Kultaa ja kimallusta...edelleen :)

Sunnuntaina olin pitkästä aikaa Liekin kanssa koiranäyttelyssä.
Vaikka se onkin mielestäni erinomaisen kaunis rotunsa edustaja, niin mitä mä rahojani siihen touhuun työnnän, kun Liekin tittelirivi on jo niin pitkä ettei sillä suomesta ole enää mitään saatavaa... Siksi meitä ei kovin usein ole näyttelyssä näkynyt.
Liekin edellinen kehäesiintyminen on yli kahden vuoden takaa, jolloin olin aptus-näyttelyssä. Silloin mukana oli ah, niin kuvan kaunis Savu, jota edelleen kovasti ikävöin. Mun sininen unelmani... :/
Mutta mutta, tällä kertaa mentiin Hyvinkäälle, sillä Liekin pentu Allu (T.Tuhkaliekki) oli sinne ilmoitettu pentuluokkaan ja minä ajattelin sitten mennä katsomaan ja otin matkaani Liekin sekä vielä Freyan (T.Ilmiliekki). Liekin pentu myös. Allun sisko.

Kakarat oli ilmoitettu pentuluokkaan ja Allulla oli pari kilpakumppania.
Ensikertalaiseksi niin koira kuin esittäjänsäkin suoriutuivat mielestäni ihan loistavan upeasti. Tuloksena PEK2.
Freyalla ei ollutkaan kilpakumppaneita. Mutta upeasti neiti esiintyi ja hurmasi tuomarinkin. Tuloksena PEK1, KP, VSP-Pentu. Mahtavaa! :)
Avoimessa luokassa oli Liekin sisko Tuisku (T.Kulovalkea). Oli muuten hauskaa huomata, että niin vaan Liekki ja Tuisku tunnistaa toisensa vaikka ovat nähneet viimeksi monta vuotta sitten. En edes muista koska...
Mutta molemmilla hännät vipattivat ja tervehtivät toisiaan erilailla kuin muita gööttejä.

Näyttelykehästä Tuiskulle ihan kiva arvostelu, tuloksena EH/2.

Sitten oli Liekin vuoro. Valioluokassa ei muita osallistujia ollutkaan, tuloksena ERI1/SA.
Paras narttu-luokassa oli Liekin lisäksi juniorinarttu sekä veteraaninarttu. Joka muuten oli mielestäni hirmuisen upeassa kunnossa. Bodeneis Beata Beruthiel. Olen kyseisen koiran ulkomuodosta kyllä aina tykännyt kovasti, mutta en ole tosipitkään aikaan koiraa livenä nähnyt. Kyseinen veteraani on minun mielestä vaan parantunut vanhetessaan :)
Täytyy myös sanoa, että olin jopa aavistuksen yllättynyt, kun tuomari laittoikin Liekin ykköseksi ja tämän veteraanin kakkoseksi.
No, en tietysti pysty sanomaan minkälaiset erot koirilla kehässä oli, kun ei sitä esittäessä pysty samalla lailla koiria vertailemaan. Mutta siis Liekki voitti PN-kisan.
ROP-kehässä saimme vastaan urosten ykkösen, joka myös miellytti tuomaria jollain tapaa enemmän, joten uroksesta ROP, Liekistä VSP. Mutta olihan aika huikeeta. Molemmat kehään viemäni koirat oli oman sukupuolensa parhaat :) Vau!

Tässä päivän palkintosaalis



Mä oon NIIN ylpeä :)

Nyt on kyllä sellainen vaihe menossa, että loistavia uutisia satelee sieltä ja täältä.
Mikäs tässä on ollessa. Nautitaan nyt, kyllä ne mustat pilvetkin vielä palaavat...

Mutta siis... Ensimmäinen loisto-uutinen tulee agilitykentiltä.
Tulikäpälän Roihu Raisa "Elsa" sekä Katja ovat onnistuneet upeasti. Kakkosluokassa purinan iltakisoissa upea nollavoitto, luva ja SERT, eli siirto kolmosiin!! Jiihaa! Mahtavaa!
Elsa on nyt viides Tulikäpälä joka kisaa kolmosissa. Toivottavasti pari nähdään ensi kesänä myös SM-kisoissa ;)

Agirodussa 2013 - Kuva: Jenna Kervinen

 

 

Seuraava loisto-uutinen on tavallaan jo vuoden vanha, mutta silti...
Nyt on virallisesti vahvistettu yksi uusi C.I.B - Tulikäpälä, järjestyksessään viides.
Nimittäin Tulimestari "Urkki"
Noin vuosi sitten Urkki sai viimeisen Cacibin Pärnusta ja nyt on tullut vahvistus maailmalta.
Urkillakin tittelirivi siis kasvoi ja onhan se jo ihan kivan mittainen: C.I.B FI MVA EE MVA LV MVA LT MVA HeW-10 LTV-10 TULIKÄPÄLÄN TULIMESTARI

Eikä nämä hyvät uutiset tähän lopu.
Alkuviikosta päästiin pienellä Tulikäpälä-porukalla Inkooseen tutustumaan lampaisiin ja lehmiin.
Koska lammaslauma oli tosi iso (80 päätä) ja niiden laidun myös tosi iso ja kaiken lisäksi aurinko porotti kuumasti, niin emme voineet päästää gööttejä irti.
Mutta paikalla olikin suurin osa ensikertalaisia joten hihna-tutustuminen olisi muutoinkin ollut se ainut oikea tapa.
Oli hieno todeta, että alkujärkytyksen jälkeen jokainen koira tuli helposti ihan lähelle lampaita ja jokunen olisi varmasti lähtenyt erinomaisesti paimentamaankin. Mainittakot esim. superkoira Saara... Saaralle saatiin pitkä liina jotta saatiin vähän nähdä mitä tapahtuisi.
Päättäväisesti Saara liikkui lampaita kohti ja vähän yritti lähteä kiertämäänkin. Tosin lampaat lähti hyvin vikkelästi Saaraa karkuun, joten ihan parasta mahdollista "paimenkokeilua" emme saaneet.
Mutta ei tainnut yksikään lammas kääntyä Saaraa vasten haastamaan, kuten tapahtui nuorten pentujen kohdalla.
Mukana oli Liekin viime talvisia pentuja neljä.
Näistä etenkin Edu ja Allu olivat erittäin uteliaita ja tunkivat nenät kiinni lampaiden nenään. Mutta lampaat myös vähän yritti puskea.
Ihan jokaista koiraa en pystynyt tarkkailemaan sillä napsin kuvia lähes koko ajan.
Mutta kukaan ei pelännyt eikä käyttäytynyt agressiivisesti ja se oli ilo todeta.
Lampaiden jälkeen pääsimme vielä katsomaan lehmiäkin. Mutta vain aidan takaa.
Lehmät on kyllä älyttömän uteliaita ja hauskoja otuksia.
Ne tulivat heti katsomaan meitä, kun pääsimme lähelle aitaa. Ja ne seisoskelivat siinä rauhassa vaikka göötit haukkuivat niitä ihan muutaman metrin päässä.
Harvoin tänä päivänä enää näkee lehmiä, joten oli kyllä aika ainutlaatuinen tilaisuus meillä.
Suuret kiitokset Janna tästä upeasta kokemuksesta. Saattaa olla, että päästään syksymmällä uudestaan.

 



 

Agirotu 2013

Olihan huikea viikonloppu!

Perjantaina otin koirat töihin mukaan ja "karkasin" vähän jotta pääsin vielä illaksi Teivon raviradalle kisaamaan agilityä.
Luvassa oli mahti viikonloppu, Agirotu 2013-tapahtuma.

Ensimmäisenä radalle pääsi Rokkiorava. Mini ykkösten rata oli aika helppo, mutta mua jännitti niin maan pirusti. Lähinnä varmaan jännitin sitä, kun rata oli niin helppo, että maltanko ohjata kunnolla.
No maltoinhan minä. Tuloksena nolla, aikalailla ylivoimainen voitto! Kylkiäisenä SERT ja siirto kakkosiin!
Agirodun teemana on tänä vuonna leffat ja niinpä voittajalle palkintona oscar-patsas parhaasta ohjauksesta :)

Illalla oli vielä KV-kisa, johon olin Liekin ilmoittanut.
Illan mittaan taivaalta tuli reippaita ukkoskuuroja ja nurmikenttä meni aika ajoin vähän saviseksi.
Tämä ei kuitenkaan tuntunut meitä haittaavan. Liekin kanssa aika hyvä nolla, mutta sijoitus 19. Koiria luokassa 79. Ihan kohtuullinen...
Lauantai aloitettiin sitten vähän räpeltämällä. Meikäläinen ei näköjään osaa vielä käyttää uutta puhelinta ja niinpä herätyskello ei herättänyt ollenkaan vaan mä avasin silmät sillä hetkellä, kun piti lähteä jo ajamaan kohti kisapaikkaa. Hienoa!!
No ei muutakun hemmetinmoisella tohinalla kamat ja koirat autoon juurikaan miettimättä ja nokka kohti teivoa.
Ajomatkaa oli reilut 15 minuuttia ja siinä taas voortti sai kyytiä...
Kisapaikalle ehdin aika hyvin ja radan reunalle NOxin kanssa jopa niin hyvin, että ehdin vähän katsella miten se mini kakkosten rata menisi.
Nyt oli rataprofiili jo selvästi ykkösten rataa kimurantimpi. Tutustumisessa oli oikeastaan vain yksi kohta mitä vähän mietin,että mitenhän se menee, kun koira on kuitenkin melko kokematon, eikä siihen vielä ole sellaista luottoa eikä rutiinia, kuin vaikka Liekin kanssa.
Tämä rata oli myös avo-SM karsintarata ja 15 parasta pääsisi iltapäivän finaaliradalle.
En kuitenkaan ihan kamalasti jännittänyt eikä se finaalipaikka ihan kamalasti mielessä pyörinyt enää siinä kohtaa kun piti startata. Puomin alastulo oli vähän huono, NOx oli kyllä kontaktilla, mutta mä halusin, että se olisi tullut alemmaksi ja meillä pari sekuntia tuhraantui, mutta muutoin koko rata meni hirmuisen hienosti ja tuloksena nolla! :) Lopulta sijoituis 5./37 ja paikka finaaliin. Niin ja ihan vaan yllärinä myös LUVA-nolla ;) Huh! Olipa muuten huikea fiilis, kun tajusin, että ekasta kakkosen kisasta oravalle luva-nollakin vielä!
NOxin etenä oli muuten kontaktilla seisoskelusta huolimata 4,25m/sek... Huikeaa!

Seuraavana oli vuorossa mini 3:n karsintarata. Radalle lähti 150 koirakkoa ja 25 parasta pääsisi finaaliin.
Tälle radalle olin ilmoittanut sekä Liekin, että myös Kipinän.
Kipinä starttasi ensin. Nyt en edes muista miten rata Kipinän kanssa meni, mutta yksi virhe jostain tuli. Tuloksena 5 ja sijoitus 61/150.
Liekki liitelijän kanssa tehtiin aika kiva nolla, etenemäkin oli 4,36m/sek ja sijoitus 19. Jes! Paikka finaaliin!!
Tässä vaiheessa olin jo niin täynnä onnistumisen iloa ja riemua, että olis voinu pakata kamat ja lähteä vaikka kotiin fiilistelemään :) No en kuitenkaan lähtenyt...
AVO-SM finaali alkoi iltapäivällä. Rata oli erittäin kimurantti. Vähän jopa v-mäisen kimurantti.
Ja se näkyikin tuloksissa. Koirakoita finaalissa oli yhteensä 46. Ja kaikkiaan vain yksi puhdas nolla tuli koko minien radalta.
NOxin kanssa ei oltu ihan samalla kartalla. Meiltä molemmilta taisi paras lataus jo puuttua ja niinpä mä ohjaisin huolimattomasti ja NOx myös kaarteli vähän sinne ja tänne ja ohitteli esteitä. Tuloksena hylkäys.
Liekin kanssa oli vähän sama meininki. Mä en ollut yhtään iskussa ja lähdössä tapahtuikin jotain perin kummallista. Liekki varasti! Se tuli ensimmäisen esteen ilman lupaa ja sitten me kaahoteltiin taas eri tahtia ja puolivälissä rataa hylkäys.
Sen verran viisaaksi olen vuosien saatossa tullut, että en ilmoittanut yhtään koiraa enää lauantain iltakisaan.
Niinpä finaaliradan jälkeen lähdin koirien kanssa mökille relaamaan.
Eikä ollut yhtään huono valinta. Koirat oli myös jo väsähtäneitä. Mutta niin olin minäkin.
Illalla kuitenkin jaksettiin mennä "naapuriin" vähän grillailemaan ja nauttimaan virvokkeita.
Sunnuntaina olin ilmoittanut NOxin aamun FAO open class-radalle. Tämä on sellainen "turha" ja epävirallinen kisa, johon ei oikeastaan kannata osallistua kuin nopean ykkösluokkalaisen kanssa. Koska aikatasoitukset esim. kolmosiin on niin hirmuiset. Jopa 16 sekuntia... Jep! Eli jos sekä kolmosen että ykkösen koira tekisivät virheettömän radan, niin sen kolmosluokan koiran pitäisi mennä 16 sekuntia lujempaa jotta se voisi voittaa sen ykkösluokkalaisen.
Ratapiirros julkaistaan viikkoa ennen kisaa ja itse kisapaikalla on minuutti aikaa tutustua.
Koska mulla piti olla ykkösluokkalainen Rokkiorava, joka aika kivasti liikkuu, olin sen radalle ilmoittanut.
Mutta lauantaina illalla kävin infoon kertomassa, että ei me jakseta aamulla tulla.
Radan piti alkaa 7.30...

Mutta mutta... Sunnuntaina oli viikonlopun huipennus. Agirotu joukkueviesti.
Joukkue koostuu neljästä samanrotuisesta koirasta, jotka voi kisata ihan missä luokassa vaan.
Kello käynnistyy kun ensimmäinen koira ylittää lähtölinjan ja pysähtyy vasta kun joukkueen viimeinen koira tulee maaliin.
Mahdolliset virheet muutetaan ajaksi ja myös hylkäyksistä tulee vain lisää aikaa.
Olin saanut koottua kaksi Tulikäpälistä koostuvaa joukkuetta. Täällä Tulikäpälien Alla-joukkueessa kisasivat: Marjatta & Elsa, Meri & Rilla, Carita & Pyry sekä Katja & Elsa.
Tulikäpälän Sankarit-joukkueessa urakoitiin Marjon kanssa kaksistaan. Marjolla Urkki ja Saara, mulla Liekki ja Kipinä.

Tässä molemmat joukkueet
Kuvaaja: Jenna Kervinen

Ensin oli vuorossa Täällä Tulikäpälien Alla-joukkue. Kaikkiaan mini-kisaavien joukkueita oli mukana 56kpl. Aika paljon!

Rata ei ollut mikään ihan helppo ja se näkyi monista hylkäyksistä useilla joukkueilla.
Tälle "meidän" joukkueelle lopputulos 5:2,11 ja sijoitus hienosti 18. !! Vau! 

Sitten oltiin me, Tulikäpälän Sankarit :)

Marjo ja Urkki aloittivat. Parin virheen kera maaliin ja Kipinä matkaan.
Kipinälle myös parit virheet ja sitten Saara matkaan. Yksi erittäin harmittava riman pudotus, mutta muutoin vauhdikasta menoa ja Saara maaliin ja Liekki matkaan. Puolivälissä rataa alkoi jalat painamaan ja meinasi kunto loppua, mutta Liekki oli onneksi kuulolla ja eteni vähän huonostakin ohjauksesta hyvin. Nollalla maaliin ja urakka valmis. Huh! Ihan hirveetä :)
Siinä ei ehtinyt kuin hetken vetää henkeä, kun piti jo juosta seuraavalla koiralla ja ratojen jälkeen kyllä tiesi juosseensa. huh huh!

Tässä vaiheessa ei paljon mietitty että miten se lopulta meni. Piti saada hengitys tasaantumaan :)

Jossain vaiheessa ehdittiin seurata kisaa ja huomioitiin tosiaan lukuisia hylkäyksiä monilla koirilla ja alettiin jo vähän miettimään, että mitenhän hyvin meillä oli mennyt.
Nettiin ei päivittynyt väliaikatuloksia eikä niitä saatu mistään muualtakaan.
No mä en malttanut mieltäni vaan läksin tulospalveluun kyselemään, josko mitenkään saisi väliaikatuloksia seinälle.
No ne siinä sitten tulikin ja hitsin pimpulat! Me oltiinkin kärjessä! Huikeeta!!
Ehkä puolet joukkueista oli siinä vaiheessa mennyt ja me johdettiin! Siistiä!!
No, tosiaan paljon oli vielä joukkueita tulematta mutta nyt niitä alettiin jo tietoisesti vähän seuraamaan...
Välillä meillä ote lipsui eikä oltu enää ihan varmoja mikä oli kärjessä tilanne.
Sitten radalle tuli parson-joukkue ja ne meni kovaa ja vähäisillä virheillä. Oli selvää, että ne meni ainakin meidän ohi.
Sitten saatiin uusia väliaikatuloksia. Parsonit tosiaan oli menny meidän edelle, mutta ei ketään muita! Hitsi, me oltiin kakkosina!
Joukkue toisensa jälkeen teki virheitä ja me yritettiin porukalla seurata, että meneekö joku paremmin kuin me.

Lopussa oli borter-jengi, jossa oli kovia nimiä. Tiedettiin, että vaikka ne tekisi muutamankin virheen, oli niiden koirat niin paljon gööttejä nopeampia, että ne voisi helposti mennä meidän ohi.

Virheitä niille tulikin ja nyt meitä jo oikeasti jännitti. Meidän laskujen mukaan niille tuli pari virhettä meitä enemmän, mutta koska virheet muutetaan ajaksi, oltiin nyt vähän siinä ja siinä kumpi olisi parempi.
No, kun kaikki joukkueet oli menny, saatiin lopputulokset aika pian selville ja vähän olitiin yllättyneitä.
Joo, se borter-jengi meni meidän edelle tuloslistalla, mutta jostain syystä niiden virheiden määrä ei ollutkaan tuloslistalla ihan samaa luokkaa mitä me radan reunalta laskettiin...
Mutta Tulikäpälän Sankarit, upeasti joukkuekisan pronssimitalisteja! :)
Olihan se ihan hirmuisen hienosti tehty!! Hyvä me!

Palkinnot ei kyllä päätä huimanneet... 

Koko viikonlopun pää-tapahtumasta palkinnoksi vain ja ainoastaan pienet pokaalit!
Jep jep! :)

Huikean kiva viikonloppu päättyi siis upeasti "mitalijuhliin" vaikka palkintojen jaon jälkeen ei enää paljon juhlittu. Kamat nippuun ja kohti kotia. Väsyneenä mutta onnellisena!

Tässä video joukkuekisasta. Nyt vuorokausi kisan jälkeen meinaa jo tulla tippa silmään, kun tätä katsoo. Olihan tämä suoritus nyt ihan älyttömän hieno! Kiitos Marjo huippuhyvästä viikonlopusta! Meillä on ihan sairaan hyvä tiimi!!

Ja kiitokset kaikille muillekin Tulikäpälille! Ensi vuonna uudestaan!

Tulikäpälän Sankarit - video

 

 

Nokka pystyssä mennään :)

Vihdoin ja viimein pääsin jatkamaan Rokkioravan kanssa agilitykisaamista. Puolen vuoden tauon jälkeen...
Treenailtu ollaan ensin varovaisesti, mutta nyt kesäkuusta lähtien jo vähän reippaamminkin. Ja viimeiset pari viikkoa jo oikeastaan ihan kunnolla.
Olin joskus aiemmin Merin kanssa sopinut, että mennäänpäs heti juhannuksen jälkeen purinalle kisaamaan, kun siellä on ykkösille 2 virallista starttia. Maanantain iltakisana.
Sain näin houkuteltua Merin ja Rillan korkkaamaan heidän viralliset kisatkin ennen agirotua.

NOxin kanssa ensimmäinen rata mentiin aika reippaasti. Mua jännitti aika tavalla.
Noin puolivälissä rataa oli keinu, jonka NOx taisi lukea puomiksi ja juoksi sinne aika reippaalla vauhdilla ja tehtiinkin sitten lukkojarrutus ihan siellä loppupäässä.
No tätä tietenkin säikähti niin koira, kuin ohjaajakin ja tuloksena se, että puomille ei nyt sit enää mentykkään. Radalta hylky.
Toinen rata oli ulkona ja pääsin siellä sivulla menemään muutaman kerran puomia edes takaisin. Keinua en päässyt kokeilemaan. Olisi ehkä pitänyt...
Toisellakin radalla oli ensin keinu ja mua nyt tietty vähän etukäteen ärsytti, kun pelkäsin, että eihän toi orava siihen mene.
Mutta mutta... kyllähän se meni. Ei se mikään nopea ollut, kun se jäi miettimään puoliväliin keinua, että voikohan tätä nyt jatkaa vai pitäiskö kääntyä ympäri.
Sain sen houkuteltua kuitenkin eteenpäin ja koko rata mentiin sitten juuri ja juuri alle ihanneajan. Ja siis ilman virheitä.
Tämä olikin koko radan ainut nolla, joten rokkioravalla nollavoitto :D Siistiä :)
Myös Rokkis oli saavutuksestaan aika ylpeä... Ruusuke melkein yhtä iso kuin koira :)

Meri ja Rilla (Tulikäpälän Salli Sammuttaja) siis korkkasivat kisauransa.

Ekalta radalta vähän hassu hylkäys, kun ohjaaja käveli esteen yli...
Toisella radalla muutoin kiva ja virheetön, mutta lievästi yliaikaa.
Mutta ihan huippua. Rilla on muuten laskujeni mukaan jo Tulikäpälä numero 11, joka kisaa tai on joskus kisannut virallisissa kisoissa :)
Yhteensä Tulikäpäliä on tällä hetkellä 39kpl, joten mielestäni aika kiva osuus kasvateista... :)
Tavoitteenani ei todellakaan ole saada kaikkia mahdollisia kasvatteja kisaamaan, mutta onhan tää aika kivaa kuitenkin :)
Mutta enemmän olen iloinen jälleen kerran sitä, että olen onnistunut saamaan jokaiselle ihan huippuhyvän kodin.
Voin nukkua yöni rauhassa ja levollisin mielin, kun ei tarvitse miettiä onko Tulikäpälillä hyvä olla. Kaikilla on. Ja KIITOS siitä kuuluu joka ikiselle Tulikäpälä-perheelle <3

No mutta... sitten lisää agilitylatilotia...

Keskiviikkona oli taas purinalla iltakisoina 2 virallista starttia ykkösille, johon päätin oravan kanssa mennä taas kokeilemaan.
Oloa ei yhtään helpottanut parit edelliset treenit, kun se alkoikin hidastella puomin alastulolla.
Meillä nyt on vähän homma vaiheessa, muttakun musta on vaan niin siistiä kisata, niin mähän menen kisaamaan vaikka ei homma niin sanotusti vielä valmis olisikaan.

Ekalla radalla ei ollut onneksi keinua, mutta puomi mentiinkin sitten kahteen kertaan.
Rata muutoin oli kiva ja virtaviivainen, kuten ykkösten radat yleensä onkin.
Rokkiksen kanssa kurvailtiin oikein mainiosti ja tuloksena nolla, sijoitus 3. Jee! Toinen luva-nolla :)

Tokalla radalla, joka oli ulkokentällä oli taas mulla vähän sellanen olo, että ei olis pitäny mennä...

Niin keinulle, kuin puomillekin paistoi aurinko ikävästi suoraan vasten näköä ja sitähän mä sitten jännitin enemmän ja vähemmän.
Kuitenkin keinua edellinen este oli muuri ja NOx kaahotti sujuvasti mun perässä ohi esteen. No se siitä. Nolla oli menetetty. Keinulle mentiin olosuhteisiin nähden yllättävän hyvin. Mitä nyt pientä hiipimistä ja varovaisuutta, mutta mentiin kuitenkin :)
Samoin lopussa olleelle puomille. Varovarovasti... mutta mentiin kuitenkin.
Illan saldona kuitenkin luva-nolla. On tää vaan niin hieno laji. Huippu hyvä fiilis, myös Rokkiksella :)

Näytelmissä on taasen tulut mainetta ja kunniaa. Tulikäpälän Roiuhu Raisa "Elsa" on pyörähtänyt kehässä varsin kauniisti.
Tuloksena PN-1, ROP, SERT => FI MVA!!! Huippua! Suuren suuret onnittelut Katja.
Enkä malta olla laskematta, että Elsa on kuudes Tulikäpälä, joka on saavuttanut FI MVA - tittelin.

Tässä Katjalta "kaapattu" tönötyskuva :) Ei nyt ehkä paras mahdollinen, mutta hieno silti :)
Laitetaan kuitenkin vielä toinen hieno kuva Elsasta. Kuva: Nea Paul: