Nollavoitto!

Huh heijaa! Sunnuntaina ajelin Sipooseen kisaamaan Häkän ja Saaran kanssa. Tarjolla oli 3 rataa ja tuomarina Esa Muotka.
Ensimmäisenä oli hyppyrata, joka ei ollut Esan käsialaa vaikka sen tuomaroikin. Ihmetelinkin, että melkoisen jouhevalta näyttää.
Ennakkoon odotin paljon kiemuraisempaa ja kinkkisempää.
Saara oli ensin ja sain hyvän vireen päälle ja tehtiin oikein mainio nolla. Jes! Vauhtia tuntui olevan.
Häkän kanssa lähdin vähän sillä mielin, että saa nähdä monestiko se tulee jaloille kun en ehdi alta pois. Pah, mitä vielä... Häkä oli hyvin kuulolla ja napsi esteet oikeassa järjestyksessä kuten kuuluikin.
Maaliin tultiin myös nollalla ja olipa siistiä!
Saara matkaan ja lähdin pihalle jäähdyttelemään ja fiilistelin, että olipa hienoa saada "taas" nolla :) Tämä oli nyt Häkän kolmas nolla kolmosista.
Luokassa oli reilut 30 kisaajaa ja ajattelin mielessäni, että ehkä tuolla suorituksella voisi viiden sakkiin päästä.
En kuullut kuulutuksia enkä nähnyt tuloksia, mutta kun palasin sisälle, niin muutama ihminen tuli onnittelemaan hyvästä radasta ja vähän ihmettelin,että joo, kiitti, olihan se hieno nolla. Mutta sitten yks sanoi,että voititte, onnea. Olin vähän, että HÄH!! ?? Taisi jäädä pari sydämen lyöntiä väliin kun vähän epäuskoisena sanoin, että eikä, oikeestiko :)
Lähdin tulosmonitoria kohti ja kyllä, sillä oli ykkösenä Häkä ja minä! Jestas! Huippua!
Että kai se sitten meni pirun hyvin :)

Tämähän tarkoitti myös sitä, että Häkä sai ensimmäisen hyppy SERTin! Huisia!

Seuraava rata oli agilityrata ja Esa jatkoi tuomarina.
Nyt myös hänen suunnitelmalla mentiin vaikka ei olisi uskonut.
Olen pitänyt Esan ratoja kinkkisinä ja kiemuraisina, mutta nyt oli todella virtaviivaisia ja vauhdikkaita. Vai mitä tuumaatte tästä:

Saara oli taas ensin. Paineltiin menemään oikein kivasti ja nollalla maaliin. Mahtavaa!
Saatiin siis tuplanolla :)
Häkän kanssa oli sellainen fiilis, että nyt ei ole erityisen hankalaa, pitää vaan luottaa koiraan ja nauttia vauhdista.
Noh... Puomin jälkeinen putki tuotti haastetta. Tiedossa oleva ongelma on, että Häkä ei lukise vielä esteitä ja varsinkaan silloin kun mun rytmitys on pielessä.
Niinpä se kääntyi putken suuaukolla ympäri. Mutta se oli kokoajan putkessa joten siitä ei virhettä tullutkaan. Sen räpeltämisen seurauksena kuitenkin seuraavan hypyn rima putosi.
No jatkettiin täysillä ja aan jälkeiseen putkeen sama homma. Nyt tosin Häkä pyörähti ennen putkea, joten siitä kielto. Tuloksena siis kymppi.

Vika rata oli myös vauhdikas Esan agirata:

Tosin tässä ennakkoon ajattelin pahimmiksi kohdiksi esteet 1-2-3 ja 11-16 välin.
No alku meni huisin hienosti aina pitudelle saakka.
Tein persjättöä putken ja pituuden väliin ja JOS olisin ottanut yhden askeleen lähemmäksi pituutta, olisi Häkä ehkä sen hypännyt, mutta taas rytmitys vähän pielessä ja Häkä kääntyi juuri ennen estettä ja sitä kielto.
Jatkettiin hyvällä sykkeellä ja loppurata meni huippuhyvin joten vitosella maaliin. Tämä oli todellinen JOS-nolla :D
Harmitti taas pikkuisen, mutta toisaalta koko muu rata meni niin hurjan hyvin.

Saaran kanssa tuli rytmitysvirhe kepeillä. Jäin tekemään takaa leikkausta hypyn ja keppien väliin (12-13) ja vedin Saaraa liikaa, joten se lähti pujotteluun väärälle puolelle. Höh.

Mutta olipahan taas siistiä!

Tampereella kisaamassa

Viime sunnuntaina lähdin vain ja ainoastaan Häkän kanssa reissuun, tampereelle agilitykisoihin.
Lähdettiin Marjon kanssa samalla kyydillä ja sain kotiin jääville koirille ulkoilutusapua, niin oli tiedossa helppo retki. Vain yhden koiran kanssa. Yöllä ja vielä aamullakin pyrytti lunta aika tavalla ja vihdin pikkuteitä ajellessa kävi mielessä kotiin jääminen, mutta jatkoin kuitenkin. Isot tiet oli kuitenkin kohtuullisen hyvässä kunnossa.

Eka rata oli hyppyrata, meillä oli vähän tuuria matkassa tällä radalla (tai aika paljonkin) sillä tuomari ei huomannut kuinka röyhkeästi kädellä tuuppasin Häkän yhteen putkeen, siitähän olisi kuulunut antaa virhe. Sitten muurin palikka oli heilahtanut mutta ei pudonnut maahan saakka, ei sitäkään virhettä. Ja näiden lisäksi vielä yhden hypyn päällä Häkä vähän kompuroi ja tuli maahan nenälleen, mutta rima pysyi paikoillaan vaikka kolahti. Ei virhettä siitäkään. Joten kappas, maaliin tultiinkin nollalla ja merkintä kisakirjaan! Mahtavaa!

Toka rata oli agilityrata. Pohdiskelin itsekseni, että tämä on ehkä hitusen hankalahko meille. Mitään yksittäistä kohtaa en kuitenkaan ajatellut, vaan niitä kohtia oli useampi. Olo oli aika epävarma...
No mitä tekee Häkä... Se on hyvässä vireessä, kuulolla loistavasti, tulee hirmuhyvin ohjauksiin ja me mennään kovaa ja virheettömästi. Melkein loppuun saakka...
Kolmas vika este oli keinu ja siinä on mulla tekemistä. Häkän keinu on liian hyvä (jos näin voi sanoa) ja mä jännitän sitä ihan liikaa. Se siis tulee loppupäähän liian kovalla vauhdilla. Niin sen pitäisikin, muttakun se on niin kovin kevyt, niin keinu ei lähde laskeutumaan kun vasta sitten kun Häkä todella on melkein loppupäässä. Ja mä joka kerta pelkään ettei sen jarrut pidä vaan se lentää sieltä korkeuksista ja kovaa. Noh, niin siis pelkäsin myös nyt ja menin keinun päähän ja käännyin Häkää vasten, jotta tosiaan torppaan sen menon. No kun se meni hyvin, niin sekunnin sadasosan herpaantuminen seuraavaa estettä kohti ja Häkä olikin jo mennyt. Ohi ja napannut vikan esteen. Eli hylky. Voi jessus että muuten otti päähän! Rata oli muuten mielestäni niin loistava, mutta että sitten tollanen moka. Huoh... No onneksi olen onnistunut kääntämään vitutuksen niinpäin, että siinä oli paljon muka hankalia kohtia ja ne meni loistavasti ja nolla oli enemmän kuin lähellä.

Vika rata oli vielä jäljellä.
Jotenkin alkoi oma puhti olla pois enkä saanut oikein superhyvää virettä itselleni.
Rata ei mikään mahdottoman hankala ollut ja yhdessä kohtaa ajattelin ohjata kuten treeneissä tekisin, mutta en ole vielä kisoissa uskaltanut. Ja suoraan sanottuna vituikshan se meni :D
Pienen hosumisen kera Häkä hyppäsi hypyn väärin päin ja siitä armotta hylkäys. Äh, no tulipahan kokeiltua.
Kävin myöhemmin treenaamassa samanlaista kohtaa ja ekalla yrityksellä meni huonosti, mutta sen jälkeen sujui.

Ja sitten vielä loppuun... Häkä muru tänään perjantaina 26.2 viettää 2v. synttäreitään <3

  

Kaikenlaista

Taas on tapahtunut...
Aloitetaan vaikka pentu-uutisista. Niitä ei ole eikä tänä keväänä sittenkään tule.
Saara aloitti juoksunsa, mutta yhteistuumin kaikkien osapuolten kanssa päädyttiin kuitenkin siirtämään pennutus seuraavaan juoksuun joka on Saaralle odotettavissa loppuvuodesta. Loka-marraskuussa. Eli uusia Tulikäpäliä ei saada tänä keväänä, mutta syksylle mahdollisesti sitten kaksi pentuetta. Päivitetään näitä uutisia sitten joskus kesällä uudestaan.
Saaran sulhasena pysyy jokatapauksessa Hippi, joten sen suhteen uutiset tulee sitten kun juoksu alkaa :)

Päivitetään vähän muita kuulumisia...
Ollaan syksystä saakka harrastettu ns. "maanantai-hakua"
Meitä on pieni, mutta sitäkin laadukkaampi porukka ja treenaillaan ilman kummempia tavoitteita koirien kanssa hakua. Tämä on sitä mistä monesti haaveilin, mutta ei vaan oikein sopivaa porukkaa tahtonut löytyä. Nyt onneksi on. Edes hetkeksi...
No tarkoitus oli alunperin ottaa vain Kipinä hakuilemaan. Se kun osoittautuikin varsin päteväksi tässä lajissa. Kävimmehän ESPY:n porukoissa jonkin aikaa treenailemassa.
Kipinän lisäksi otettiinkin treeneihin myös pelastuskoira NOx.
Tämä olikin erittäin hyvä idea, sillä nämä on niin hyvän mielen treenejä hauskojen koirien kanssa että NOx vaan paransi tunnelmaa.
Mä ajattelin, että otetaan se nyt ihan vitsinä mukaan jotta pääsee edes joskus jotain kivaa puuhastelemaan. Sen kanssa kun agility on vähän niinkuin taakse jäänyttä elämää.
Alkuunsa homma näyttikin juuri niin hankalalta kun vaan voi kuvitella. Eihän NOx ymmärtänyt alkuunkaan mitä siltä odotettiin, siis sitä kun kävellään metsässä ja jossain on ihminen "piilossa" ja sieltä tulee myös nakin hajua, nin kannattaa käydä tarkastamassa. NOx kulki nenä tiiviisti minun kantapäillä ja vaikka se selvästi näki maalimiehen, niin ei se lähtenyt kun vasta erikseen pyytämällä. Noin kahden metrin päähän.
Ja siis maalimies oli niinkin vaikeassa piilossa, kun puun juurella kyykyssä. Ihan näkösällä.
No, aikamme jatkettiin helppoja treenejä NOxille ja sehän alkoikin lähteä jopa kolmesta metristä ja neljästä metristä. Vau!
Illat alkoi hämärtymään ja mietin, että NOxille tulee liian vaikeaa. Mitä vielä...
Otettiin nummelan lentokentällä pimeässä, mutta niin, että maalimies meni lentokentälle aukealle paikalle vain seisomaan. Oli sopivan pieni tuuli josta sai hirmuisesti apuja ja olisittepa nähneet kun NOx lähti... Valehtelematta etäiyyttä oli 20-30 metriä ja NOx paineli menemään maalimiehen luo. Mahtavaa!! :) Ja siellä ei kyllä mitään nähnyt, joten ihan vaan nenäänsä käytti.
No nyt se olikin hiffannut, että nenän avulla mennään ja palkaksi saa herkkuja.
Treenien luonne muuttui ja NOxillekin alettiin ottamaan jo astetta hankalempia.
Joulutauolla se oli selvästi pohtinut tätä touhua, sillä tammikuussa tehtiin oikeasti pitkää hakua ja NOx lähti tosi tosi pitkästä matkasta ja etsi todella ponnekkaasti ja lopulta löysikin.
Huikea fiilis :)

Käytiin myös fiilistelemässä Pääkslahdessa vaunun paikkaa. Sain syksyllä myytyä vanhan ja huonokuntoisen vaunun pois ja nyt olisi tilalle tulossa uusi.
Tällä kertaa vähän pienempi ja kevyempi ja nyt olisi aikomus lähteä kesällä vähän liikenteeseen sen kanssa. Autoonkin sain vetokoukun joten nyt vaan odotellaan sopivia kelejä jotta saadaan siirrettyä Pallas itähelsingistä vihtiin ja päästään vähän tuunaamaan ja opettelemaan peruuttelemisia ym.

Sitten käytiin myös Häkän kanssa katsomassa marsuja. On nää veikeitä.
Monesti mietin, että pitäiskö ottaa itsellekin pari, mutta toistaiseksi järki voittaa. Tyypit joutuisivat olemaan niin paljon kaksistaan, että olisi vähän turhan kurjaa.

Mitä vielä...
Sirpan kanssa käydään melko usein pitkilläkin lenkeillä koirien kanssa ja viime lauantaina kokeiltiin jälleen yksi ennestään tuntematon reitti. himpun verran alle 10km siitä tuli ja aikaa kului alle 2h.
Hyvin jaksaa kun on kaveri jonka kanssa juttu luistaa ja koiratkin tulee erinomaisesti juttuun ja vapaana jolkottelevat kokoajan.

Kisaamassa ja treenaamassa

Lauantaina ostin Häkälle irtopaikan Hypnotic Dog treeneihin Ojakkalaan. Pääsin itse vaikuttamaan treenirataan ja esitinkin pyynnön vauhdikkaasta suorasta pätkästä mutkaputkeen, johon joutuisin itse jarruttamaan. Näissä Häkä reagoi mun voimakkaaseen liikkeeseen tai oikeastaan liikkeen loppumiseen eikä etene vaan kääntyy just ennen putkea pois. No, niin teki myös nyt ja tehtiin paljon toistoja palkan kanssa ja lopussa meni sitten kuten pitkin :)
Sain myös hirmuisen hyviä pujotelutreenejä ja onhan tuo Häkä niissä aika super! <3

Tässä marjon kuvaamana meidän hienoa menoa.

Sunnuntaina olin sitten jälleen kisaamassa.
Sipooseen on valmistunut JAU:n uusi halli ja siellä oli nyt ensimmäiset kisa. Tosin Porsk:n järjestäminä.
Häkän ilmoitin kaikkiin kolmeen starttiin ja vituikshan ne meni... Jokaiselta radalta hylkäys. Äh.
Eka rata oli hyppyrata ja siinä nyt tapahtu kaikenlaista rimojen pudotusta ja esteiden ohitusta yms.
Toka rata oli agirata, suoraviivainen ja vauhdikas. No yhdessä loivassa kaarteessa en vaan osannut ottaa taas huomioon, että noin hemmetin nopea koira saattaa edetä vähän erilaisessa linjassa mitä itse ajattelin ja se kiersi yhden esteen ohi. Jatkoin vaan matkaa eli siitä hylky.
Vika rata oli hiukan haasteellisempi, heti alussa oli hyppy ja okseri ja siitä 180 astetta käännös vasemmalle kepeille ja metrin päässä olsii ansa este. Nyt luotto koiraan ja lähetys kepeille ja loppuun ottamaan vastaan. Sujui hyvin. Hyvä minä :)
Keinun jälkeen muurista se tuli mun perässä ohi ja jatkoin vaan matkaa eli hylkäys taas.
No, jälleen pari kinkkistä kohtaa meni kuitenkin tosi hyvin.
Hiukan jäi kuitenkin harmittamaan, kun niin pienestä kinni.
Tämän sanoi tuomarinakin toiminut Janne Karstunen. Kehui vikkelää pikkushelttiä ja sanoi vaan, että huomaa että on tosi nuori, mutta siitä tulee kyllä hyvä.

Sitten otin myös Saaran näihin kisohin mukaan oikeastaan vaan huvin vuoksi. Tai no, siltä puuttuu yksi hyppyserti ja eihän se tule jos ei yritä ja kun ei Marjo ole muiden kiireiden takia ehtinyt hirmuisesti yrittämään, niin minä sain taas vuoron kokeilla.
Hyppyradalta tulikin hurjan hyvä nolla. Kovin paljoa ei mielestäni jäänyt jossiteltavaa mutta silti... vasta sijalla 3. Pah. Eli ei sertiä... Metsästys jatkuu :)
Olin ilmoittanut Saaran myös viimeiselle agiradalle. Alku hyvin, puoliväli aika hyvin, mitä nyt vaihdoin lennosta vähän suunnitelmaa, mutta toimi, lopussa ollut putki-puomi erottelu sensijaan ei toiminut. Puomille piti mennä, Saara meni putkeen. Siis hylkäys.

Kisaamassa oli myös Kipinä kahdella radalla ja hyvät nollat molemmilta radoilta. Voi mikä nollakone siitä onkin tullut :)
Kipinän kanssa en ole treenannut varmaan puoleen vuoteen.Mutta mitä sitä treenaamaan jos nollia tulee muutenkin :) hah...
Nyt sillä muten onkin SM-nollat kasassa. Hieno koira :)

Tosin SM-kisoihin tuskin olen lähdössä pelkän Kipinän kanna. Jos ei Häkä saa nollia kasaan, niin en ehkä lähde. Niin monet SM:t olen saanut kokea, että ihan vaan osallistumisoikeuden takia, en välttämättä lähde. Toki nyt on vasta helmikuu. Mieli voi muuttua moneen kertaan.