Hyvää Joulua!

4 viikkoa

Niin ne viikot vierii. Maanantaina tuli jo 4 viikkoa täyteen.
Pienet pennut alkavat kohta muistuttamaan oikeita koiranpentuja :)

Seitsemälle pennulle on ihan mielettömän ihanat kodit jo odottamassa, mutta se yksi... hmm...
JOS jostain löytyy yhdelle nartulle aktiivinen harrastuskoti jossa myös tykättäis kilpailla (lajilla ei niin väliä) niin voisin sen viimeisenkin kyllä myydä. Ihan vaan kotikoiraksi ja lenkkikaveriksi se ei lähde. Mutta siis jos tiedät mahdollista kotia, niin soita tai lähetä meiliä...

Tässä videomatskua lauantailta. 2 päivää vaille 4-viikkoa.
Onhan nää suloisia :)

Ja tässä pätkä seuraavasta päivästä

3-viikkoa

Maanantaina pennut täyttivä jo 3-viikkoa. Ja nyt ne näkevät, kuulevat, haistavat ja myös maistavat.
On niin hellyyttävää, kun niille lepertelee laatikon reunalla ja ne ensin hetken kuuntelevat ja sitten lähtevät vaappuvin askelin ja häntä heiluen tulemaan kohti. Tämä on niin ihanaa aikaa! :)

Pennut ovat myös jo päässeet hiukan tutustumaan pentulaatikon ulkopuolelle. Ja samassa yhteydessä Häkä on myös päässyt vihdoin pentujen sekaan. Se onkin jo pitkään odottanut tätä.
Myös muut koirat ovat käyneet pentuja haistelemassa. Kipinä ei ihan vielä ole uskaltanut muuta kuin vähän nenä nenästä-vaiheeseen :)

Tässä pentujen ensimmäiseltä viikolta

Ja sitten  matskua kun ovat 3-viikkoisia. Huikeeta kehitystä...

Melkein 2 viikkoa jo!

Pahoittelut, blogiin ei näköjään päivity kovinkaan ahkerasti pentujen kuvia eikä kuulumisia.

Mutta facebookissa melkein joka päivä videopätkää... Olen nyt pari videoklippiä laittanut julkiseksi, eli kuka tahansa vaikka ei ole siellä minun kaveri, pääsee videoita katsomaan.

Mutta mikä tärkeintä, kaikilla kahdeksalla pennulla ja Saaralla on kaikki tosi hyvin! 

Saara voi älyttömän hyvin ja alkuunsa oli todella tarkka muista koiristani, että eivät tunkeile liian lähelle laatikkoa. Nyt parina viime päivänä Liekki on käynyt jo puolittain pentulaatikossa eikä Saara ole siitä välittänyt vaikka on ollut sillä hetkellä imetyspuuhissa. Tulkitsen itse niin, että Liekki on itsekin jo synnyttänyt narttu ja Saaraa vanhempi, eli Saara kuitenkin kunnioittaa Liekkiä ja luottaa siihen eikä ole tarvetta Liekille ryppyillä.

Sen sijaan Häkä, joka on alle 3-vuotias synnyttämätön narttu, saattaisi olla jonkinlainen uhka ja sitä pitää tarkkailla ja jopa pikkuisen murista sille, että et muuten tule liian lähelle. 

Ei siis missään nimessä uhka niin, ettäkö se tekisi pennuille mitään vaan uhka siinä, että se saattaisi yrittää kaapata pennut itselleen. En tiedä, mutta jotain tällaista itse pohdin.

Jokatapauksessa Häkäkin on nyt parina päivänä saanut tulla jo laatikon reunalle katsomaan ja jopa vähän nuuskuttamaankin  pentuja, mutta liian pitkiä vierailuja Saara ei hyväksy.

Kipinästä ei ole mitään uhkaa eikä vaaraa, sillä se on steriloitu. Tosin Kipinä ei liiemmin ole edes uskaltanutkaan tulla muutamaa metriä lähemmäksi, kun Saara alkupäivinä teki selväksi, että olohuone on hänen...

NOxin kanssa suunnilleen sama tilanne. NOx on toki monesti katsellut kauempaa, että mitähän siellä laatikossa oikein on, mutta ei se ole paria metriä lähemmäksi edes tullut.

Mutta nyt pennut availevat silmiään ja tilanne muuttuu hyvinkin radikaalisti, eli Saara päästää muut koirat melko vapaasti haistelemaan ja tutkimaan pentuja eikä se enää puolusta niitä niin hirmuisen ahkerasti. Melkoisen normaalia eläimen käytöstä sanoisin... Nyt jo kymmenen pentueen kokemuksella :)

Mutta on tämä vaan joka kerta kasvattajana mielettömän hienoa ja etuoikeutettua kun saa joka päivä seurata pentujen kehitystä ja mikä parasta, emäkoira hoitaa pennut itse juuri kuten kuuluukin ja minun tehtävä on vaan tarjoilla ruokaa ja vettä jatkuvasti.

Aina ei kaikki mene näin hyvin ja itsellänikin on jo toisenlaisiakin kokemuksia, mutta nyt nautitaan näistä kahdeksasta ihanasta!

Uudet kotisivut

Taas vähän askarreltu uusien kotisivujen parissa.
Nyt ne on sellaiset joihin ei päivityksiä kovin usein tarvitse tehdä. Ja silloin kun tehdään, on niitä helpompi minun päivitellä.
Blogi säilyy tässä vanhassa tutussa osoitteessa ja tänne ne kaikki uutiset kuitenkin ensisijaisesti tulee.

Mutta siis uudet kotisivut täällä: http://tulikapalankennel.blogspot.fi/

Tämän lisäksi avasin kuvagallerian pennuille. Ensimmäinen viikko täynnä ja kaikilla painot nousee aika kivasti. Pieniä haasteita asettaa äärimmäisen tasainen pentue. Kun useammalla vaalealla nartulla on väritys varpaita myöden samanlainen, niin yritäppä siinä tunnistaa niistä toisistaan.
Kynsilakkaa on käytetty, mutta se ei kauaa pysy, samoin kokeiltu muita maaleja, mutta kaikki haisevat pahalle ja kuivuvat äärettömän hitaasti. En tykkää.
Kaulapannat tai villalangat ym. ei tule kuuloonkaan.

Mutta siis ne kuvat... TÄÄLLÄ

Täällä ollaan!

Viimeiset 4 vuorokautta oli tuskaa niin äitikoiralle kuin minullekin. Äitikoirasta näki että hengittäminenkin on työlästä kun kasa pentuja painaa. Ja minä tuskailin, kun toinen oli tukalan oloinen.

En uskaltanut kodistani juurikaan lähteä, eli myös muut koirat oli kieltämättä vähän "heitteillä" muutaman päivän. 

Sunnuntaina aamulla oli Saaran lämmöt laskenut vihdoin sille tasolle, että nyt alkaisi tapahtumaan. Hetkenä minä hyvänsä.

Tämä hetki kuitenkin venyi ja venyi ja mietin moneen kertaan että mittasinkohan sittenkään ihan oikein. No muutama mittaus päivän mittaan varmisti, että kyllä, lämmöt on jopa 36.6 joten kyllä ihan pian jotain tapahtuu.

Yö alkoi hiipiä ja Saara oli edelleen melko normaali joten päätin uskaltaa mennä nukkumaan. Laitoin toki kellon herättämään kahteen kertaan yöllä, mutta eipä mitään tapahtunut. 

Aamulenkki jäi tekemättä (kiitos pienen rivaripihan...) ja eristin muut koirat niin ettei Saara niitä nähnyt olkkarin pentulaatikosta.

Ja sitten alkoikin tapahtua. Synnytys käynnistyi eikä ensimmäistä pentua tarvinut odotella kuin puolisen tuntia. Ja sittenhän niitä alkoikin tulemaan... 

Neljä ensimmäistä syntyi lähes liukuhihnavauhtia ja kaikki vaikutti olevan hyvin.

Sitten tuli aika ottaa pikku tirsat ja Saara keräsi voimia. 

Homma jatkui ja seuraavat neljä tuli melkein samaa tahtia kuin ensimmäisetkin. Huh! Koko hommaan kului huimat 2,5 tuntia ja 8 elinvoimaista pentua saatiin maailmaan. Liikuttavaa!!

Saara on kyllä todellinen aarre jalostuskoirana. Hedelmällinen ja helposti synnyttävä ja mikä parasta, myös pentujen hoitaminen aloitettiin samantien.

Ensimmäinen ilta ja yö meni loistavasti, mitä nyt muutamat reippaat yrjöt sain siivota...

Juotin Saaralle synnytyksen aikana ja illan mittaan fitdog energyä aika reippaasti ja voisin väittää, että olipa viisas päätös! Saara vaikutti hyvinvoivalta ja maitoa alkoi tulemaan nopeasti ja kaikki tuntui olevan huikean hienosti.

Tässä ollaan tiistaina aamulla. Emä ja pennut voivat tosi hienosti!

2 urosta ja 6 narttua. Huiskis!

Tervetuloa maailmaan uudet Tulikäpälät <3

Maanataita

Maanantaina illalla oli melkoiset karnevaalit Saaran mahassa. Pennut riehuivat sielä minkä ehtivät ja tuleva äiti-koira oli toisinaan hiukan tuskaisen oloinen :)
No, eiköhän ne viikon sisällä putkahda maailmaan.

Liikettä pinnan alla

Tänään sain tunnustella Saaran mahaa niin paljon, että tunsin pentujen liikettä. Aina yhtä hieno hetki, kun niitä alkaa tuntemaan. Ensin vaimeita tönäisyjä siellä täällä, mutta muutaman päivän päästä tuntuukin jo pienten tassujen potkuja. Ja ihan loppumetreillä voi jo erottaa selvemmin yksittäiset pennut. Tai näin ainakin uskon.

Tiistaina äitikoira köllötteli tyytyväisenä vierelläni sohvalla

Ja tänään lattialla

Pentulaatikon testaustiimi

Viikonloppuna kaivoin pentulaatikon varastosta ja pesin ja puunasin sitä. 

Alkaa olemaan jo siinä kunnossa, että se pääsi nyt ehkä viimeiselle retkelleen... 

Jokatapauksessa uteliasta jengiä pyöri ympärillä koko ajan ja kun sain laatikon omalle paikalleen ja vähän pehmusteita sisälle, niin eikös siellä testaustiimi pyörinyt. 

Kuviin päätyi vain Saara ja Häkä, mutta melko tasaisesti jokainen koira on laatikkoa testaillut eikä se juurikaan nökötä tyhjänä täällä. 

Saara saapui

Saara muutti perjantaina tänne meille Tulikäpälään ja nyt sitten otetaan nämä viimeiset pari viikkoa kohtuullisen rauhallisesti ja aletaan valmistautumaan uusien Tulikäpälien maailmaan saapumiseen. Jänskää! Edellisistä ehti vierähtämään 2,5-vuotta! 

Pentuja!!

Kesäloman viimeisellä viikolla pitikin sitten lähteä astutus-puuhiin tampereelle.
Ja mikäs sinne oli lähteä, kun sain uudestaan jalostus käyttööni super-ihanan Saaran <3
Saara astutettiin Hippi-göötillä (Cimillan Walde Wallanmainio) ja koska astutukset sujuivat kohtuullisen hyvin, niin oli syytä laittaa kalenteriin merkintä 63vrk:n kohdalle marraskuun puolivälin jälkeen.
Tässä ylemmässä kuvassa Saara ja alemmassa Hippi. <3

Sitten neljän viikon kohdalla oli se jännittävä hetki, kun olin varannut ajan ultraan.
Tosin edellisenä iltana, kun Saara minulle tuli, näin sen kyllä jo olevan kantavana :)
Ja niinhän se seuraavan päivän ell käyntikin vahvisti. Erittäin kantavana ja useampikin kupla siellä nähtiin.
Itse en ollut laskuissa varma pentujen lukumäärästä, mutta ell arvio, että hänen mielestään jopa 7 siellä voisi olla. Huh!

Eli nyt sitten vaan odotellaan ja toivotaan, että loppu odotus menee hienosti ja pennut syntyvät yhtä helposti kuin Saaran edellsietkin pennut :)
Tämä onkin Tulikäpälän juhlapentue, sillä tämä tulee olemaan minun kymmenes pentue.
Kyselyitä pennuista on varsin mukavasti ja vaikka en näitä ennakkoon myy enkä varaa, niin mikäli olet vauhdikasta harrastuskoiraa vailla, niin ehkä täältä vielä joku pentu liikenee ;)

Kohti kotia...

Leviltä matka jatkui sitten hissun kissun kotia kohden. Ensimmäinen pysähdys oli Ranuan eläintarhalla. Siinä kyljessä oli caravan-alue joka oli oikein siisti ja paikat asfaltoitu.
Ja tokihan sinne eläintarhaankin piti mennä.

Parin yön jälkeen jatkettiin länsirajalle Raaheen Ja aurinko seurasi... 

Raahesta ajettiin Kalajoelle ja pysähdyttiin hiekkarannalla tauolla. Mutta keli oli tosi tuulinen ja aika viileä, niin jatkettiinkin matkaa aika nopeasti.

Pikkuteitä pitkin Halsualle ja Masala Campingiin. Joka on muuten erittäin iso ja viihtyisän oloinen leirtintäalue. Tai no, eihän siellä meidän lisäksi kovin montaa yöpyjää keskellä viikkoa syyskuussa ollut, mutta silti...

Noh... Ja matka vaan jatkui. Nyt suuntana oli tuuri ja onnelan leirintäalue. En ole koskaan siellä käynyt ja tämän vierailun jälkeen täytyy todeta, että eipä ole mitään menetetty.

En tajua mitä jengi näkee siinä kyläkaupassa. Ensinnäkään siellä ei ole mitän erityisen halpaa ja toisekseen ei siellä ole mitään mitä et muualtakaan saisi. Toki mä en olekkaan mikään shoppailija...

Mutta se leirintäalue oli kyllä ihan jees... Ne asfaltoidut ruudut oli siistit. 

No joo, tarttui sieltä kaupasta koirille yksi halpa peti... Vaaleanpunainen unelma. Vitosella...

Matkaa oli jäljellä noin 300km ja minä olin jo ihan kypsynyt matkaseuraan, joten ehdotin seuraavaksi paikaksi Vihdin Pääkslahtea. Vähän vastahakoisesti vanhukset asiaan suhtautuivat, kun matka oli heille selvästi vähän turhan pitkä, mutta parilla kunnon pysähdyksellä selvittiin kuitenkin ja niin vaan oma koti löytyi :)

3 viikkoa ja 3000km. Olipahan reissu! Ihan mielettömän hieno ja nälkää jäi ensi vuodellekin...