keuhkokasvaimista tai keuhkoahtaumasta.
Ikävä on valtava, mutta onneksi sain viettää Nuuskun kanssa niin hurjan monta vuotta.
Kaikenkaikkiaan 16 vuotta, 7 kuukautta ja 8 päivää.
Tähän aikaan mahtuu kovin kovin paljon ihania hetkiä ja muistoja jotka onneksi säilyvät ainiaan.
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
Jännitystä ilmassa
Ensin upeat Tulikäpälä-uutiset...
Carita & Pyry (Tulikäpälän Pieni Pyromaani) ovat nousseet agilityssä mini 3-luokkaan! Huikeaa ja Onnea Carita!
Nyt meitä on jo 8 Tulikäpälää mini kolmosissa! Mahtavaa!
Ja muistaakseni toinenkin huippu-uutinen on vielä hehkuttamatta...
Tulikäpälän Saara Savusukeltaja & Marjo nappasivat toisen agilitysertinsä Jyväskylästä 6.10.
Mielettömästi onnea vieläkin Marjo!
Itse olin lauantaina ekaa kertaa ikinä hakukokeessa. Tosin "vain" maalimiehenä.
Enkä vaan voi käsittää vieläkään, että nämä kokeet ovat osallistujille täysin ilmaiset!
Kun on jo tottunut agilityn jatkuvasti nouseviin hintoihin niin treenimaksuissa kuin kisamaksuissakin, niin todella omituista, että jossain lajissa kokeet ovat täysin ilmaisia.
Ja silti niihin ei tule aina sitä määrää koria, kun voisi tulla. Esim. nyt tämä päivä loppukoe, jossa olin mukana, olisi vielä 2 koiraa mahtunut, mutta ei vaan tullut. Tai jossain vaiheessa oli ymmärtääkseni koe ollut täysi (max. 6 koiraa) mutta kuka mistäkin syystä jäi tulematta.
Toisaalta pelastuskoirakokeissa ei kilpailla paremmuudesta vaan testataan koirakon osaamista ja mahdollisesti hälytyskelpoisuutta. Ja koska toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, niin olisi ehkä vähän tyhmää vaatia vielä hälytyskelpoiseksi koirakoksi pyrkiviltä maksamaan näistä testauksista jotakin.
Kai tätä voisi verrata edellisen elämäni aktiiviharrastukseen, VPK touhuun... Harrastus ei maksa juurikaan mitään, aikaa se vie ihan niin paljon kun vaan pystyy sitä antamaan ja joku ihme vetää puoleensa, kun tähtäimenä on toisten auttaminen hädän hetkellä, ihan vaikka keskellä yötä. (Tulipalojen sammutus ja kadonneiden etsiminen)
Mutta pesti oli varsin mielenkiintoinen ja avasi taas hiukan paremmin harrastusta ja sen "vakavuutta".
Mutta osaltaan mukavaan aamupäivään vaikutti varsin hyvä ja osittain aurinkoinen keli. Mikäs siellä oli tiheässä metsässä rämpiminen hyvissä sadevarusteissa ja tarpeeksi lämmintä vaatetta alla, kun porukka oli superhuippukivaa ja tunnelma kiireetön ja ystävällinen.
Mutta mutta, sitten loppuun vielä se jännitys... Nyt on enää 5 yötä ja sitten me lennetään.
Ensi viikonloppuna kisataan Norjassa agilityä. Matkaani lähtee Liekki ja Saara. Ja ekaa kertaa ikinä mä matkustan koirien kanssa lentokoneessa. Voi jessus että voi jännittää.
Itse olen jokusen kerran lentänyt enkä sitä itse lentämistä niinkään jännitä. Vaan sitä, että kaksi koiraa matkustaa ruumassa. Huh! No, ei voi kun toivoa, että kaikki menee hyvin ja sunnuntaina puolen yön kieppeillä ollaan kaikki ehjinä ja turvallisesti takaisin suomessa.
Jos jotakuta kiinnostaa esim. lähtölistat tai aikataulut, niin tältä sivulta löytyy: http://www.norwegian-open.com/index.htm
Eipä näytä olevan mitkä tahansa peräkylän pikkukisat ;)
Carita & Pyry (Tulikäpälän Pieni Pyromaani) ovat nousseet agilityssä mini 3-luokkaan! Huikeaa ja Onnea Carita!
Nyt meitä on jo 8 Tulikäpälää mini kolmosissa! Mahtavaa!
Ja muistaakseni toinenkin huippu-uutinen on vielä hehkuttamatta...
Tulikäpälän Saara Savusukeltaja & Marjo nappasivat toisen agilitysertinsä Jyväskylästä 6.10.
Mielettömästi onnea vieläkin Marjo!
Itse olin lauantaina ekaa kertaa ikinä hakukokeessa. Tosin "vain" maalimiehenä.
Enkä vaan voi käsittää vieläkään, että nämä kokeet ovat osallistujille täysin ilmaiset!
Kun on jo tottunut agilityn jatkuvasti nouseviin hintoihin niin treenimaksuissa kuin kisamaksuissakin, niin todella omituista, että jossain lajissa kokeet ovat täysin ilmaisia.
Ja silti niihin ei tule aina sitä määrää koria, kun voisi tulla. Esim. nyt tämä päivä loppukoe, jossa olin mukana, olisi vielä 2 koiraa mahtunut, mutta ei vaan tullut. Tai jossain vaiheessa oli ymmärtääkseni koe ollut täysi (max. 6 koiraa) mutta kuka mistäkin syystä jäi tulematta.
Toisaalta pelastuskoirakokeissa ei kilpailla paremmuudesta vaan testataan koirakon osaamista ja mahdollisesti hälytyskelpoisuutta. Ja koska toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, niin olisi ehkä vähän tyhmää vaatia vielä hälytyskelpoiseksi koirakoksi pyrkiviltä maksamaan näistä testauksista jotakin.
Kai tätä voisi verrata edellisen elämäni aktiiviharrastukseen, VPK touhuun... Harrastus ei maksa juurikaan mitään, aikaa se vie ihan niin paljon kun vaan pystyy sitä antamaan ja joku ihme vetää puoleensa, kun tähtäimenä on toisten auttaminen hädän hetkellä, ihan vaikka keskellä yötä. (Tulipalojen sammutus ja kadonneiden etsiminen)
Mutta pesti oli varsin mielenkiintoinen ja avasi taas hiukan paremmin harrastusta ja sen "vakavuutta".
Mutta osaltaan mukavaan aamupäivään vaikutti varsin hyvä ja osittain aurinkoinen keli. Mikäs siellä oli tiheässä metsässä rämpiminen hyvissä sadevarusteissa ja tarpeeksi lämmintä vaatetta alla, kun porukka oli superhuippukivaa ja tunnelma kiireetön ja ystävällinen.
Mutta mutta, sitten loppuun vielä se jännitys... Nyt on enää 5 yötä ja sitten me lennetään.
Ensi viikonloppuna kisataan Norjassa agilityä. Matkaani lähtee Liekki ja Saara. Ja ekaa kertaa ikinä mä matkustan koirien kanssa lentokoneessa. Voi jessus että voi jännittää.
Itse olen jokusen kerran lentänyt enkä sitä itse lentämistä niinkään jännitä. Vaan sitä, että kaksi koiraa matkustaa ruumassa. Huh! No, ei voi kun toivoa, että kaikki menee hyvin ja sunnuntaina puolen yön kieppeillä ollaan kaikki ehjinä ja turvallisesti takaisin suomessa.
Jos jotakuta kiinnostaa esim. lähtölistat tai aikataulut, niin tältä sivulta löytyy: http://www.norwegian-open.com/index.htm
Eipä näytä olevan mitkä tahansa peräkylän pikkukisat ;)
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Rauniopelastuskoira Kipinä
Kipinän kanssa ollaan puolisen vuotta treenattu hakua ja voi elämä että on
muuten siistiä.
Koira on kyllä nyt niin omassa lajissaan, että treenit sen kanssa sujuu omasta mielestäni lähes joka kerta ihan älyttömän hyvin.
ESPY:ssä, johon kuulumme, on jäsentenväliset "kisat" tulossa marraskuussa ja tämä tapahtuma pidetään raunioradalla.
Lähetin sitten kyselyn, että mitähän siellä yleensä tapahtuu ja voikohan mukaan tulla koiran kanssa joka ei ole raunioilla koskaan ollut.
No sain vastauksen, että ilman muuta. Jäsenten väliset on leikkimielinen tapahtuma jossa ei juurikaan edes suoriteta mitään kummoista raunioetsintää. Tai jos on, niin se hoidetaan jokaisen koirakon omalla tasolla. Noh... Ei muutakun ilmoittauduin kekkereihin, jotka on sitten vasta marraskuun alussa.
Sain myös vinkin, että raunioilla voi kyllä käydä koiran kanssa hengailemassa ja jos ehdin, niin pääsen mukaan yksiin treeneihinkin.
No toki ehdin :)
Keskiviikkona mentiin Kipinän kanssa ensin ihan vaan kaksistaan hengailemaan raunioradalle. Itse olen joskus 90-luvun lopussa raunioilla treenaillut Nallen ja Nuuskun kanssa, mutta siitä tosiaan on aikaa sen 15-vuotta.
Mutta Kipinä oli ensimmäistä kertaa. Päästin sen hihnasta irti ja liikuskeltiin siellä täällä. Kipinä puhkuin ja puhalteli ja selvästi sitä hiukan jänskätti...
Mutta kovin kauaa se ei jännittänyt kun uteliaisuus vei voiton ja se alkoi kurkkimaan vähän sinne ja tänne.
Kuljeskeltiin ja kiipeiltiin ja välillä pysähdyttiin katselemaan ja syömään nakkeja.
Kipinä taisi aikapian ymmärtää, että näitä sekalaisia "romukasoja" ei tarvinut jännittää milllään tavalla vaan täällähän oli kaikenlaista siistiä tutkittavaa.
Ja sehän alkoi kiipeilemään yksinkin sinne ja tänne ja jopa komenteli mua aina silloin tällöin.
En siis ohjaillut sitä kummemmin mihinkään piiloille vaan lähinnä kuljeskelin sen mukana ja välillä kehuin ja välillä annoin nakkia.
Saatoin kiivetä jonkin kasan päälle ja jos se tuli perässä, annoin tietty nakkia ja kehuin valtavasti.
Oli tosi hauska huomata, että äkkiä se alun jännitys muuttui uteliaisuudeksi ja tyyppi selvästi odotti, että jotain tapahtuisi.
Kun oltiin koko rata kävelty rauhassa läpi, niin lähdin kaikkien koirien kanssa kunnon lenkille ja odoteltiin illan treenikamuja.
Yllätyin kuinka vähän porukkaa treeneissä oli. Aluksi meitä oli 4 ihmistä. Myöhemmin tuli kaksi lisää. Melko vähän...Alkukaudesta tässä ryhmässä oli ollut kuulemma 13 koiraa, mutta kuka mistäkin syystä lopettanut kokonaan tai toistaiseksi.
Päästiin sitten Kipinän kanssa oikeisiin rauniotreeneihin mukaan.
Kipinän vuoro oli toisena. Sille ei otettu sen suurempaa etsimistä vielä vaan nyt 3 ihmistä meni vaan joihinkin paikkoihin istumaan nakkien kera. Ja kun Kipinä tuli viereen, niin se sai nameja tekemättä yhtään mitään.
Kun otin koiran autosta ja laitoin etsintä-valjaat päälle, niin tyyppi oli aivan villinä. Se jo taisi tietää mitä luvassa oli.
Päästin sen radan reunalta irti ja se lähti juoksemaan "yläkasoja" innoissaan ja törmäsikin melko pian ensimmäiseen maaliin.
Nakit syötyään lähdimme jatkamaan matkaa ja vähän ajan kuluttua "löydettiin" toinenkin maali.
Kolmas oli sellaisessa paikassa, että minä näin sen helposti, mutta koira ei saanut mitään hajua eikä mennytkään suoraan kohti.
Kiersimme alakasojen luo ja yht`äkkiä Kipinä lähti päättäväisesti kohti keskikasoja ja pitkälle minusta.
Jäin jopa vähän monttu auki katsomaan että mihin se nyt lähti, mutta sehän sai hajun ja teki mitä pitikin. Ja kappas, siellähän olikin ihminen :)
Olin jälleen kerran haltioissani Kipinän osaamisesta. Ihan huippua!
Eikä varmasti jää rauniotreenit tähän yhteen kertaan.
Ja sitten agility-uutiset...
Lauantaina kävin Liedossa kisaamassa. Halusin käydä Liekin ja Saaran kanssa kokeilemassa yhdet sisähallikisat ennen Norjan reissua.
Saaralle 2 starttia, Liekille 2 starttia ja ilmoitin vielä NOxinkin yhteen starttiin.
Ekalla radalla vain Saara. Helpohkolta radalta tuli yllättävän paljon virheitä monella koiralla ja niin myös Saaralla.
En kyllä lähtenytkään mitään "varmaa nollaa" tekemään ja parit kiellot saatiin. Musta putki ja lähestyminen pimeästä kulmasta ei onnistunut. Samoin puomilta yhteislähtö renkaalle ja seuraavalle hypylle takaaleikkaus tosi lähellä koiraa ei onnistunut vaan ajoin hiukan liikaa päälle ja Saara väisti.
Toisella radalla oli ensin Saara. Rata oli sama kuin eka rata mutta suoritettiin päinvastoin.
No johan alkoi nolliakin tulla ja niin myös Saaralle. Muuten ihan ok nolla, mutta keinulla kesti vähän turhan kauan.
Liekillä menin myös ja sen kanssa "norminolla". Tai no ei ihan. Kokeilin parissa kohtaa rohkeampia ohjauksia ja kyllähän ne toimi.
Ajallisesti Liekki ja Saara kulkivat lähes samaa vauhtia. Lopputuloksissa eroa taisi olla jotain 0,3 sek. Liekki sijalla 10, Saara 12. Kisaajia yhteensä 53.
Päivän kolmas rata oli hyppyrata jossa mukana Liekki ja NOx. Päätin ohjata Liekkiä rohkeasti ja varmistelematta mitään ja luottaa koiraan, että me osataan kyllä, nyt vaan painetaan täysillä.
Ja niinhän me mentiinkin. Etenemä oli yksi Liekin parhaimmista, 4,37m/sek. Ja nollalla maaliin.
Liekille siis muuten jälleen tuplanolla. On se vaan huikean mahtava koira :)
Sijoitus 12./51.
Fiilis oli periaatteessa ihan huippu, sillä Liekki on tosi taitava koira ja sitä on helppo ohjata. Ollaan niin mainio pari että meille ei mikään rata taida enää olla erityisen vaikea. On vain ohjaajalle huonoja päiviä :)
Mutta ihan hitusen ärsyttää tai harmittaa tai mikähän se tunne nyt sit olis, mutta vaikka tehdään tosi hyvä rata eikä paranneltavaa jää, niin silti jäädään vauhdissa 2-3 sekuntia kärjestä. Noh... Elämä on :)
Niin joo, ja se NOxin rata... Noh... Aamulla otin NOxin halliin ja menin lämppä-esteille. Tajusin sillä sekunnilla, että voihan perse. En ole hyppyyttänyt sitä 35cm:n rimoilla kun joskus satunnaisesti ja varmaan elokuussa viimeksi. Ja nyt olisi koko rata mentävä korkeilla hypyillä.
Ja eikös se sitten mennytkin ne lämppähypyt tosi nihkeästi. Se haki hyppypaikkaa ja saattoi takaakierroilla kieltäytyä kokonaan. Voi jessus... Mietin jopa että jätän radan väliin.
No sitten aattelin, että menen kokeilemaan ja jos se kieltää useamman hypyn niin sitten keskeytän.
Heti ensimmäiset kaksi estettä tuotti päänvaivaa, sillä ainut järkevä ratkaisu oli ottaa pakkovalssilla kakkoselle ja niin että koira tulee oikeaan käteen ja hyppy jää mun oikealle puolen. Se puoli meni torstaina treeneissä kokoajan poskelleen ja NOx otti hypyn mun selän takaa.
Toisen puolen pakkovalssi toimi loistavasti.
No, päätin kuitenkin ottaa sen pakkovalssilla ja kappas, toimihan se :)
Kolmoshyppy oliis kannattanut ottaa valssilla, mutta niistä NOx ei vielä tule kunnolla joten ajattelin antaa tilaa ja tehdä neloselle takaaleikkaus. Hiukan se hidasti ja epäröi, mutta hyppäsi kuitenkin. Vitosena kepit jotka on ehkä meidän parasta osaamista. NOx hakee kepit melkein mistä kulmasta vaan ja suorittaa sen nopeasti ja melko varmasti. Kutoselle taas pakkovalssi ja ei se nyt kaunis ollut, mutta toimi. Taas siitä huonommalta puolelta... Noh, sitten 9-10 väliin olis ehdottomasti kannattanut tehdä sokkari, mutta menin valssaamaan ja ajoin kymppi-hypylle koiran väärälle puolen. No ei se kuitenkaan tullut hypylle vaan meni ohi ja siitähän se paketti sitten levähtikin. Jatkoin korjaamatta ja yksi jos toinenkin este jäi suorittamatta ja mua ärsytti. Lähinnä se että en vaatinut koiralta esteitä vaan annoin sen kiertää ja olla hyppäämättä. Jatkossa mun pitää vaatia siltä jokaisen esteen suorittamista ja minä olen se joka päättää koska ei tarvitse suorittaa.
Mutta voi olla että se tulee vielä jonkun aikaa olemaan hankalaa. jotenkin se takajalan leikkaus kummittelee mulla ja mä en uskalla vaatia koiralta sitä mitä ehkä saisi ja pitäisi jo vaatia. Mutta toisaalta kun en ole ihan varma, että miksi se tekee niinkuin tekee... Olisi ehkä syytä käydä fyssarilla tai jossain ja antaa ammattilaisen käydä koira taas läpi, että onko siinä oikeasti vikaa vai onko vika mussa :)
Äh, jatkan pähkäilyitäni...
Koira on kyllä nyt niin omassa lajissaan, että treenit sen kanssa sujuu omasta mielestäni lähes joka kerta ihan älyttömän hyvin.
ESPY:ssä, johon kuulumme, on jäsentenväliset "kisat" tulossa marraskuussa ja tämä tapahtuma pidetään raunioradalla.
Lähetin sitten kyselyn, että mitähän siellä yleensä tapahtuu ja voikohan mukaan tulla koiran kanssa joka ei ole raunioilla koskaan ollut.
No sain vastauksen, että ilman muuta. Jäsenten väliset on leikkimielinen tapahtuma jossa ei juurikaan edes suoriteta mitään kummoista raunioetsintää. Tai jos on, niin se hoidetaan jokaisen koirakon omalla tasolla. Noh... Ei muutakun ilmoittauduin kekkereihin, jotka on sitten vasta marraskuun alussa.
Sain myös vinkin, että raunioilla voi kyllä käydä koiran kanssa hengailemassa ja jos ehdin, niin pääsen mukaan yksiin treeneihinkin.
No toki ehdin :)
Keskiviikkona mentiin Kipinän kanssa ensin ihan vaan kaksistaan hengailemaan raunioradalle. Itse olen joskus 90-luvun lopussa raunioilla treenaillut Nallen ja Nuuskun kanssa, mutta siitä tosiaan on aikaa sen 15-vuotta.
Mutta Kipinä oli ensimmäistä kertaa. Päästin sen hihnasta irti ja liikuskeltiin siellä täällä. Kipinä puhkuin ja puhalteli ja selvästi sitä hiukan jänskätti...
Mutta kovin kauaa se ei jännittänyt kun uteliaisuus vei voiton ja se alkoi kurkkimaan vähän sinne ja tänne.
Kuljeskeltiin ja kiipeiltiin ja välillä pysähdyttiin katselemaan ja syömään nakkeja.
Kipinä taisi aikapian ymmärtää, että näitä sekalaisia "romukasoja" ei tarvinut jännittää milllään tavalla vaan täällähän oli kaikenlaista siistiä tutkittavaa.
Ja sehän alkoi kiipeilemään yksinkin sinne ja tänne ja jopa komenteli mua aina silloin tällöin.
Saatoin kiivetä jonkin kasan päälle ja jos se tuli perässä, annoin tietty nakkia ja kehuin valtavasti.
Oli tosi hauska huomata, että äkkiä se alun jännitys muuttui uteliaisuudeksi ja tyyppi selvästi odotti, että jotain tapahtuisi.
Kun oltiin koko rata kävelty rauhassa läpi, niin lähdin kaikkien koirien kanssa kunnon lenkille ja odoteltiin illan treenikamuja.
Yllätyin kuinka vähän porukkaa treeneissä oli. Aluksi meitä oli 4 ihmistä. Myöhemmin tuli kaksi lisää. Melko vähän...Alkukaudesta tässä ryhmässä oli ollut kuulemma 13 koiraa, mutta kuka mistäkin syystä lopettanut kokonaan tai toistaiseksi.
Päästiin sitten Kipinän kanssa oikeisiin rauniotreeneihin mukaan.
Kipinän vuoro oli toisena. Sille ei otettu sen suurempaa etsimistä vielä vaan nyt 3 ihmistä meni vaan joihinkin paikkoihin istumaan nakkien kera. Ja kun Kipinä tuli viereen, niin se sai nameja tekemättä yhtään mitään.
Kun otin koiran autosta ja laitoin etsintä-valjaat päälle, niin tyyppi oli aivan villinä. Se jo taisi tietää mitä luvassa oli.
Päästin sen radan reunalta irti ja se lähti juoksemaan "yläkasoja" innoissaan ja törmäsikin melko pian ensimmäiseen maaliin.
Nakit syötyään lähdimme jatkamaan matkaa ja vähän ajan kuluttua "löydettiin" toinenkin maali.
Kolmas oli sellaisessa paikassa, että minä näin sen helposti, mutta koira ei saanut mitään hajua eikä mennytkään suoraan kohti.
Kiersimme alakasojen luo ja yht`äkkiä Kipinä lähti päättäväisesti kohti keskikasoja ja pitkälle minusta.
Jäin jopa vähän monttu auki katsomaan että mihin se nyt lähti, mutta sehän sai hajun ja teki mitä pitikin. Ja kappas, siellähän olikin ihminen :)
Olin jälleen kerran haltioissani Kipinän osaamisesta. Ihan huippua!
Eikä varmasti jää rauniotreenit tähän yhteen kertaan.
Ja sitten agility-uutiset...
Lauantaina kävin Liedossa kisaamassa. Halusin käydä Liekin ja Saaran kanssa kokeilemassa yhdet sisähallikisat ennen Norjan reissua.
Saaralle 2 starttia, Liekille 2 starttia ja ilmoitin vielä NOxinkin yhteen starttiin.
Ekalla radalla vain Saara. Helpohkolta radalta tuli yllättävän paljon virheitä monella koiralla ja niin myös Saaralla.
En kyllä lähtenytkään mitään "varmaa nollaa" tekemään ja parit kiellot saatiin. Musta putki ja lähestyminen pimeästä kulmasta ei onnistunut. Samoin puomilta yhteislähtö renkaalle ja seuraavalle hypylle takaaleikkaus tosi lähellä koiraa ei onnistunut vaan ajoin hiukan liikaa päälle ja Saara väisti.
Toisella radalla oli ensin Saara. Rata oli sama kuin eka rata mutta suoritettiin päinvastoin.
No johan alkoi nolliakin tulla ja niin myös Saaralle. Muuten ihan ok nolla, mutta keinulla kesti vähän turhan kauan.
Liekillä menin myös ja sen kanssa "norminolla". Tai no ei ihan. Kokeilin parissa kohtaa rohkeampia ohjauksia ja kyllähän ne toimi.
Ajallisesti Liekki ja Saara kulkivat lähes samaa vauhtia. Lopputuloksissa eroa taisi olla jotain 0,3 sek. Liekki sijalla 10, Saara 12. Kisaajia yhteensä 53.
Päivän kolmas rata oli hyppyrata jossa mukana Liekki ja NOx. Päätin ohjata Liekkiä rohkeasti ja varmistelematta mitään ja luottaa koiraan, että me osataan kyllä, nyt vaan painetaan täysillä.
Ja niinhän me mentiinkin. Etenemä oli yksi Liekin parhaimmista, 4,37m/sek. Ja nollalla maaliin.
Liekille siis muuten jälleen tuplanolla. On se vaan huikean mahtava koira :)
Sijoitus 12./51.
Fiilis oli periaatteessa ihan huippu, sillä Liekki on tosi taitava koira ja sitä on helppo ohjata. Ollaan niin mainio pari että meille ei mikään rata taida enää olla erityisen vaikea. On vain ohjaajalle huonoja päiviä :)
Mutta ihan hitusen ärsyttää tai harmittaa tai mikähän se tunne nyt sit olis, mutta vaikka tehdään tosi hyvä rata eikä paranneltavaa jää, niin silti jäädään vauhdissa 2-3 sekuntia kärjestä. Noh... Elämä on :)
Niin joo, ja se NOxin rata... Noh... Aamulla otin NOxin halliin ja menin lämppä-esteille. Tajusin sillä sekunnilla, että voihan perse. En ole hyppyyttänyt sitä 35cm:n rimoilla kun joskus satunnaisesti ja varmaan elokuussa viimeksi. Ja nyt olisi koko rata mentävä korkeilla hypyillä.
Ja eikös se sitten mennytkin ne lämppähypyt tosi nihkeästi. Se haki hyppypaikkaa ja saattoi takaakierroilla kieltäytyä kokonaan. Voi jessus... Mietin jopa että jätän radan väliin.
No sitten aattelin, että menen kokeilemaan ja jos se kieltää useamman hypyn niin sitten keskeytän.
Heti ensimmäiset kaksi estettä tuotti päänvaivaa, sillä ainut järkevä ratkaisu oli ottaa pakkovalssilla kakkoselle ja niin että koira tulee oikeaan käteen ja hyppy jää mun oikealle puolen. Se puoli meni torstaina treeneissä kokoajan poskelleen ja NOx otti hypyn mun selän takaa.
Toisen puolen pakkovalssi toimi loistavasti.
No, päätin kuitenkin ottaa sen pakkovalssilla ja kappas, toimihan se :)
Kolmoshyppy oliis kannattanut ottaa valssilla, mutta niistä NOx ei vielä tule kunnolla joten ajattelin antaa tilaa ja tehdä neloselle takaaleikkaus. Hiukan se hidasti ja epäröi, mutta hyppäsi kuitenkin. Vitosena kepit jotka on ehkä meidän parasta osaamista. NOx hakee kepit melkein mistä kulmasta vaan ja suorittaa sen nopeasti ja melko varmasti. Kutoselle taas pakkovalssi ja ei se nyt kaunis ollut, mutta toimi. Taas siitä huonommalta puolelta... Noh, sitten 9-10 väliin olis ehdottomasti kannattanut tehdä sokkari, mutta menin valssaamaan ja ajoin kymppi-hypylle koiran väärälle puolen. No ei se kuitenkaan tullut hypylle vaan meni ohi ja siitähän se paketti sitten levähtikin. Jatkoin korjaamatta ja yksi jos toinenkin este jäi suorittamatta ja mua ärsytti. Lähinnä se että en vaatinut koiralta esteitä vaan annoin sen kiertää ja olla hyppäämättä. Jatkossa mun pitää vaatia siltä jokaisen esteen suorittamista ja minä olen se joka päättää koska ei tarvitse suorittaa.
Mutta voi olla että se tulee vielä jonkun aikaa olemaan hankalaa. jotenkin se takajalan leikkaus kummittelee mulla ja mä en uskalla vaatia koiralta sitä mitä ehkä saisi ja pitäisi jo vaatia. Mutta toisaalta kun en ole ihan varma, että miksi se tekee niinkuin tekee... Olisi ehkä syytä käydä fyssarilla tai jossain ja antaa ammattilaisen käydä koira taas läpi, että onko siinä oikeasti vikaa vai onko vika mussa :)
Äh, jatkan pähkäilyitäni...
perjantai 27. syyskuuta 2013
Pentusuunnitelmia
No niin, nyt on päätökset tehty.
Saan ihanaisen Saaran (Tulikäpälän Saara Savusukeltaja) jalostuslainaan, kiitos Marjo, ja se astutetaan seuraavasta juoksusta jota odotellan tosin vasta ensi vuoden puoelle. Johonkin tammi-helmikuulle.
Saara on ehkä göötiksi hitusen pieni, mutta onhan noita muitakin pieniä käytetty jalostukseen...
En anna koon liiemmälti häiritä, sillä koira on niin super magee. Saara on kaunis ja erittäin hyvä rakenteinen. Terveyttä on tutkittu sen verran, että lonkat B/B, kyynäreet 0/0 ja silmät terveet.
Näyttelyissä Saara on käynyt alle 10 kertaa ja saaliina on yksi vara-sert sekä yksi sert. Nämä suomesta... Virosta Saaralla on 2 sertiä ja 2 cacibia.
Agilityssä Saara aloitti kilpailemisen reilu vuosi sitten ja meno on ollut todella huikeaa. Kolmosiin nousu tapahtui nopeammin kun uskallettiin odottaa ja ensimmäinen agility sert on myös jo saavutettu.
Vain muutama kuukausi kisaamista ja Saaralla oli kisaoikeus SM-kilpailuihinkin. Ja kerrottakoot, että myös ensi kesän SM-nollat on jo kasassa ;)
Luonteeltaan Saara on todella mahtava. Silloin kun tehdään ja touhutaan, se tehdään täysillä. Mutta kotioloissa se on kuin pieni prinsessa. Kiipeää sohvalle syliin ja nauttii rapsutuksista.
Saara on ollut luonani usein hoidossa tai treenattavana ja on se ihan huippu koira.
Minun laumaani se asettuu muitta mutkitta ja on heti kuin kotonaan. Kipinän kanssa juoksevat hirmuista rallia ulkona vapaana ja sisällä taas Liekin kanssa tykkäävät enemmänkin kylkipainista :)
Saara asuu perheessä jossa on kaksi aikuista ihmistä sekä reilun vuoden ikäinen lapsi. Lisäksi koirakavereina toinen göötti sekä bordercollie.
Uroksen valinta on aina todella vaikeaa. Niin myös tällä kerralla.
Luonne ja terveys on asiat joista en ole valmis tinkimään. Oli siis etsittävä terve ja erittäin kivaluonteinen uros. Ja sen yhdistelmän löytyminen gööteissä on vähän vaikeaa...
Olen jonkin aikaa harmitellut erästä urosta että hirveen kivan näköinen, tosi hyvä rakenne, huippu luonne mutta... väärän värinen :)
Noh... kesällä sitten aloin vähän miettimään, että annanko värin vaikuttaa nyt niin paljon ja yritän löytää uroksen jota en tunne ollenkaan mutta kriteerit täyttyisi.
Äh, sanoin aiemmin, että Tulikäpälissä ei koskaan tule syntymään punertavia.
No, sitten mietin, että eihän mun koskaan pitänyt otta tricolour shelttiäkään...
Onneksi päätän asioistani ihan itse ja minulla on täysi vapaus muuttaa omia mielipiteitäni ja hupsis... Seuraavat Tulikäpälät voivat väriltään olla harmaita tai punertavan harmaita tai jotain mitä en vielä tiedä. Mutta... Sen tiedän että molemmat vanhemmat ovat tutkitusti erittäin terveitä, pääkopaltaan huippumukavia, näyttelyssä palkittuja, kropaltaan erinomaisia ja harrastuskavereina ihan ykkäösluokkaa.
Odotankin tästä pentueesta niin säpäköitä harrastuskavereita kuin kauniita ja komeita kehäkettujakin. Unohtamatta kuitenkaan koiran tärkeintä ominaisuutta, eli kykyä toimia ihmisen parhaana kaverina. Ihan vaikka vaan kotisohvalla.
Ja sitten se uros... Urokseksi on valittu Fennican William. Nuori komea punertava hännällinen göötti.
Williamin lonkat on parasta A/A luokkaa, polvet 0/0, silmät kahteen kertaan tutkittu terveiksi.
Näyttelyistä suomesta on saavutettu FI MVA-titteli ja ainakin 1 cacib myös.
William kilpailee agilityssä 2-luokassa ja menee muuten kovaa :) Pieni salainen haaveeni onkin päästä joskus kokeilemaan Williamin ohjaamista treeneissä tai jopa kisoissa ;)
No, aina ei kaikki mene kuten toivoisi, mutta saa kai silti toivoa, että kaikki menee hyvin ja saadaan keväällä maailmaan uusi pesue Tulikäpäliä.
Saan ihanaisen Saaran (Tulikäpälän Saara Savusukeltaja) jalostuslainaan, kiitos Marjo, ja se astutetaan seuraavasta juoksusta jota odotellan tosin vasta ensi vuoden puoelle. Johonkin tammi-helmikuulle.
Saara on ehkä göötiksi hitusen pieni, mutta onhan noita muitakin pieniä käytetty jalostukseen...
En anna koon liiemmälti häiritä, sillä koira on niin super magee. Saara on kaunis ja erittäin hyvä rakenteinen. Terveyttä on tutkittu sen verran, että lonkat B/B, kyynäreet 0/0 ja silmät terveet.
Näyttelyissä Saara on käynyt alle 10 kertaa ja saaliina on yksi vara-sert sekä yksi sert. Nämä suomesta... Virosta Saaralla on 2 sertiä ja 2 cacibia.
Agilityssä Saara aloitti kilpailemisen reilu vuosi sitten ja meno on ollut todella huikeaa. Kolmosiin nousu tapahtui nopeammin kun uskallettiin odottaa ja ensimmäinen agility sert on myös jo saavutettu.
Vain muutama kuukausi kisaamista ja Saaralla oli kisaoikeus SM-kilpailuihinkin. Ja kerrottakoot, että myös ensi kesän SM-nollat on jo kasassa ;)
Luonteeltaan Saara on todella mahtava. Silloin kun tehdään ja touhutaan, se tehdään täysillä. Mutta kotioloissa se on kuin pieni prinsessa. Kiipeää sohvalle syliin ja nauttii rapsutuksista.
Saara on ollut luonani usein hoidossa tai treenattavana ja on se ihan huippu koira.
Minun laumaani se asettuu muitta mutkitta ja on heti kuin kotonaan. Kipinän kanssa juoksevat hirmuista rallia ulkona vapaana ja sisällä taas Liekin kanssa tykkäävät enemmänkin kylkipainista :)
Saara asuu perheessä jossa on kaksi aikuista ihmistä sekä reilun vuoden ikäinen lapsi. Lisäksi koirakavereina toinen göötti sekä bordercollie.
Uroksen valinta on aina todella vaikeaa. Niin myös tällä kerralla.
Luonne ja terveys on asiat joista en ole valmis tinkimään. Oli siis etsittävä terve ja erittäin kivaluonteinen uros. Ja sen yhdistelmän löytyminen gööteissä on vähän vaikeaa...
Olen jonkin aikaa harmitellut erästä urosta että hirveen kivan näköinen, tosi hyvä rakenne, huippu luonne mutta... väärän värinen :)
Noh... kesällä sitten aloin vähän miettimään, että annanko värin vaikuttaa nyt niin paljon ja yritän löytää uroksen jota en tunne ollenkaan mutta kriteerit täyttyisi.
Äh, sanoin aiemmin, että Tulikäpälissä ei koskaan tule syntymään punertavia.
No, sitten mietin, että eihän mun koskaan pitänyt otta tricolour shelttiäkään...
Onneksi päätän asioistani ihan itse ja minulla on täysi vapaus muuttaa omia mielipiteitäni ja hupsis... Seuraavat Tulikäpälät voivat väriltään olla harmaita tai punertavan harmaita tai jotain mitä en vielä tiedä. Mutta... Sen tiedän että molemmat vanhemmat ovat tutkitusti erittäin terveitä, pääkopaltaan huippumukavia, näyttelyssä palkittuja, kropaltaan erinomaisia ja harrastuskavereina ihan ykkäösluokkaa.
Odotankin tästä pentueesta niin säpäköitä harrastuskavereita kuin kauniita ja komeita kehäkettujakin. Unohtamatta kuitenkaan koiran tärkeintä ominaisuutta, eli kykyä toimia ihmisen parhaana kaverina. Ihan vaikka vaan kotisohvalla.
Ja sitten se uros... Urokseksi on valittu Fennican William. Nuori komea punertava hännällinen göötti.
Williamin lonkat on parasta A/A luokkaa, polvet 0/0, silmät kahteen kertaan tutkittu terveiksi.
Näyttelyistä suomesta on saavutettu FI MVA-titteli ja ainakin 1 cacib myös.
William kilpailee agilityssä 2-luokassa ja menee muuten kovaa :) Pieni salainen haaveeni onkin päästä joskus kokeilemaan Williamin ohjaamista treeneissä tai jopa kisoissa ;)
No, aina ei kaikki mene kuten toivoisi, mutta saa kai silti toivoa, että kaikki menee hyvin ja saadaan keväällä maailmaan uusi pesue Tulikäpäliä.
maanantai 23. syyskuuta 2013
jep jep
Viikko sitten sunnuntaina kisattiin gööttien rotumestaruuksista Tampereella.
Koska Marjo ei päässyt mukaan kisaamaan, sain kunnian ottaa Saaran matkaani ja kisata myös sillä. Liekin ja Kipinän lisäksi.
Mini 3 luokassa gööttejä olikin ilahduttavasti 12kpl, joten saatiin ihan oikeaa kilpailuakin aikaiseksi.
Kilpailu koostui kahdesta radasta, joiden yhteistuloksella ratkottiin mestarirt jokaisesta luokasta.
Kipinällä aloitettiin. Agilityrata oli mukavan virtaisa ja suoriuduttiinkin virheettömästi maaliin. Vaikka keppien jälkeisellä takaakiertohypyllä olikin A-este vähän turhan lähellä mihin Kipi meinasi karata.
Sitten oli vuorossa Saara. Harmittavasti muurin jälkeisellä hypyllä tuli rima alas ja voi että mua harmitti. Varsinkin kun se oli "vain" tavallinen suoraan mentävä hyppy. Muutoin hyvää menoa, eli vitosella maaliin.
Sitten Liekki... Siinä ennen rataa mä vähän mietin, että onkohan tää koira vähän jumissa, kun se tuntui "ei niin elastiselle". Taidetaan Liekin kanssa olla jo aika moinen pari, sillä mielessäni veikkasin, että näinköhän ensimmäinen rima pysyy ylhäällä. Ja eihän se pysynyt vaan tuli alas.
Sitten vielä samainen rima, mikä Saarankin kanssa putosi ja sitä seuraavan luulin putoavan. Alkoi sapettamaan ja mietin hetken tuhannesosan, että keskeytänkö.
Jatkettiin kuitenkin loppuun saakka ja saldona lopulta olikin "vain" 2 riman pudotusta.
Hyppyrata oli Kipinälle haasteellinen ja hassua, mutta ennen radalle menoa mietinkin, että mahtaako se pujotella loppuun saakka. Ja eihän se pujotellutkaan. Kiepsautin Kipin uudestaan alkuun saakka, mutta se halusi mennä pujottelemaan väärästä suunnasta ja annoin sen jatkaa, joten tuloksena hylkäys.
Jatkoin radan kisan omaisesti loppuun saakka ja pääsin vähän niin kuin kokeilemaan pari ohjauskuviota.
Seuraavana olikin Saara. Mielessä kävi vain, että nyt paahdetaa täysillä. Radalla ei olisi yhtään kohtaa mistä ei selvittäisi. Joten luotto koiraan ja täysillä matkaan.
Ja oli muuten siistiä. Tehtiin ihan huikean hieno nolla joka lopulta riitti koko kisan 4. nopeimpaan tilaan. Kaikkiaan koiria oli yli 30 luokassa. Huh! Ja ihan vaan pikkasen jäi harmittamaan ettei juuri tätä rataa ole videolla...
No sitten vielä Liekki Liitelijällä. Nyt se kulki vähän paremmin. Parissa kohdassa tosin tuntui että se ei etene ihan parasta vauhtiaan, mutta tehtiin kuitenkin hyvä nollarata.
Tälle hyppyradalle olin ilmoittanut vielä Noxinkin. Kun en nyt vähään aikaan sillä agiratoja mene. Sen verran heikossa hapessa on puomi ja keinu, että treenataan niitä nyt kunnes olen tyytyväinen. Sen aika tehdään vain hyppyratoja harvakseltaan.
Ensimmäiset kolme estettä menikin hyvin. 2 hyppyä ja kepit :) Mutta sitten alkoi "vähän" lipsua...
Nox tuli hyvin, mutta tosiaan yhden jos toisenkin esteen vähän lipsui pitkäksi ja mua alkoi hiukan naurattamaankin. Milloin se oli mulla hukassa, kun se singahti selän taakse ja milloin se livahti mun tietämättä putkeen kuitenkin oikein jne.
Lopputuloksena taisi kuitenkin olla vain yksi kieltovirhe ja hitusen yliaikaa pienten kalastelujen takia.
Mutta tyyppi kulki iloisesti ja reippaasti ja väkväk kuului matkalla. Kivaa oli.
Noh... Sitten oli aika tarkastella miten pötkylöiden mestiksissä lopulta kävi.
Saaran kanssa upeasti toiseksi ja Liekillä kolmanneksi. Vaude!
Maanantaina käytiin Noxin kanssa tutustumassa meille uteen lajiin. Koirafrisbeehen. Etelä-Suomen sheltit oli järjestänyt pienimuotoisen lajiesittelyn ja päästiin myös kokeilemaan heittoja koiran kanssa ja ilman nitä.
Innostuin ihan valtavasti. Ja niin myös Rokkis. Kiekkoja oli myös kääpiö-kokoa ja pelattiinkin yhdellä Noxin kanssa. Se innostui leikkimään ja vähän jopa hakemaankin joten aattelin kokeilla tätä harrastusta nyt vähän pidemmälle.
Liityin frisbeekoirayhdistykseen ja seuraavaksi pitäisi hommata muutama kiekko. Seuraava kurssi onkin tiedossa jo lokakuun alussa.
Nyt sunnuntaina käväistiin oikein pikakisoissa kirkkonummella. Tarjolla oli vain yksi startti kolmosluokille. Juuri kun olin kotona tekemässä lähtöä kisapaikalle, sain huippu kivan tekstarin Marjatalta.
Elsa, eli Tulikäpälän Elosalama oli näissä samoissa kisoissa startannut mini 2 luokassa ja ensimmäiseltä radalta napanneet nollavoiton ja sitä myöten viimeisen LUVA:n ja siirto mini 3-luokkaan. Ohaajana Elsalla on ollut jonkin aikaa Nea, joten suuren suuret onnittelut molemmille. Marjatalle sekä Nealle! Huippua!!
Elsa onkin jo seitsemäs Tulikäpälä, joka kilpailee agilityssä mini 3-luokassa. Huikeaa!
Tästä luokkanoususta johten saatiinkin iltapäivän mini 3 kisaan oikein Tulikäpälän kasvattaja-luokka. Nimittäin puolet koko luokan koirakoista edusti Tulikäpäliä (5/10). Enpä muista tällaista nähneeni aiemmin.
Noh, Elsa luokkanousijana aloitti. Harmittavasti yhden hypyn väärinpäin hyppääminen aiheutti hylkäyksen, mutta oli ilo pitkästä aikaa nähdä Elsaa radalla.
Seuraavana menin Liekin kanssa. Hiukanko meinasi jännittää. Aloitettiinkin mukavasti ja hyvällä draivilla, mutta... Kepeiltä piti vetää jyrkästi takaisinpäin ja edessä oli koiralle kokoajan nähtävillä putken suu. En osannut tätä huomoida ja varoa ja yksi ns. liika-askel kepeillä aiheutti sen, että Liekki otti ja lähti putkeen ja siitä hylkäys. Voi venäjä että toi muuten harmitti.
Kipinällä paikkasin tilanteen ja päästiin nollalla maaliin ja ehkä pienoinen yllätys oli lopulta se, että tuloslistalta löysin meidät sijalta 3. Siis Kipinälle mini 3-luokasta palkintosijoitus. Huippua!
Mutta mutta. Marjo ja Saara tekivät myös upean nollan ja sijoittuivat toiseksi (Onnea vielä!). Marjo onnistui kaiken lisäksi Urkillakin ihan mainion nollan tekemään, eli 3/5 Tulikäpälää nollalla maaliin. Vau!
Toisaalta oli kauhean kivat pikkukisat, siitä kun kotoa lähdin ja siihen kun jälleen olin kotona kului vain 3 tuntia. Ei siis juuri mitään.
Tulihan käytyä...
Koska Marjo ei päässyt mukaan kisaamaan, sain kunnian ottaa Saaran matkaani ja kisata myös sillä. Liekin ja Kipinän lisäksi.
Mini 3 luokassa gööttejä olikin ilahduttavasti 12kpl, joten saatiin ihan oikeaa kilpailuakin aikaiseksi.
Kilpailu koostui kahdesta radasta, joiden yhteistuloksella ratkottiin mestarirt jokaisesta luokasta.
Kipinällä aloitettiin. Agilityrata oli mukavan virtaisa ja suoriuduttiinkin virheettömästi maaliin. Vaikka keppien jälkeisellä takaakiertohypyllä olikin A-este vähän turhan lähellä mihin Kipi meinasi karata.
Sitten oli vuorossa Saara. Harmittavasti muurin jälkeisellä hypyllä tuli rima alas ja voi että mua harmitti. Varsinkin kun se oli "vain" tavallinen suoraan mentävä hyppy. Muutoin hyvää menoa, eli vitosella maaliin.
Sitten Liekki... Siinä ennen rataa mä vähän mietin, että onkohan tää koira vähän jumissa, kun se tuntui "ei niin elastiselle". Taidetaan Liekin kanssa olla jo aika moinen pari, sillä mielessäni veikkasin, että näinköhän ensimmäinen rima pysyy ylhäällä. Ja eihän se pysynyt vaan tuli alas.
Sitten vielä samainen rima, mikä Saarankin kanssa putosi ja sitä seuraavan luulin putoavan. Alkoi sapettamaan ja mietin hetken tuhannesosan, että keskeytänkö.
Jatkettiin kuitenkin loppuun saakka ja saldona lopulta olikin "vain" 2 riman pudotusta.
Hyppyrata oli Kipinälle haasteellinen ja hassua, mutta ennen radalle menoa mietinkin, että mahtaako se pujotella loppuun saakka. Ja eihän se pujotellutkaan. Kiepsautin Kipin uudestaan alkuun saakka, mutta se halusi mennä pujottelemaan väärästä suunnasta ja annoin sen jatkaa, joten tuloksena hylkäys.
Jatkoin radan kisan omaisesti loppuun saakka ja pääsin vähän niin kuin kokeilemaan pari ohjauskuviota.
Seuraavana olikin Saara. Mielessä kävi vain, että nyt paahdetaa täysillä. Radalla ei olisi yhtään kohtaa mistä ei selvittäisi. Joten luotto koiraan ja täysillä matkaan.
Ja oli muuten siistiä. Tehtiin ihan huikean hieno nolla joka lopulta riitti koko kisan 4. nopeimpaan tilaan. Kaikkiaan koiria oli yli 30 luokassa. Huh! Ja ihan vaan pikkasen jäi harmittamaan ettei juuri tätä rataa ole videolla...
No sitten vielä Liekki Liitelijällä. Nyt se kulki vähän paremmin. Parissa kohdassa tosin tuntui että se ei etene ihan parasta vauhtiaan, mutta tehtiin kuitenkin hyvä nollarata.
Tälle hyppyradalle olin ilmoittanut vielä Noxinkin. Kun en nyt vähään aikaan sillä agiratoja mene. Sen verran heikossa hapessa on puomi ja keinu, että treenataan niitä nyt kunnes olen tyytyväinen. Sen aika tehdään vain hyppyratoja harvakseltaan.
Ensimmäiset kolme estettä menikin hyvin. 2 hyppyä ja kepit :) Mutta sitten alkoi "vähän" lipsua...
Nox tuli hyvin, mutta tosiaan yhden jos toisenkin esteen vähän lipsui pitkäksi ja mua alkoi hiukan naurattamaankin. Milloin se oli mulla hukassa, kun se singahti selän taakse ja milloin se livahti mun tietämättä putkeen kuitenkin oikein jne.
Lopputuloksena taisi kuitenkin olla vain yksi kieltovirhe ja hitusen yliaikaa pienten kalastelujen takia.
Mutta tyyppi kulki iloisesti ja reippaasti ja väkväk kuului matkalla. Kivaa oli.
Noh... Sitten oli aika tarkastella miten pötkylöiden mestiksissä lopulta kävi.
Saaran kanssa upeasti toiseksi ja Liekillä kolmanneksi. Vaude!
Ja videoita:
Maanantaina käytiin Noxin kanssa tutustumassa meille uteen lajiin. Koirafrisbeehen. Etelä-Suomen sheltit oli järjestänyt pienimuotoisen lajiesittelyn ja päästiin myös kokeilemaan heittoja koiran kanssa ja ilman nitä.
Innostuin ihan valtavasti. Ja niin myös Rokkis. Kiekkoja oli myös kääpiö-kokoa ja pelattiinkin yhdellä Noxin kanssa. Se innostui leikkimään ja vähän jopa hakemaankin joten aattelin kokeilla tätä harrastusta nyt vähän pidemmälle.
Liityin frisbeekoirayhdistykseen ja seuraavaksi pitäisi hommata muutama kiekko. Seuraava kurssi onkin tiedossa jo lokakuun alussa.
Nyt sunnuntaina käväistiin oikein pikakisoissa kirkkonummella. Tarjolla oli vain yksi startti kolmosluokille. Juuri kun olin kotona tekemässä lähtöä kisapaikalle, sain huippu kivan tekstarin Marjatalta.
Elsa, eli Tulikäpälän Elosalama oli näissä samoissa kisoissa startannut mini 2 luokassa ja ensimmäiseltä radalta napanneet nollavoiton ja sitä myöten viimeisen LUVA:n ja siirto mini 3-luokkaan. Ohaajana Elsalla on ollut jonkin aikaa Nea, joten suuren suuret onnittelut molemmille. Marjatalle sekä Nealle! Huippua!!
Elsa onkin jo seitsemäs Tulikäpälä, joka kilpailee agilityssä mini 3-luokassa. Huikeaa!
Tästä luokkanoususta johten saatiinkin iltapäivän mini 3 kisaan oikein Tulikäpälän kasvattaja-luokka. Nimittäin puolet koko luokan koirakoista edusti Tulikäpäliä (5/10). Enpä muista tällaista nähneeni aiemmin.
Noh, Elsa luokkanousijana aloitti. Harmittavasti yhden hypyn väärinpäin hyppääminen aiheutti hylkäyksen, mutta oli ilo pitkästä aikaa nähdä Elsaa radalla.
Seuraavana menin Liekin kanssa. Hiukanko meinasi jännittää. Aloitettiinkin mukavasti ja hyvällä draivilla, mutta... Kepeiltä piti vetää jyrkästi takaisinpäin ja edessä oli koiralle kokoajan nähtävillä putken suu. En osannut tätä huomoida ja varoa ja yksi ns. liika-askel kepeillä aiheutti sen, että Liekki otti ja lähti putkeen ja siitä hylkäys. Voi venäjä että toi muuten harmitti.
Kipinällä paikkasin tilanteen ja päästiin nollalla maaliin ja ehkä pienoinen yllätys oli lopulta se, että tuloslistalta löysin meidät sijalta 3. Siis Kipinälle mini 3-luokasta palkintosijoitus. Huippua!
Mutta mutta. Marjo ja Saara tekivät myös upean nollan ja sijoittuivat toiseksi (Onnea vielä!). Marjo onnistui kaiken lisäksi Urkillakin ihan mainion nollan tekemään, eli 3/5 Tulikäpälää nollalla maaliin. Vau!
Toisaalta oli kauhean kivat pikkukisat, siitä kun kotoa lähdin ja siihen kun jälleen olin kotona kului vain 3 tuntia. Ei siis juuri mitään.
Tulihan käytyä...
lauantai 14. syyskuuta 2013
viikko 37
Huomaan että blogin päivitykset alkaa laahaamaan ihan vaan sen takia, kun en tahdo keksiä otsikkoa. Kun sen kai jollain tapaa pitäisi ola kirjoitusta kuvaavaa.
Ja tylsää aina laittaa samaa, esim. kaikenlaista... Mutta toisaalta kun viikossakin jo tapahtuu kaikenlaista.
Ihan kaikkea en jaksa/muista/viitsi kirjoittaa, mutta yritetään taas saada uteliaille jotain luettavaa ;)
Siitäpä sitten mietin, että mitä tein viikko sitten... Hmm... Jaa niin joo...
Lauantaina olin töissä. Lommilassa oli VehoExpo. Henkilöautopuolen koordinoima koko perheen tapahtumapäivä johon me hyötyajoneuvopuolen tyypitkin haluttiin mukaan.
En ole yleensä hirmuisesti hölötellyt netissä työpaikoistani, mutta kerrottakoot nyt niille uteliaille, jotka ei vielä tiedä mistä minä saan rahaa jolla pääsen harrastamaan, että palkan maksaa Veho. Ja toimipisteenä Lommilanrinne. Se mitä siellä teen, jääkööt arvoitukseksi niille uteliaille, jotka eivät uskalla suoraan kysyä :)
No mutta, mäelle oli rakennettu hulppea tapahtuma-areena ja hienoja autoja oli näytillä enemmmänkin.
Lisäksi oli kaikenlaista oheisohjelmaa ja maailmanluokan esiintyjiä. Kuten Jonne Aaronia ja Elastista ym... Wuuhuu!! :)
Osan päivästä olin töissä, mutta illaksi olin lupautunut Nikiä kaitsemaan ja meillä olikin taas huisin hauskaa. Vietettiin tovi VehoExpossa, kierrettiin kaikki autot ja mönkkärit ym. läpi ja ajettiin polkuautoilla ym. kivaa. Tarttuipa sieltä matkaan pienelle formulakuskille aika huisin hieno ajohaalarikin.
On se kiva kun on lainalapsia :) Saa tehdä ja touhuta kaikenlaista kivaa, mutta kun ne alkaa kiukuttelemaan ja väsähtää, niin ne voi palauttaa vanhemmilleen ja lähteä itse kotiin siiderille :D
Sunnuntai meni löhötessä ja lihotessa ja vähän agilityäkin tuli kouluteltua.
Uusi viikko alkoi ilman suurempia yllätyksiä. Maanantaina käytiin Kipinän kanssa hakua treenaamassa "vieraassa" porukassa. Erilainen ympäristö, erilainen kouluttaja, erilaiset maalimiehet. Ja voi vitsit... Meni treenit enemmän kuin hyvin :) Tämä oli oikeastaan toinen kerta kun käytiin toisella porukalla ja on tuo haku kyllä ihan Kipinän juttu. En tiedä miten sen voisi kirjoittaa niin että siitä jotain tolkkua saisi, mutta nyt ollaan jotain reilu 5kk treenattu ja ihan oikeasti alan miettimään, josko uskaltaisin asettaa ihan aikuisten oikeasti tavoitteita kokeisiin menemiseen. Ei enää tälle vuodelle, mutta joko ensi keväälle tai kesälle kylläkin. Olisi kyllä varmaan hyödyllistä käydä jossain kokeessa paikan päällä katsomassa etukäteen, että miten siellä sitten oikeasti toimitaan. Kun vaan osuis sopiva ajankohta...
Tiistaina saatiin Saara (T. Saraa Savusukeltaja) kyläilemään. Suunnitelmissa oli keskiviikkona treenata sen ja Liekin kanssa, kun LÄGI:lle oli varattuna Ikäheimon Tanelin huippukivat treenit.
No nehän meni molemmilla koirilla ihan sairaan upeesti. Ja taas tuntui agility kivalta :)
Se kun on viime aikoina maistunut toisinaan vähän puulta, mutta Saaran kanssa varsinkin on nyt tullut ihan uutta potkua tähän touhuun. Se on kyllä niin unelmakoira, kun olla ja voi. Heti Liekin jälkeen ;)
Jopa niinkin paljon, että mehän ollaan Marjon kanssa sovittu, että saan Saaran jalostuslainaan ja se astutetaan seuraavasta juoksusta, jota odotellaan johonkin alkuvuoteen. Nyt kun on uroskin päätetty, niin mä vähän mietin ja pohdin, että kuinkahan mun käy... Sitä blue merle shelttiä mä edelleen ikävöin, mutta josko Saara pyöräyttäisi Saara kakkosen mulle. Saas nähdä...
Sen verran voin paljastaa, että uros on hännällinen ja vähän punertava. Yäk! :) Minä joka olen aina vannonut jopa ihan kovaan ääneenkin, että punaisia Tulikäpäliä ei tule koskaan syntymään, olen nyt perumassa puheeni. Tähänkin on vain sellainen yksinkertainen syy, että enpä ole vielä löytänyt minulle mieleistä harmaata ja hännällistä urosta.
Sitäpaitsi eihän mun koskaan pitänyt ottaa trikki shelttiäkään ;)
No, katsotaan keväällä saadaanko me paloauton punaisia gööttejä ja jääkö kaikenlisäksi yksi tepastelemaan tähän meille. Tästä suunnitelmasta lisää vähän myöhemmin, kun saan sulhasesta kuvia käyttööni.
Torstaina oltiin Marjon kanssa treenaamassa aksaa. Talvi tulee ja hallitreenit on alkanut. Nyt oli jo toinen kerta. Huoh... Vaikka halli on pienehkö, niin pystyy siellä silti hyvin treenaamaan. Ja hauskaa oli, kun kaikki koirat tuntui kulkevan ihan miljoonaa. Odotan jo innolla ensimmäisiä mattokisoja niin Liekin, NOxin kuin Saarankin kanssa. Lokakuussa sitten...
Tänään lauantaina oli vuorossa Vappu Alatalon motivointipäivä, jossa olin Kipinän kanssa.
Lähdin sinne toiveikkaana, että Vappu löytäisi jonkun elämää suuremman keksinnön, jolla Kipinään saataisiin räjähtävää sinkoamista agilityradalle.
No eihän se mitään taikatemppua pystynyt tekemään, mutta kyllä tuli hyvät eväät treenaamisen suhteen. Nyt kun vaan malttaisi suunnitelmallisesti toimia... Päivä oli erittäin antoisa ja kyllä voin suositella sitä ihan kaikille. Vaikka ei omalla koiralla olisikaan mitään "ongelmaa" niin silti sieltä saa paljon ideoita ja vinkkejä sitten vaikka vietyä omille koulutettaville.
Että tällainen viikko... :)
Ja tylsää aina laittaa samaa, esim. kaikenlaista... Mutta toisaalta kun viikossakin jo tapahtuu kaikenlaista.
Ihan kaikkea en jaksa/muista/viitsi kirjoittaa, mutta yritetään taas saada uteliaille jotain luettavaa ;)
Siitäpä sitten mietin, että mitä tein viikko sitten... Hmm... Jaa niin joo...
Lauantaina olin töissä. Lommilassa oli VehoExpo. Henkilöautopuolen koordinoima koko perheen tapahtumapäivä johon me hyötyajoneuvopuolen tyypitkin haluttiin mukaan.
En ole yleensä hirmuisesti hölötellyt netissä työpaikoistani, mutta kerrottakoot nyt niille uteliaille, jotka ei vielä tiedä mistä minä saan rahaa jolla pääsen harrastamaan, että palkan maksaa Veho. Ja toimipisteenä Lommilanrinne. Se mitä siellä teen, jääkööt arvoitukseksi niille uteliaille, jotka eivät uskalla suoraan kysyä :)
No mutta, mäelle oli rakennettu hulppea tapahtuma-areena ja hienoja autoja oli näytillä enemmmänkin.
Lisäksi oli kaikenlaista oheisohjelmaa ja maailmanluokan esiintyjiä. Kuten Jonne Aaronia ja Elastista ym... Wuuhuu!! :)
Osan päivästä olin töissä, mutta illaksi olin lupautunut Nikiä kaitsemaan ja meillä olikin taas huisin hauskaa. Vietettiin tovi VehoExpossa, kierrettiin kaikki autot ja mönkkärit ym. läpi ja ajettiin polkuautoilla ym. kivaa. Tarttuipa sieltä matkaan pienelle formulakuskille aika huisin hieno ajohaalarikin.
On se kiva kun on lainalapsia :) Saa tehdä ja touhuta kaikenlaista kivaa, mutta kun ne alkaa kiukuttelemaan ja väsähtää, niin ne voi palauttaa vanhemmilleen ja lähteä itse kotiin siiderille :D
Sunnuntai meni löhötessä ja lihotessa ja vähän agilityäkin tuli kouluteltua.
Uusi viikko alkoi ilman suurempia yllätyksiä. Maanantaina käytiin Kipinän kanssa hakua treenaamassa "vieraassa" porukassa. Erilainen ympäristö, erilainen kouluttaja, erilaiset maalimiehet. Ja voi vitsit... Meni treenit enemmän kuin hyvin :) Tämä oli oikeastaan toinen kerta kun käytiin toisella porukalla ja on tuo haku kyllä ihan Kipinän juttu. En tiedä miten sen voisi kirjoittaa niin että siitä jotain tolkkua saisi, mutta nyt ollaan jotain reilu 5kk treenattu ja ihan oikeasti alan miettimään, josko uskaltaisin asettaa ihan aikuisten oikeasti tavoitteita kokeisiin menemiseen. Ei enää tälle vuodelle, mutta joko ensi keväälle tai kesälle kylläkin. Olisi kyllä varmaan hyödyllistä käydä jossain kokeessa paikan päällä katsomassa etukäteen, että miten siellä sitten oikeasti toimitaan. Kun vaan osuis sopiva ajankohta...
Tiistaina saatiin Saara (T. Saraa Savusukeltaja) kyläilemään. Suunnitelmissa oli keskiviikkona treenata sen ja Liekin kanssa, kun LÄGI:lle oli varattuna Ikäheimon Tanelin huippukivat treenit.
No nehän meni molemmilla koirilla ihan sairaan upeesti. Ja taas tuntui agility kivalta :)
Se kun on viime aikoina maistunut toisinaan vähän puulta, mutta Saaran kanssa varsinkin on nyt tullut ihan uutta potkua tähän touhuun. Se on kyllä niin unelmakoira, kun olla ja voi. Heti Liekin jälkeen ;)
Jopa niinkin paljon, että mehän ollaan Marjon kanssa sovittu, että saan Saaran jalostuslainaan ja se astutetaan seuraavasta juoksusta, jota odotellaan johonkin alkuvuoteen. Nyt kun on uroskin päätetty, niin mä vähän mietin ja pohdin, että kuinkahan mun käy... Sitä blue merle shelttiä mä edelleen ikävöin, mutta josko Saara pyöräyttäisi Saara kakkosen mulle. Saas nähdä...
Sen verran voin paljastaa, että uros on hännällinen ja vähän punertava. Yäk! :) Minä joka olen aina vannonut jopa ihan kovaan ääneenkin, että punaisia Tulikäpäliä ei tule koskaan syntymään, olen nyt perumassa puheeni. Tähänkin on vain sellainen yksinkertainen syy, että enpä ole vielä löytänyt minulle mieleistä harmaata ja hännällistä urosta.
Sitäpaitsi eihän mun koskaan pitänyt ottaa trikki shelttiäkään ;)
No, katsotaan keväällä saadaanko me paloauton punaisia gööttejä ja jääkö kaikenlisäksi yksi tepastelemaan tähän meille. Tästä suunnitelmasta lisää vähän myöhemmin, kun saan sulhasesta kuvia käyttööni.
Torstaina oltiin Marjon kanssa treenaamassa aksaa. Talvi tulee ja hallitreenit on alkanut. Nyt oli jo toinen kerta. Huoh... Vaikka halli on pienehkö, niin pystyy siellä silti hyvin treenaamaan. Ja hauskaa oli, kun kaikki koirat tuntui kulkevan ihan miljoonaa. Odotan jo innolla ensimmäisiä mattokisoja niin Liekin, NOxin kuin Saarankin kanssa. Lokakuussa sitten...
Tänään lauantaina oli vuorossa Vappu Alatalon motivointipäivä, jossa olin Kipinän kanssa.
Lähdin sinne toiveikkaana, että Vappu löytäisi jonkun elämää suuremman keksinnön, jolla Kipinään saataisiin räjähtävää sinkoamista agilityradalle.
No eihän se mitään taikatemppua pystynyt tekemään, mutta kyllä tuli hyvät eväät treenaamisen suhteen. Nyt kun vaan malttaisi suunnitelmallisesti toimia... Päivä oli erittäin antoisa ja kyllä voin suositella sitä ihan kaikille. Vaikka ei omalla koiralla olisikaan mitään "ongelmaa" niin silti sieltä saa paljon ideoita ja vinkkejä sitten vaikka vietyä omille koulutettaville.
Että tällainen viikko... :)
tiistai 3. syyskuuta 2013
Maisemat muuttuvat
No en sentään ole muuttamassa mihinkään, mutta nyt se sitten konkreettisesti alkaa. Nimittäin tämän "mun" pellon rakennus.
Onhan tämä koko pelto kaavoitettu ihan täyteen asutusta, mutta 3 vuotta olen saanut olla aikalailla rauhassa...
Joskus viime syksynä kyllä alkoi keskelle peltoa tien rakennus, mutta se on tuolla niin kaukana, että se ei haittaa millän muotoa. Päin vastoin... Koirien kanssa on ollut kiva siellä ulkoilla, kun on voinut rauhassa pitää kaikki vapaana. Tai no... Mähän voin omat koirani pitää vapaana ihan missä vaan :)
Viikonloppuna ihmettelin tuonne pellolle ilmestyneitä hiekkakasoja ja nyt sinne on tullut vähän enemmänkin rakennustarvikkeita. Ja jokunen työkonekin jo eilen oli.
Vaan eipä tuo nyt kovin kummoisesti mun elämään vaikuta vielä tässä vaiheessa. Sen verran välimatkaa on tuohon ensimmäisen vaiheen asuinalueeseen. Ja kun välissä menee reilun kokoinen ojakin, jonka tälle puolen ei tuo alue vielä levity.
No mutta... Kuitenkin se rakentaminen nyt näköjään alkaa...
Viime viikonloppuna oltiin Rokkiksen eli siis NOxin kanssa ensin lauantaina katselemasa lampaita.
Päästiin Turun seudun shelttien järkkäämään paimenpäivään mukaan.
NOx toimi aikalailla samoin, kuin ensimmäiselläkin kerralla viime vuoden toukokuussa, eli täysillä vaan sekaan ja lampaille kyytiä :)
Tällä kertaa van tuo paimennuskokeilu tuntui enemmänkin rahastukselta, kuin että aidosti oltaisi saatu mitään "pätevää" opastusta oikeaan paimentamiseen. No, tulihan käytyä :)
Sunnuntaina oli vuorossa agilitykisat purinalla. Tällä kertaa nappasin matkaani myös Saaran (T. Saara Savusukeltaja). Tarkoituksena kisata 2 starttia.
En ihan kauheasti ole Saaran kanssa treenannut, mutta tunnen koiran kuitenkin hyvin ja tiesin miten se menee.
Ensimmäinen startti oli todella jännittävä.
Olin kuin ekaa kertaa ykkösluokan koiralla startissa. Perhosia mahassa ja vähän epävarma olo. Mutta kun tuomari vihelsi pilliin ja antoi lähtöluvan, niin sitten mentiin...
Ja mentiinkin aikas hyvin. Välillä tuntui etten meinaa pysyä vikkelän kiiturin puikoissa, mutta koska Saara on niin hyvin koulutettu ja helppo ohjata, oli sen kanssa supersiistiä juosta.
Tuloksena nolla :)
Toinen rata oli hyppyrata. Tälle radalle olin ilmoittanut myös Liekin ja NOxin. Mutta Saaran kanssa starttasin ensin.
Rata oli melkoista takaakiertoa ja tylsää "hidastelua" mutta hyvin me vedettiin siitä huolimatta, tuloksena taas nolla :) kyllä muuten oli hymy herkässä... Ekat kisat ja samantien tuplanolla ;)
Seuraavana oli Liekki. Sen kanssa superkiva rata, varmaa yhdessä tekemistä ja tuloksena hyvä nolla :)
NOxin kanssa ei sitten sujunutkaan. Heti toisena olleen hypyn se yritti kiertää, koska sille lähestyttiin vesilätäkön kautta... Huoh...
Siitä taisi tulla heti kielto ja päästiin me sitten sen jälkeen aina kutoselle saakka. NOx hyppäsi väärästä suunnasta ja hylkäys siihen paikkaan. No ei se loppuratakaan mitenkään hyvin sujunut. Ja mulla oli taas kerran ihan älyttömän surkea fiilis. Mutta videolta katsottuna kaikki kiellot ja pysähtymiset on aikas selkeitä huonoja ohjauksia enkä usko, ettäkö koira ei olisi halunnut hypätä tms.
Noh, saa nähdä keskiviikkona treeneissä, että minkälainen rata on ja miten tyyppi kulkee...
Viimeinen rata oli "vain" Liekille... Superhelppo agilityrata. On kyllä kiva rallatella helppoja ratoja, kun ei tarvitse kikkailla. Sen kun painelee menemään. Mutta varjopulensa siinä, että Liekki, tai ylipäätään göötti ei vaan ole mikään nopea koira. Kyllähän me Liekin kanssa tehtiin oikein onnistunut ja hyvä rata, tuloksenakin nolla, mutta kärkeen oli matkaa useita sekunteja... No, mutta kivaa oli :)
Sitäpaitsi oli kyllä syytä olla iloinen. Liekilla 2 starttia, Saaralla 2 starttia, molemmille tuplanolla :)
Eikä tarvitse enää miettiä mitkä kaksi koiraa lähtee lokakuussa Norjaan kisamatkalle ;)
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Kisaamista ja taas kisaamista
Jopa on kisattu viime aikoina.
Mutta mikäs siinä, kun on 3 koiraa jolla rallatella.
Ja kun ei ota kisaamista liian vakavasti, niin pystyy toisinaan nauttimaankin kurvailuista.
Lauantaina oli Uudenmaan kennelpiirin piirinmestaruuskilpailut.
Olin ilmoittanut kaikki kolme kisaavaa koiraani mukaan karkeloihin.
Tulosvaatimuksia ei näihin mestaruuskisoihin ole, mutta koiran pitää kisata 3-luokassa.
Yksilömestaruudet käytiin kahdella radalla, agi+hyppy, joiden yhteistulos ratkaisi voittajan.
Lisäksi oli joukkuekisa, jolla ratkottiin piirin alueen parhaat agilityseurat.
Liekin kanssa saatiin kunnia olla mukana LÄGI:n mini-joukkueessa. Ja Kipinäkin oli merkitty varakoiraksi.
Aamu alkoi ennen kukonpierua. Rataan tutustuminen klo 7.50! Huh...
Luomalan Henkka toimi mineillä tuomarina ja oli kyllä melko helppo aamun ensimmäinen agilityrata.
Toisaalta on kiva ettei tekemällä tehdä väkisin älyttömiä kikkailuratoja (ja koirille jopa vaarallisia), mutta toisaalta, helpohkot juoksuradat ei meille sovi. Liekki kyllä menee joo, muttakun ei se mikään nopsajalka ole.
Liekkille heti alkuun saatiinkin "norminolla". Tai no, vähän normaalia hitaampi, mutta ehkä ohjaaja oli jo luovuttanut ennen radalle menoa. Kun tavallaan tiesi, että edes ihan paras meidän rata ei tulisi pitkälle riittämään, niin tehdään vaan sellainen kiva ja onnistunut suoritus.
Liekin nolla riitti vasta sijalle 22./52. Että sillain...
NOxin kanssa mä jännitin, että mahtaakohan se liikkua.
No, kun oli ilmoitettu, niin mennään kokeilemaan.
Liikkui se vähän paremmin kuin edellisenä viikonloppuna, mutta kyllähän tuossa vielä matkaa mitalisijoihin on...
NOxille tuloksena nolla, mutta yliaikaa reipas 3 sekuntia :D
Keinu ja puomi kun saadaan varmaksi, niin ehkä se hiukan nopeutuu...
Seuraavana oli hyppyrata.
Liekki pahus vähän lähti lapasesta.
Alku lähti hyvin, mutta puolivälissä se irtos putkeen, joka ei ollut edes ihan lähellä. Mutta minkäs teet, kun en ollut sitä alkuunkaan edes miettinyt, ettäkö se voisi tuollatavalla imeä...
Tuloksena siis hylkäys.
Lopputuloksissa NOx oli ainut, joka sai tuloksen molemmilta radoilta.Ja jos nyt oikein laskin, niin sijoitus 18./38. Yhteistuloksella 8.87
Jostain se on ilot revittävä, joten hyvä NOx :D
Lopuksi oli vielä joukkuerata. Liekin kanssa oikein hyvä nolla.
Tuloksiin lasketaan kuitenkin 3 koiran tulokset, joten joukkueemme tulos 5.
Sijoitus ärsyttävästi 4.
Mutta mikäs siinä, kun on 3 koiraa jolla rallatella.
Ja kun ei ota kisaamista liian vakavasti, niin pystyy toisinaan nauttimaankin kurvailuista.
Lauantaina oli Uudenmaan kennelpiirin piirinmestaruuskilpailut.
Olin ilmoittanut kaikki kolme kisaavaa koiraani mukaan karkeloihin.
Tulosvaatimuksia ei näihin mestaruuskisoihin ole, mutta koiran pitää kisata 3-luokassa.
Yksilömestaruudet käytiin kahdella radalla, agi+hyppy, joiden yhteistulos ratkaisi voittajan.
Lisäksi oli joukkuekisa, jolla ratkottiin piirin alueen parhaat agilityseurat.
Liekin kanssa saatiin kunnia olla mukana LÄGI:n mini-joukkueessa. Ja Kipinäkin oli merkitty varakoiraksi.
Aamu alkoi ennen kukonpierua. Rataan tutustuminen klo 7.50! Huh...
Luomalan Henkka toimi mineillä tuomarina ja oli kyllä melko helppo aamun ensimmäinen agilityrata.
Toisaalta on kiva ettei tekemällä tehdä väkisin älyttömiä kikkailuratoja (ja koirille jopa vaarallisia), mutta toisaalta, helpohkot juoksuradat ei meille sovi. Liekki kyllä menee joo, muttakun ei se mikään nopsajalka ole.
Liekkille heti alkuun saatiinkin "norminolla". Tai no, vähän normaalia hitaampi, mutta ehkä ohjaaja oli jo luovuttanut ennen radalle menoa. Kun tavallaan tiesi, että edes ihan paras meidän rata ei tulisi pitkälle riittämään, niin tehdään vaan sellainen kiva ja onnistunut suoritus.
Liekin nolla riitti vasta sijalle 22./52. Että sillain...
NOxin kanssa mä jännitin, että mahtaakohan se liikkua.
No, kun oli ilmoitettu, niin mennään kokeilemaan.
Liikkui se vähän paremmin kuin edellisenä viikonloppuna, mutta kyllähän tuossa vielä matkaa mitalisijoihin on...
NOxille tuloksena nolla, mutta yliaikaa reipas 3 sekuntia :D
Keinu ja puomi kun saadaan varmaksi, niin ehkä se hiukan nopeutuu...
Kipinän sen sijaan oli jälleen "oma itsensä"
Sellaista höpöhöpö-lönköttelyä, muutamat virheet ja lopuksi vielä paskat heti maaliin tulon jälkeen :)Seuraavana oli hyppyrata.
Liekki pahus vähän lähti lapasesta.
Alku lähti hyvin, mutta puolivälissä se irtos putkeen, joka ei ollut edes ihan lähellä. Mutta minkäs teet, kun en ollut sitä alkuunkaan edes miettinyt, ettäkö se voisi tuollatavalla imeä...
Tuloksena siis hylkäys.
NOx kulki omasta mielestäni hitusen paremmin kuin agiradalla. Mutta harmittavasti yksi rima putosi matkalla. Taisi yliaikaakin tulla vajaan sekunnin verran...
Kipinä sen sijaan... Noh... Hylkäys... :)
Lopputuloksissa NOx oli ainut, joka sai tuloksen molemmilta radoilta.Ja jos nyt oikein laskin, niin sijoitus 18./38. Yhteistuloksella 8.87
Jostain se on ilot revittävä, joten hyvä NOx :D
Lopuksi oli vielä joukkuerata. Liekin kanssa oikein hyvä nolla.
Tuloksiin lasketaan kuitenkin 3 koiran tulokset, joten joukkueemme tulos 5.
Sijoitus ärsyttävästi 4.
maanantai 12. elokuuta 2013
Liekin kanssa ollaan oltu melkoisessa nosteessa viime viikko.
Ensin tehtiin kesälomaretki keskiviikko illaksi Kotkaan, josta jo aiemmin mainitsinkin.
Lauantaina käytiin Järvenpäässä. Siellä oli 3 kisaa Liekille ja 2 kisaa Kipinälle.
Ensimmäinen agirata oli ihan ok. Liekillä putosi heti ensimmäinen rima ja aattelin sitten, että voi vi****u... Ja se siitä. Rata meni ihan ok, mutta ihan lopussa ohjasin yhden hypyn huolimattomasti roiskaisemalla ja Liekki luki sen takaakierroksi vaikka ei olisi pitänyt ja siitä hylkäys.
Toinen rata oli edellistä huomattavasti vielä helpompi. Liekille parilla pitkälä kaarteella ihan ok nolla, sijoitus 7./27
Kipinä oli tällä radalla mukana. Pituuden jälkeen oli pujottelu ja sen takana häämötti A este. Kipinä tuli pituudelle reipasta vauhtia ja pujotteluun meni oikein, mutta olikin sitten lähdössä aata kohti. Joten kepeiltä vitonen, kun jouduin sen kutsumaan takaspäin ja aloittamaan alusta.
No sitten mentiin hypyn kautta sinne aalle ja siitä piti jatkaa lähes suoraan taaksepäin. Kipinä kävi aan jälkeen maassa ja lähtikin sitten takas samaa reittiä. Hylkäys siihen paikkaan.
Viimeinen rata oli hyppyrata. Ei mitenkään vaikea. Liekin kanssa sain hyvän draivin päälle ja tehtiin oikeastaan tosi hyvä rata. Tuloksena nolla ja sijoitus 3./27.
Liekille siis toinen tuplanolla...
Kipinän kanssa hyppyrata meni aikalailla normaalisti. Yhdeltä takaakierrolta vitonen.
Sunnuntaina ajelin sitten vuorostaan Lempäälään.
Siellä oli taas 3 kisaa ja näihin kisoihin olin ilmoittanut myös rokkiorava NOxpoksin.
Tiedossa oli siis melkoinen urakka, sillä kisaajia ei ollut kuin karvan verran yli 20 luokissa. Ja mulla kahdella radalla 3 koiraa :)
Noh... Eka rata aloitettiin Liekin kanssa.
Vähän tuntui kankealta oma meno ja se kostautui. Joku rima putosi matkalla, en muista tuliko muuta. Ehkä ei.
NOxin kanssa päästiin nyt siis ensimmäistä kertaa kolmosten radalle.
Hitusen mua jännitti. Mutta enemmän mä kyllä jännitin ykkösten ja kakkosten kisoja :)
Noh... Heti ensimmäinen hyppy tuotti vaikeuksia. En meinannut saada NOxia liikkeelle.
Kun se vihdoin tuli, se enemmänkin hölkkäili, kuin juoksi.
Meno oli erittäin erittäin epävarmaa ja mua alkoi ahdistamaan. Keinulle saakka mentiin. NOx meinasi, että hän ei keinulle tule, mutta "pakotin" sen tulemaan.
Aikaa paloi ja mua ärsytti. Mutta päätin, että se perkeleen keinu nyt otetaan.
Kun se vihdoin meni, seuraavana oleeseen putkeen lähetin NOxin ja sen jälkeen kannoin sen radalta pois... Huoh...
Toinen rata oli hyppyrata. Kiva ja jotenkin lyhyen oloinen.
Liekin kanssa tehtiin taas vähän pidemmän kaavan mukaan, mutta nollalla maaliin ja sijoitus 3./21
Kipinä oli tällä radalla mukana, sille ihan kohtuullisen hyvää rataa loppumetreille saakka, kunnes mä taas huolimattomasti roiskaisin sen hypylle ja lähdin menemään ja Kipinä tulikin mun perässä. Eli kiellon kautta maaliin...
NOxin kanssa lähtö alkoi vähän paremmin.
Putken jälkeen oli vähän pimeä kulma hypylle, jonka jälkeen ihan suora putki.
NOx hölkkäili ja välillä kuului väkväk. Putken jälkeen ehdin valssaamaan joka pysäyttikin NOxin kokonaan. Sitten niitä kieltoja alkoikin ropisemaan. Mentiin kuitenkin rata maaliin saakka. Ei se mitään hyvää menemistä ollut ja mä jo mietin, että viitsinkö NOxin kanssa edes mennä viimeiselle radalle. Ärsytti niin kovasti :/
Viimeinen rata oli agirata. Ei mikään helppo ollenkaan.
Liekin kanssa taas aloitettiin ja oltiin kokoajan samalla radalla ja tuloksena oikein hyvä nolla, sijoitus 3. :)
Kipinälle yllättävän kivaa menoa, mutta taas yksi harmittava kielto sille hankalasta hyppykulmasta.
NOxin kanssa sitten päivän loppuun oikein pohjanoteeraus...
Se ei liikkunut enää yhtään mihinkään. Sain vetää sitä perässä ihan jokaiselle esteelle.
Sitkeästi olin kuitenkin päättänyt voittaa tämä erän (siis minä vs. NOx) ja mentiin joka hemmetin este. Vaikka hitaasti, niin mentiin silti.
No tuli siellä täällä jokunen juoksuaskelkin, mutta tuomarikin kysyi multa, että mikäs sen vauhdin on tappanut... :(
Kieltoja oli niin monta, että tulos oli hylkäys. Kiitos ja näkemiin ja olin itkun partaalla. Niin kova oli pettymys. Ei siihen että ne tulokset oli hylkäyksiä vaan siihen että NOx ei liikkunut.
Harmi ettei näitä ratoja tullut videolle. Olisi ehkä helpompi miettiä mitä tapahtui...
No, kuten totesin, onneksi on Liekki :)
Liekin kanssa kahdesti palkinnoille ja tuloksena jälleen tuplanolla. Viiden päivän sisällä 8 starttia ja niistä 3 tuplanollaa... Aika kiva :)
Ensin tehtiin kesälomaretki keskiviikko illaksi Kotkaan, josta jo aiemmin mainitsinkin.
Lauantaina käytiin Järvenpäässä. Siellä oli 3 kisaa Liekille ja 2 kisaa Kipinälle.
Ensimmäinen agirata oli ihan ok. Liekillä putosi heti ensimmäinen rima ja aattelin sitten, että voi vi****u... Ja se siitä. Rata meni ihan ok, mutta ihan lopussa ohjasin yhden hypyn huolimattomasti roiskaisemalla ja Liekki luki sen takaakierroksi vaikka ei olisi pitänyt ja siitä hylkäys.
Toinen rata oli edellistä huomattavasti vielä helpompi. Liekille parilla pitkälä kaarteella ihan ok nolla, sijoitus 7./27
Kipinä oli tällä radalla mukana. Pituuden jälkeen oli pujottelu ja sen takana häämötti A este. Kipinä tuli pituudelle reipasta vauhtia ja pujotteluun meni oikein, mutta olikin sitten lähdössä aata kohti. Joten kepeiltä vitonen, kun jouduin sen kutsumaan takaspäin ja aloittamaan alusta.
No sitten mentiin hypyn kautta sinne aalle ja siitä piti jatkaa lähes suoraan taaksepäin. Kipinä kävi aan jälkeen maassa ja lähtikin sitten takas samaa reittiä. Hylkäys siihen paikkaan.
Viimeinen rata oli hyppyrata. Ei mitenkään vaikea. Liekin kanssa sain hyvän draivin päälle ja tehtiin oikeastaan tosi hyvä rata. Tuloksena nolla ja sijoitus 3./27.
Liekille siis toinen tuplanolla...
Kipinän kanssa hyppyrata meni aikalailla normaalisti. Yhdeltä takaakierrolta vitonen.
Sunnuntaina ajelin sitten vuorostaan Lempäälään.
Siellä oli taas 3 kisaa ja näihin kisoihin olin ilmoittanut myös rokkiorava NOxpoksin.
Tiedossa oli siis melkoinen urakka, sillä kisaajia ei ollut kuin karvan verran yli 20 luokissa. Ja mulla kahdella radalla 3 koiraa :)
Noh... Eka rata aloitettiin Liekin kanssa.
Vähän tuntui kankealta oma meno ja se kostautui. Joku rima putosi matkalla, en muista tuliko muuta. Ehkä ei.
NOxin kanssa päästiin nyt siis ensimmäistä kertaa kolmosten radalle.
Hitusen mua jännitti. Mutta enemmän mä kyllä jännitin ykkösten ja kakkosten kisoja :)
Noh... Heti ensimmäinen hyppy tuotti vaikeuksia. En meinannut saada NOxia liikkeelle.
Kun se vihdoin tuli, se enemmänkin hölkkäili, kuin juoksi.
Meno oli erittäin erittäin epävarmaa ja mua alkoi ahdistamaan. Keinulle saakka mentiin. NOx meinasi, että hän ei keinulle tule, mutta "pakotin" sen tulemaan.
Aikaa paloi ja mua ärsytti. Mutta päätin, että se perkeleen keinu nyt otetaan.
Kun se vihdoin meni, seuraavana oleeseen putkeen lähetin NOxin ja sen jälkeen kannoin sen radalta pois... Huoh...
Toinen rata oli hyppyrata. Kiva ja jotenkin lyhyen oloinen.
Liekin kanssa tehtiin taas vähän pidemmän kaavan mukaan, mutta nollalla maaliin ja sijoitus 3./21
Kipinä oli tällä radalla mukana, sille ihan kohtuullisen hyvää rataa loppumetreille saakka, kunnes mä taas huolimattomasti roiskaisin sen hypylle ja lähdin menemään ja Kipinä tulikin mun perässä. Eli kiellon kautta maaliin...
NOxin kanssa lähtö alkoi vähän paremmin.
Putken jälkeen oli vähän pimeä kulma hypylle, jonka jälkeen ihan suora putki.
NOx hölkkäili ja välillä kuului väkväk. Putken jälkeen ehdin valssaamaan joka pysäyttikin NOxin kokonaan. Sitten niitä kieltoja alkoikin ropisemaan. Mentiin kuitenkin rata maaliin saakka. Ei se mitään hyvää menemistä ollut ja mä jo mietin, että viitsinkö NOxin kanssa edes mennä viimeiselle radalle. Ärsytti niin kovasti :/
Viimeinen rata oli agirata. Ei mikään helppo ollenkaan.
Liekin kanssa taas aloitettiin ja oltiin kokoajan samalla radalla ja tuloksena oikein hyvä nolla, sijoitus 3. :)
Kipinälle yllättävän kivaa menoa, mutta taas yksi harmittava kielto sille hankalasta hyppykulmasta.
NOxin kanssa sitten päivän loppuun oikein pohjanoteeraus...
Se ei liikkunut enää yhtään mihinkään. Sain vetää sitä perässä ihan jokaiselle esteelle.
Sitkeästi olin kuitenkin päättänyt voittaa tämä erän (siis minä vs. NOx) ja mentiin joka hemmetin este. Vaikka hitaasti, niin mentiin silti.
No tuli siellä täällä jokunen juoksuaskelkin, mutta tuomarikin kysyi multa, että mikäs sen vauhdin on tappanut... :(
Kieltoja oli niin monta, että tulos oli hylkäys. Kiitos ja näkemiin ja olin itkun partaalla. Niin kova oli pettymys. Ei siihen että ne tulokset oli hylkäyksiä vaan siihen että NOx ei liikkunut.
Harmi ettei näitä ratoja tullut videolle. Olisi ehkä helpompi miettiä mitä tapahtui...
No, kuten totesin, onneksi on Liekki :)
Liekin kanssa kahdesti palkinnoille ja tuloksena jälleen tuplanolla. Viiden päivän sisällä 8 starttia ja niistä 3 tuplanollaa... Aika kiva :)
torstai 8. elokuuta 2013
Kisaamisen riemua
Elokuu aloitettiin agikisaamisella. Edelliset kisat taisi olla agirodussa, eli melkein kuukauden kisatauko.
Innoissani lähettelin kisailmoja sinne ja tänne ja kun niitä laskin, niin parhaimmillaan oli yhteensä 29 starttia luvassa ja olikohan se nyt 760km ajelua viiteen päivään... :)
Mutta mikäs siinä, kun on 3 koiraa jolla kisata.
NOx:lle olin varannut ensimmäiset 8 starttia. Lauantaina porvooseen, sunnuntaina purinalle ja tiistaiksi saloon. Kuinka kävikään... Lauantaina mentiin porvooseen ja siellä oli tarjolla 3 starttia.
Koko edellisen viikon "hinkkasin" oikeastaan vain keinua, sillä se on NOxilla älyttömän heikko. Välillä se kieltäytyy siitä kokonaan ja välillä hiipii tosi tosi hitaasti.
Noh, luotto ei ollut kauhean kova ja ensimmäisellä radalla olikin sitten oikein mukavasti keinu kahteen kertaan. Jep, kakkosluokassa keinu kahteen kertaan. Lisäksi vielä toki puomi ja aa.
Kiva kiva. Mielessäni jo näin kuinka NOx kieltäytyy menemästä ja otetaan hylky ja jos toisellakin radalla olisi keinu, niin sama homma. Eli lähtökohtaisesti olin jo luovuttanut.
Noh, ei mahtanut mitään ja kun siellä oltiin niin radalle vaan.
Ensimmäisen kerran mentiin keinu heti neljäntenä esteenä. NOx tuli reippaasti ja kun se sai etutassut keinulle, se pysähtyi :)
Siinä se seisoskeli ja mietti, että mihinköhän karkaisi. Sain sen kuitenkin hiipimällä tulemaan ja päästiin jatkamaan ilman virhettä. Sitten rengas ja pari hyppyä ja puomille. Mitä tekee NOx, tulee taas hyvin ja lyö etutassut puommille ja meinaa pysähtyä. Ehkä jopa hetkeksi pysähtyykin. Mutta tulee puomin kävelemällä läpi. Huoh... Sitten yksi hyppy ja taas keinu. NOx on vähällä mennä ohi, mutta hyppää keinulle aavistuksen sivusta, ei virhettä mutta se taas pysähtyy. Saan sen kuitenkin jälleen houkuteltua keinun hitaasti loppuun saakka ja päästään jatkamaan.
Periaatteessa rata nollana siihen saakka. Aikaahan meillä kyllä kului...
Putken ja parin hypyn kautta suora linja kepeille ja NOx ajautuu väärään väliin. Sille ei edes juurikaan tule keppivirheitä, vaan sen pujottelu on mun mielestä yksi sen parhaita osaamisia ja mä vähän hölmistyn. Otetaan uudestaan ja päästään vitosella maaliin. Yliaikaa tuli sitten "vain" lähes 16 sekuntia :)
Toisella radalla oli myös keinu, nyt vain yhden kerran ja puomi olisi ensin.
No mulla ei ollut muuta tavoitetta, kun että se menisi molemmat esteet ilman kiletoa ja pysähdystä.
Puomille se jo juoksikin melkein hyvin. Vähän varovaisesti, mutta meni kuitenkin.
Keinulle se meni vieläkin paremmin ja nyt sitten olikin lentokeinu lähellä... Voi vi***u mä sanon...
No ei saatu virheitä, kun NOx teki lukkojarrutuksen sinne keinun loppuun ja jatkettiin nollalla maaliin. Voitettin rata ja saatiin LUVA. Mutta en ollut ihan himuisen iloinen. Koska se keinu oli niin mun oma moka. Mun olisi pitänyt kertoa NOxille paremmin, että kyseessä oli keinu...
No viimeinen rata oli onneksi hyppyrata. Sillä olin ihan varma, että jos olis ollu keinu, se ei olis siihen menny ollenkaan ja jos olis ollu puomi, olis sekin menty hiipimällä. Joten onneksi oli hyppyrata eikä tarvinut murehtia kontakteja.
Rata oli kiva ja reippaan oloinen. Vähän häiritsi pussi keskellä kenttää, kun toisinaan tuli pieniä tuulenpuuskia jotka käänsivät pussin nurinpäin.
Lähdin radalle tietenkin mielessä, että nyt jos saadaan luva, noustaan kolmosiin, mutta toisaalta koitan vedättää vaan kovaa ja jos tulee joku virhe, niin jatkan vaan ja tarkoituksena oli saada NOxille hyvä fiilis loppuun.
Sen vauhti ei enää ollut yhtään sitä mitä se voisi olla, päivä oli ollut erittäin kuuma ja tukala.
Vedettiin kuitenkin kohtuullisen hyvin, tai oikeastaan ihan sairaan hyvin, sillä tuloksena nollavoitto, luva ja menolippu kolmosiin! :) Huikeaa!
Kakkosissa kisattiinkin sitten vain 4 starttia...
Onhan tuo musta pieni rokkiorava aika vekkuli tapaus ja hiukan nousi tunteet pintaan kun yhdestä suuresta unelmasta oli tullut totta. Mun oma sheltti, agilityssä kolmosissa :)
No sitten... keskiviikoksi olin suunnitellut pienen kesälomareissun :)
Agilityn iltakisat Kotkassa. Kolmosluokille.
Tänne en pystynyt NOxia ilmoittamaan, kun ilmo oli umpeutunut ennen sen siirtymistä, enkä edes kysellyt voisiko se vielä jälkikäteen ilmota.
Nyt olin menossa Liekin ja Kipinän kanssa kisamaan. Molemmille 2 starttia. Agi ja hyppy.
Päivällä lähdin ajelemaan hyvissä ajoin, kun en jaksanut kotona odotella kellon liikkumista.
Keli oli jälleen varsin helteinen, mutta onneksi on ilmastoitu auto...
Perillä olin lopulta noin tuntia ennen starttia. Oikein sopivasti. Ei ollut kiire mihinkään ja ehti rupatella tuttujen kanssa ihan rauhassa.
Ensin oli agirata. Kohtuullisen helppo... Liekin kanssa aloitettiin ja tavoitteena tietty nolla.
Muutamana päivänä olin pohtinut että mikähän Liekkiä masentaa kun se syö huonosti ja makoilee paljon. Kunnes keksin, että juoksusta oli vajaa pari kuukautta aikaa, eli voisi olla pienen pientä valeraskautta. Se näkyi ehkä ihan aavistuksen radalla vauhdissa. Tai sitten mä vaan itse liikuin niin hemmetin hyvin, koska muutamassa kohdassa sain oikein vahvasti tsempata sille, että tule tule tule...
No tehtiinkin "norminolla" :) Sijoitus 5. Ihan ok...
Kipinän kanssa mulla ei ole mitään tavoitteita, kisataan vaan huvin ja harrastuksen vuoksi.
Sille pujottelusta jälleen virhe ja sen uusimisen takia reippaasti yliaikaa.
Hyppyrata oli kimurantimpi ja rimat kolisi koirilla helposti.
Liekin kanssa vedin mielestäni vielä paremmin kuin agiradan, tuloksena nolla, sijoitus jälleen 5. Mutta me tehtiin siis tuplanolla. Jes!
No eihän se meille kyllä mikään ongelma ole, mutta toisaalta kiva että se tulee jo tässä vaiheessa, niin sitä ei tarvitse enää erikseen ajatella.
Kipinän kanssa mentiin taas ihan vaan huvin ja harrastuksen vuoksi. Tuloksena yllärinolla :)
Ja kun tapana on heti laskea nollia, niin kerrottakoot, että Liekillä on nyt 4 nollaa (sis. tupla) ensi kesän SM kisoihin, mikäli säännöt on samat kuin tänä vuonna.
Ja Kipinällä nyt siis 1 nolla...
Lauantaina jatketaan Järvenpäässä Liekillä ja Kipinällä ja sitten sunnuntaina ajellaan Lempäälään. Siellä pääsee oravakin kisaamaan kolmosissa. Huisia!
Innoissani lähettelin kisailmoja sinne ja tänne ja kun niitä laskin, niin parhaimmillaan oli yhteensä 29 starttia luvassa ja olikohan se nyt 760km ajelua viiteen päivään... :)
Mutta mikäs siinä, kun on 3 koiraa jolla kisata.
NOx:lle olin varannut ensimmäiset 8 starttia. Lauantaina porvooseen, sunnuntaina purinalle ja tiistaiksi saloon. Kuinka kävikään... Lauantaina mentiin porvooseen ja siellä oli tarjolla 3 starttia.
Koko edellisen viikon "hinkkasin" oikeastaan vain keinua, sillä se on NOxilla älyttömän heikko. Välillä se kieltäytyy siitä kokonaan ja välillä hiipii tosi tosi hitaasti.
Noh, luotto ei ollut kauhean kova ja ensimmäisellä radalla olikin sitten oikein mukavasti keinu kahteen kertaan. Jep, kakkosluokassa keinu kahteen kertaan. Lisäksi vielä toki puomi ja aa.
Kiva kiva. Mielessäni jo näin kuinka NOx kieltäytyy menemästä ja otetaan hylky ja jos toisellakin radalla olisi keinu, niin sama homma. Eli lähtökohtaisesti olin jo luovuttanut.
Noh, ei mahtanut mitään ja kun siellä oltiin niin radalle vaan.
Ensimmäisen kerran mentiin keinu heti neljäntenä esteenä. NOx tuli reippaasti ja kun se sai etutassut keinulle, se pysähtyi :)
Siinä se seisoskeli ja mietti, että mihinköhän karkaisi. Sain sen kuitenkin hiipimällä tulemaan ja päästiin jatkamaan ilman virhettä. Sitten rengas ja pari hyppyä ja puomille. Mitä tekee NOx, tulee taas hyvin ja lyö etutassut puommille ja meinaa pysähtyä. Ehkä jopa hetkeksi pysähtyykin. Mutta tulee puomin kävelemällä läpi. Huoh... Sitten yksi hyppy ja taas keinu. NOx on vähällä mennä ohi, mutta hyppää keinulle aavistuksen sivusta, ei virhettä mutta se taas pysähtyy. Saan sen kuitenkin jälleen houkuteltua keinun hitaasti loppuun saakka ja päästään jatkamaan.
Periaatteessa rata nollana siihen saakka. Aikaahan meillä kyllä kului...
Putken ja parin hypyn kautta suora linja kepeille ja NOx ajautuu väärään väliin. Sille ei edes juurikaan tule keppivirheitä, vaan sen pujottelu on mun mielestä yksi sen parhaita osaamisia ja mä vähän hölmistyn. Otetaan uudestaan ja päästään vitosella maaliin. Yliaikaa tuli sitten "vain" lähes 16 sekuntia :)
Toisella radalla oli myös keinu, nyt vain yhden kerran ja puomi olisi ensin.
No mulla ei ollut muuta tavoitetta, kun että se menisi molemmat esteet ilman kiletoa ja pysähdystä.
Puomille se jo juoksikin melkein hyvin. Vähän varovaisesti, mutta meni kuitenkin.
Keinulle se meni vieläkin paremmin ja nyt sitten olikin lentokeinu lähellä... Voi vi***u mä sanon...
No ei saatu virheitä, kun NOx teki lukkojarrutuksen sinne keinun loppuun ja jatkettiin nollalla maaliin. Voitettin rata ja saatiin LUVA. Mutta en ollut ihan himuisen iloinen. Koska se keinu oli niin mun oma moka. Mun olisi pitänyt kertoa NOxille paremmin, että kyseessä oli keinu...
No viimeinen rata oli onneksi hyppyrata. Sillä olin ihan varma, että jos olis ollu keinu, se ei olis siihen menny ollenkaan ja jos olis ollu puomi, olis sekin menty hiipimällä. Joten onneksi oli hyppyrata eikä tarvinut murehtia kontakteja.
Rata oli kiva ja reippaan oloinen. Vähän häiritsi pussi keskellä kenttää, kun toisinaan tuli pieniä tuulenpuuskia jotka käänsivät pussin nurinpäin.
Lähdin radalle tietenkin mielessä, että nyt jos saadaan luva, noustaan kolmosiin, mutta toisaalta koitan vedättää vaan kovaa ja jos tulee joku virhe, niin jatkan vaan ja tarkoituksena oli saada NOxille hyvä fiilis loppuun.
Sen vauhti ei enää ollut yhtään sitä mitä se voisi olla, päivä oli ollut erittäin kuuma ja tukala.
Vedettiin kuitenkin kohtuullisen hyvin, tai oikeastaan ihan sairaan hyvin, sillä tuloksena nollavoitto, luva ja menolippu kolmosiin! :) Huikeaa!
Kakkosissa kisattiinkin sitten vain 4 starttia...
Onhan tuo musta pieni rokkiorava aika vekkuli tapaus ja hiukan nousi tunteet pintaan kun yhdestä suuresta unelmasta oli tullut totta. Mun oma sheltti, agilityssä kolmosissa :)
No sitten... keskiviikoksi olin suunnitellut pienen kesälomareissun :)
Agilityn iltakisat Kotkassa. Kolmosluokille.
Tänne en pystynyt NOxia ilmoittamaan, kun ilmo oli umpeutunut ennen sen siirtymistä, enkä edes kysellyt voisiko se vielä jälkikäteen ilmota.
Nyt olin menossa Liekin ja Kipinän kanssa kisamaan. Molemmille 2 starttia. Agi ja hyppy.
Päivällä lähdin ajelemaan hyvissä ajoin, kun en jaksanut kotona odotella kellon liikkumista.
Keli oli jälleen varsin helteinen, mutta onneksi on ilmastoitu auto...
Perillä olin lopulta noin tuntia ennen starttia. Oikein sopivasti. Ei ollut kiire mihinkään ja ehti rupatella tuttujen kanssa ihan rauhassa.
Ensin oli agirata. Kohtuullisen helppo... Liekin kanssa aloitettiin ja tavoitteena tietty nolla.
Muutamana päivänä olin pohtinut että mikähän Liekkiä masentaa kun se syö huonosti ja makoilee paljon. Kunnes keksin, että juoksusta oli vajaa pari kuukautta aikaa, eli voisi olla pienen pientä valeraskautta. Se näkyi ehkä ihan aavistuksen radalla vauhdissa. Tai sitten mä vaan itse liikuin niin hemmetin hyvin, koska muutamassa kohdassa sain oikein vahvasti tsempata sille, että tule tule tule...
No tehtiinkin "norminolla" :) Sijoitus 5. Ihan ok...
Kipinän kanssa mulla ei ole mitään tavoitteita, kisataan vaan huvin ja harrastuksen vuoksi.
Sille pujottelusta jälleen virhe ja sen uusimisen takia reippaasti yliaikaa.
Hyppyrata oli kimurantimpi ja rimat kolisi koirilla helposti.
Liekin kanssa vedin mielestäni vielä paremmin kuin agiradan, tuloksena nolla, sijoitus jälleen 5. Mutta me tehtiin siis tuplanolla. Jes!
No eihän se meille kyllä mikään ongelma ole, mutta toisaalta kiva että se tulee jo tässä vaiheessa, niin sitä ei tarvitse enää erikseen ajatella.
Kipinän kanssa mentiin taas ihan vaan huvin ja harrastuksen vuoksi. Tuloksena yllärinolla :)
Ja kun tapana on heti laskea nollia, niin kerrottakoot, että Liekillä on nyt 4 nollaa (sis. tupla) ensi kesän SM kisoihin, mikäli säännöt on samat kuin tänä vuonna.
Ja Kipinällä nyt siis 1 nolla...
Lauantaina jatketaan Järvenpäässä Liekillä ja Kipinällä ja sitten sunnuntaina ajellaan Lempäälään. Siellä pääsee oravakin kisaamaan kolmosissa. Huisia!
tiistai 6. elokuuta 2013
Lomalla Saarenmaalla
Kesäloman ensimmäinen viikko vierähti Saarenmaalla. Ihan vaan oleilemalla.
Ihan kiva paikka joo, mutta ei sinne toistamiseen tarvitse mennä. Nyt on nähty koko saarenmaan saari, enkä mä kyllä ymmärrä mitä hienoa siinä on.
Eihän siellä edes ole mitään... Metsää ja peltoa vaan. Ja siellä täällä jokunen hökkeli.
Mutta se mökki, joka oltiin vuokrattu oli varsin mainio. Tilaa oli niin sisällä kuin ulkonakin.
Noh... toki jos etsimällä etsi, niin saihan sieltä täältä kauheen kivoja kuvia. Ja niiden perusteella voisi kuvitella, että kerrassaan mahtava paikka. Niinpä, niin ne mainokset antaa ymmärtää.
Tässä muutama otos...
Kuressaaressakin toki käytiin. Sillä reissulla ei vaan ollut kamera matkassa... Käytiin "siinä" linnassa. Ihan kiva...
No mutta nyt voi sanoa, että olen käynyt Saarenmaalla :)
Jos kiinnostaa, niin tätä sivustoa selailemalla olet sinäkin siellä käynyt: http://saaremaatourism.ee/fi/saarenmaan-matkaajan-reitit-kartta
Ihan kiva paikka joo, mutta ei sinne toistamiseen tarvitse mennä. Nyt on nähty koko saarenmaan saari, enkä mä kyllä ymmärrä mitä hienoa siinä on.
Eihän siellä edes ole mitään... Metsää ja peltoa vaan. Ja siellä täällä jokunen hökkeli.
Mutta se mökki, joka oltiin vuokrattu oli varsin mainio. Tilaa oli niin sisällä kuin ulkonakin.
Noh... toki jos etsimällä etsi, niin saihan sieltä täältä kauheen kivoja kuvia. Ja niiden perusteella voisi kuvitella, että kerrassaan mahtava paikka. Niinpä, niin ne mainokset antaa ymmärtää.
Tässä muutama otos...
^ mökiltä merelle
^ saunamökki
^ Sõrven majakan korkeus on 52 metriä
^ majakan lähellä, en tiedä mikä
^ majakan lähellä mikälie poiju?
^ Sõrven sotilasmuseon p-paikalta
^ joku kiviranta jossain
^ Kihelkonnan kauppa, mukamas iso kylä...
^ Ninasen eli Tagarannan jyrkänne
^ Sama jyrkänne alhaalta kuvattuna
^ Kaukana näkyy Pangan jyrkänne
^ Sitten taas meidän mökki, saunamökiltä kuvattuna
^ Aamuiset herätykellot...
^ Tehumardin taistelun muistomerkki
^ Kaalin kraateri
^Anglan kylän tuulimyllyt
^ Ja vaihteeksi meidän mökin pihaa
^ Saunamökki ja "aavelaiva"
^ "aavelaiva"
Kuressaaressakin toki käytiin. Sillä reissulla ei vaan ollut kamera matkassa... Käytiin "siinä" linnassa. Ihan kiva...
No mutta nyt voi sanoa, että olen käynyt Saarenmaalla :)
Jos kiinnostaa, niin tätä sivustoa selailemalla olet sinäkin siellä käynyt: http://saaremaatourism.ee/fi/saarenmaan-matkaajan-reitit-kartta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)