Kipinän kanssa ollaan puolisen vuotta treenattu hakua ja voi elämä että on
muuten siistiä.
Koira on kyllä nyt niin omassa lajissaan, että treenit sen
kanssa sujuu omasta mielestäni lähes joka kerta ihan älyttömän
hyvin.
ESPY:ssä, johon kuulumme, on jäsentenväliset "kisat" tulossa
marraskuussa ja tämä tapahtuma pidetään raunioradalla.
Lähetin sitten
kyselyn, että mitähän siellä yleensä tapahtuu ja voikohan mukaan tulla koiran
kanssa joka ei ole raunioilla koskaan ollut.
No sain vastauksen, että ilman
muuta. Jäsenten väliset on leikkimielinen tapahtuma jossa ei juurikaan edes
suoriteta mitään kummoista raunioetsintää. Tai jos on, niin se hoidetaan
jokaisen koirakon omalla tasolla. Noh... Ei muutakun ilmoittauduin kekkereihin,
jotka on sitten vasta marraskuun alussa.
Sain myös vinkin, että raunioilla
voi kyllä käydä koiran kanssa hengailemassa ja jos ehdin, niin pääsen mukaan
yksiin treeneihinkin.
No toki ehdin :)
Keskiviikkona mentiin Kipinän
kanssa ensin ihan vaan kaksistaan hengailemaan raunioradalle. Itse olen joskus
90-luvun lopussa raunioilla treenaillut Nallen ja Nuuskun kanssa, mutta siitä
tosiaan on aikaa sen 15-vuotta.
Mutta Kipinä oli ensimmäistä kertaa. Päästin
sen hihnasta irti ja liikuskeltiin siellä täällä. Kipinä puhkuin ja puhalteli ja
selvästi sitä hiukan jänskätti...
Mutta kovin kauaa se ei jännittänyt kun uteliaisuus vei voiton ja se alkoi kurkkimaan vähän sinne ja tänne.
Kuljeskeltiin ja kiipeiltiin ja välillä pysähdyttiin katselemaan ja syömään nakkeja.
Kipinä taisi aikapian ymmärtää, että näitä sekalaisia "romukasoja" ei tarvinut jännittää milllään tavalla vaan täällähän oli kaikenlaista siistiä tutkittavaa.
Ja sehän alkoi kiipeilemään yksinkin sinne ja tänne ja jopa komenteli mua aina silloin tällöin.
En siis ohjaillut sitä kummemmin mihinkään piiloille vaan lähinnä kuljeskelin sen mukana ja välillä kehuin ja välillä annoin nakkia.
Saatoin kiivetä jonkin kasan päälle ja jos se tuli perässä, annoin tietty nakkia ja kehuin valtavasti.
Oli tosi hauska huomata, että äkkiä se alun jännitys muuttui uteliaisuudeksi ja tyyppi selvästi odotti, että jotain tapahtuisi.
Kun oltiin koko rata kävelty rauhassa läpi, niin lähdin kaikkien koirien kanssa kunnon lenkille ja odoteltiin illan treenikamuja.
Yllätyin kuinka vähän porukkaa treeneissä oli. Aluksi meitä oli 4 ihmistä. Myöhemmin tuli kaksi lisää. Melko vähän...Alkukaudesta tässä ryhmässä oli ollut kuulemma 13 koiraa, mutta kuka mistäkin syystä lopettanut kokonaan tai toistaiseksi.
Päästiin sitten Kipinän kanssa oikeisiin rauniotreeneihin mukaan.
Kipinän vuoro oli toisena. Sille ei otettu sen suurempaa etsimistä vielä vaan nyt 3 ihmistä meni vaan joihinkin paikkoihin istumaan nakkien kera. Ja kun Kipinä tuli viereen, niin se sai nameja tekemättä yhtään mitään.
Kun otin koiran autosta ja laitoin etsintä-valjaat päälle, niin tyyppi oli aivan villinä. Se jo taisi tietää mitä luvassa oli.
Päästin sen radan reunalta irti ja se lähti juoksemaan "yläkasoja" innoissaan ja törmäsikin melko pian ensimmäiseen maaliin.
Nakit syötyään lähdimme jatkamaan matkaa ja vähän ajan kuluttua "löydettiin" toinenkin maali.
Kolmas oli sellaisessa paikassa, että minä näin sen helposti, mutta koira ei saanut mitään hajua eikä mennytkään suoraan kohti.
Kiersimme alakasojen luo ja yht`äkkiä Kipinä lähti päättäväisesti kohti keskikasoja ja pitkälle minusta.
Jäin jopa vähän monttu auki katsomaan että mihin se nyt lähti, mutta sehän sai hajun ja teki mitä pitikin. Ja kappas, siellähän olikin ihminen :)
Olin jälleen kerran haltioissani Kipinän osaamisesta. Ihan huippua!
Eikä varmasti jää rauniotreenit tähän yhteen kertaan.
Ja sitten agility-uutiset...
Lauantaina kävin Liedossa kisaamassa. Halusin käydä Liekin ja Saaran kanssa kokeilemassa yhdet sisähallikisat ennen Norjan reissua.
Saaralle 2 starttia, Liekille 2 starttia ja ilmoitin vielä NOxinkin yhteen starttiin.
Ekalla radalla vain Saara. Helpohkolta radalta tuli yllättävän paljon virheitä monella koiralla ja niin myös Saaralla.
En kyllä lähtenytkään mitään "varmaa nollaa" tekemään ja parit kiellot saatiin. Musta putki ja lähestyminen pimeästä kulmasta ei onnistunut. Samoin puomilta yhteislähtö renkaalle ja seuraavalle hypylle takaaleikkaus tosi lähellä koiraa ei onnistunut vaan ajoin hiukan liikaa päälle ja Saara väisti.
Toisella radalla oli ensin Saara. Rata oli sama kuin eka rata mutta suoritettiin päinvastoin.
No johan alkoi nolliakin tulla ja niin myös Saaralle. Muuten ihan ok nolla, mutta keinulla kesti vähän turhan kauan.
Liekillä menin myös ja sen kanssa "norminolla". Tai no ei ihan. Kokeilin parissa kohtaa rohkeampia ohjauksia ja kyllähän ne toimi.
Ajallisesti Liekki ja Saara kulkivat lähes samaa vauhtia. Lopputuloksissa eroa taisi olla jotain 0,3 sek. Liekki sijalla 10, Saara 12. Kisaajia yhteensä 53.
Päivän kolmas rata oli hyppyrata jossa mukana Liekki ja NOx. Päätin ohjata Liekkiä rohkeasti ja varmistelematta mitään ja luottaa koiraan, että me osataan kyllä, nyt vaan painetaan täysillä.
Ja niinhän me mentiinkin. Etenemä oli yksi Liekin parhaimmista, 4,37m/sek. Ja nollalla maaliin.
Liekille siis muuten jälleen tuplanolla. On se vaan huikean mahtava koira :)
Sijoitus 12./51.
Fiilis oli periaatteessa ihan huippu, sillä Liekki on tosi taitava koira ja sitä on helppo ohjata. Ollaan niin mainio pari että meille ei mikään rata taida enää olla erityisen vaikea. On vain ohjaajalle huonoja päiviä :)
Mutta ihan hitusen ärsyttää tai harmittaa tai mikähän se tunne nyt sit olis, mutta vaikka tehdään tosi hyvä rata eikä paranneltavaa jää, niin silti jäädään vauhdissa 2-3 sekuntia kärjestä. Noh... Elämä on :)
Niin joo, ja se NOxin rata... Noh... Aamulla otin NOxin halliin ja menin lämppä-esteille. Tajusin sillä sekunnilla, että voihan perse. En ole hyppyyttänyt sitä 35cm:n rimoilla kun joskus satunnaisesti ja varmaan elokuussa viimeksi. Ja nyt olisi koko rata mentävä korkeilla hypyillä.
Ja eikös se sitten mennytkin ne lämppähypyt tosi nihkeästi. Se haki hyppypaikkaa ja saattoi takaakierroilla kieltäytyä kokonaan. Voi jessus... Mietin jopa että jätän radan väliin.
No sitten aattelin, että menen kokeilemaan ja jos se kieltää useamman hypyn niin sitten keskeytän.
Heti ensimmäiset kaksi estettä tuotti päänvaivaa, sillä ainut järkevä ratkaisu oli ottaa pakkovalssilla kakkoselle ja niin että koira tulee oikeaan käteen ja hyppy jää mun oikealle puolen. Se puoli meni torstaina treeneissä kokoajan poskelleen ja NOx otti hypyn mun selän takaa.
Toisen puolen pakkovalssi toimi loistavasti.
No, päätin kuitenkin ottaa sen pakkovalssilla ja kappas, toimihan se :)
Kolmoshyppy oliis kannattanut ottaa valssilla, mutta niistä NOx ei vielä tule kunnolla joten ajattelin antaa tilaa ja tehdä neloselle takaaleikkaus. Hiukan se hidasti ja epäröi, mutta hyppäsi kuitenkin. Vitosena kepit jotka on ehkä meidän parasta osaamista. NOx hakee kepit melkein mistä kulmasta vaan ja suorittaa sen nopeasti ja melko varmasti. Kutoselle taas pakkovalssi ja ei se nyt kaunis ollut, mutta toimi. Taas siitä huonommalta puolelta... Noh, sitten 9-10 väliin olis ehdottomasti kannattanut tehdä sokkari, mutta menin valssaamaan ja ajoin kymppi-hypylle koiran väärälle puolen. No ei se kuitenkaan tullut hypylle vaan meni ohi ja siitähän se paketti sitten levähtikin. Jatkoin korjaamatta ja yksi jos toinenkin este jäi suorittamatta ja mua ärsytti. Lähinnä se että en vaatinut koiralta esteitä vaan annoin sen kiertää ja olla hyppäämättä. Jatkossa mun pitää vaatia siltä jokaisen esteen suorittamista ja minä olen se joka päättää koska ei tarvitse suorittaa.
Mutta voi olla että se tulee vielä jonkun aikaa olemaan hankalaa. jotenkin se takajalan leikkaus kummittelee mulla ja mä en uskalla vaatia koiralta sitä mitä ehkä saisi ja pitäisi jo vaatia. Mutta toisaalta kun en ole ihan varma, että miksi se tekee niinkuin tekee... Olisi ehkä syytä käydä fyssarilla tai jossain ja antaa ammattilaisen käydä koira taas läpi, että onko siinä oikeasti vikaa vai onko vika mussa :)
Äh, jatkan pähkäilyitäni...
