Talvea etsimässä - osa 2

Tiistaina oli lähes samanlainen keli kuin edellisenäkin päivänä. Ja pienen pohdiskelun jälkeen päätin lähteä Oulangan kansallispuistoon ulkoilemaan.
Eli nokka kohti luontokeskusta ja sieltä hyvin merkityille reiteille.
Luontokeskuksen kupeessa muutaman sadanmetrin kävelyn jälkeen tuli kiutaköngäs. Mukamas upea putos ja nähtävyys. No, tulkitsin ensin karttaa väärin ja nappasin kuvan tästä "upeasta" nähtävyydestä...

Jatkoin matkaa metsään ja päästin laittomasti koirat irti. Ihan vaan pikkuisen helpompaa kulkea kuuden koiran kanssa kun ne ei sotkeudu hihnoissa kapeilla poluilla...

Pian eteen tulikin poroerottelupaikka. Ilmeisesti edelleen ainakin jonkinlaisessa käytössä paikka on, sillä maassa oli tosipaljon poron papanoita ja myös heinää.

Siitä reitti jatkui metsään parin pienen lammen ohi.

Kunnes löydettiin noin puolivälistä reittiä taukopaikka. Vieressä mutkitteli Oulankajoki.

Pikkuisen tauon jälkeen sukellettiin taas metsään kunnes hetken päästä saavuttiin varsin hienoon paikkaan joen mutkaan.

Matka jatkui taas polkua tallaten. Lähestyttiin Könkään Kuohua.
Sen kuuli jo paljon ennen kuin sen näki ja tässä kohtaa kun karttaa tutkin tajusin että ei se ollutkaan se alkumatkan näkymä mitä kuvittelin.

Ensin tuli taukopaikka, jossa olikin ihmisiä, joten nyt piti koko revohka saada hihnoihin.
Sidoin koirat puuhun kiinni ja menin itse kurkkaamaan vähän lähemmäksi metelin aiheuttajaa.

Kuviin en saanut sitä upeaa kokonaisuutta mikä siitä kalliolla seisokellessa avautui. Olin liian lähellä :)
Mutta oli se "ihan kiva" kuohu...
Reitille kertyi lopulta mittaa 8km ja aikaa kului 2,5 tuntia.
Tämän reitin nimi oli Könkään Keino. Ja voin suositella. Kohtuullisen helppokulkuinen reitti oli ainakin tällä kertaa ja minä ainakin pysyin reitillä kokoajan tosi hyvin.

Ja jotta lomasta saa kaiken mahdollisen irti, niin olin järjestänyt itselleni illaksi agilityn kouluttamista.
Koillismaan koirakerhon kisaavien ryhmässä oli hurjan upeita ja päteviä koirakoita ja oli tosi kivaa vetää heille treenit. Osa porukasta oli samoja, joille vedin treenit myös tammikuussa.
Paikkana sama hevosmaneesi ja tokihan asiaan kuuluvasti "palkka" koirille heti esteiden vieressä... :)

Talvea etsimässä - osa 1

Olin kaavaillut talvilomaksi pienten pentujen syntymistä, mutta koska pentusuunnitelmat siirrettiinkin loppuvuoteen, niin oli keksittävä talvilomalle jotakin muuta.
Niinpä viesti lähti jälleen Rukan suuntaan, että vieläkö vierashuoneeseen mahtuisi...
Ja kun meidät toivotettiin tervetulleeksi, niin eipä muutakun reissua suunnittelemaan.

Lauantaina 17.4 ajeltiin koirien kanssa ensin Kuopioon ja majoituttiin hyväksi koettuun Scandiciin.
Kuopiossa oli järvissä vielä jonkunmoinen jääkerros, mutta maassa ei lunta juurikaan ollut.

Hyvin nukutun yön jälkeen suhailtiin sunnuntaina aamusta Kurkimäkeen kisaamaan agilityä.
Tarjolla oli kolmmosille 4 rataa ja niitä kovasti pähkäilin, että kenellä kisaan ja montako starttia.
No, Häkällä lopulta 3 agirataa, kaikista tuloksena hylkäys.
Kipinällä kisasin kaksi agirataa ja pienenä tavoitteena agilityserti. Ekalta radalta tulikin ihan kohtuullisen kiva nolla, mutta pari koirakkoa oli meitä nopeampia ja sijoitus 3. Ei sertiä.
Toinen rata meni myös kivasti, mutta aan alastulosta napsahti harmittavasti vitonen.
Saara lähti reissuun mukaan ja toki silläkin kisasin. Tavoitteena hyppyserti.
Kisasin yhden agiradan ja siitä "norminolla" sijoitus 3. Hienoa! Hyppyrata oli ehkä turhan helppo, sillä nollia tuli useita. Niin myös Saaralle ja sijoituksena jaettu neljäs sija. Ei sertiä, mutta siis tuplanolla. Ihan ok.
Radat löytyy tuolta oikeasta reunasta, mikäli kiinnostaa katsoa.

Kisojen jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa Rukan suuntaan. Semmoinen 5 tuntia olisi ajomatkaa.
Lopulta yhden pysähdyksen taktiikalla saavuttiin illalla perille.
Jossain Kajaanin kohdilla oli metsissä ihan hitusen ohuelti lunta, mutta kovin vesisateinen keli oli.

Aina Suomussalmelle saakka sai päästellä autolla varsin mutkattomasti, mutta sen jälkeen vaihtui maisemat selvästi lumisemmaksi ja myös poroja näkyi ihan tien reunoilla. Ja kyllä muuten pelästyin kun ensimmäiset porot tuli eteen. Tai ei onneksi eteen vaan ihan siinä tien reunassa seisoskelivat. Kummasti myös kaasujalka keveni...
Tässä taas ne Suomussalmen hiljaiset tyypit..

Maanataina oli heti suunnattava nokka kohti seikkailuja.
Keli oli harmittavan lämmin ja sumuinen joten näkyvyys oli huonoa.
Kuitenkin päätin lähteä valloittamaan Valtavaaraa. Kaikki 6 koiraa autoon ja ei muutakun kylille.
Valtavaaran laella on vanha palovartijan maja, josta on ainakin joskus muinoin tarkkailtu mahdollisia metsäpaloja. Sieltä huipulta olisi ollut hirmuisen hyvät ja upeat näkymät pitkälle, mutta tosiaan sakea sumu hiukan haittasi. Tässä ensimmäisessä kuvassa onkin näkymä Rukan laskettelurinteille. Huippua ei näy sielläkään.

Matkaa kertyi noin 6km ja aikaa saatiin kulumaan aika tarkkaan 2 tuntia parin pysähdyksen kera.

Takaisinpäin tulin laittomasti hiihtireittiä pitkin. Ja eikös siellä heti tullut vastaan parikin hiihtäjää vaikka latuja ei enää huhtikuussa pidetä kunnossa ja kyllähän ne vähän huonoja jo paikka paikoin olikin. Mutta aikas talvista maisemaa, eikö :)

Illalla mentiin heppailemaan Simon luokse. Simo on suomenhevonen ja tälläkin kertaa pääsin ihan oikeasti ratsastamaan. Olipa taas hurjan kivaa.

Kevättä ilmassa

Parit kisat ollaan taas käyty. Tällä kertaa ei olla voitoilla juhlittu kuten edellisessä kirjoituksessa.
Mutta silti ihan yhtä nastaa on Häkän kanssa kisaaminen.

Pääsiäisenä kisasin yhtenä päivänä 4 starttia turussa tsaukkilassa. Ei tosiaan tuloksissa juhlittu, kun ei yhden yhtään virheetöntä rataa tehty.
Tämä yksi rata kuitenkin ihan pikkuisen harmitti kun aivan lopussa taas jälleen kerran omaa hölmöyttäni häiritsin koiran menoa ja toka vika rima alas.

Menneenä sunnuntaina ajeltiin Marjon kanssa Poriin kisaamaan. Siellä oli tarjolla agirata ja hyppyrata. Siis "vain" kaksi rataa...
Kokeneina kisaajina oltiin kuitenkin aikataulusta pikkuisen myöhässä, jopa niin paljon, että soitin matkalta vastaavalle koetoimitsijalle. Hän sanoi sen mitä vähän pelkäsinkin, että ovat hiukan edellä aikataulua, varautukaa siihen että rataan tutustuminen aloitetaan sitten heti kun me tullaan.
No ei tämä saanut mitään paniikkia aikaan autossa. Lähinnä mietittiin vaan että miten saadaan koirat jaloiteltua reilun parin tunnin ajomatkan jäljiltä ettei nyt ihan kylmiltään radalle mennä.
No onneksi kisapaikalla sanottiinkin, ettei hirveetä kiirettä ole ja niinpä kisaavat koirat pääsi pienelle lenkille tarpeitaan tekemään. Onneksi...
No, koska edelleen oltiin tosi kokeneita, niin eikös me sitten kuitenkin myöhästytty pari minuuttia rataan tutustumisesta. Voi jessus...
Onneksi aikaa annetiin enemmän kuin perus 5 minuuttia ja pääsin kiertämään radan kolmeen kertaan läpi ja sitten vaan kaahailemaan Häkän kanssa.
Tuomarina ollut Asko Jokinen oli tehnyt pikkuisen kinkkiset radat ja niinhän siinä muutaman kaarroksen ja kalastelun ja pelastelun jälkeen sitten kävikin, että hylkäykseen päädyttiin.

Samalle radalle olin ilmoittanut myös Kipinän. Nyt on vuosi kulunut sen ensimmäisestä agility sertistä ja kun se toinenkin saatiin melko pian viime keväänä, niin nyt sitten "jahdataan" sitä viimeistä...
Kohtuullisen hyvin menikin, nollalla maaliin ja etenemäkin alkoi nelosella. Sijoitus lopulta viides, ei sertiä.

Toinen rata oli hyppyrata ja siinä kisasin vain Häkän kanssa.
Rata oli tosi vauhdikas ja pikkuotus tikkasi minkä ehti ja minä karkuun minkä ehdin.
Mutta sitten... Puolivälissä oli kohta joka meni ohjauksellisesti pieleen, gööttien kanssa olisin ehtinyt reagoimaan ja vaihtamaan ohjausta lennosta, mutta Häkän kanssa se jäi ajatuksen asteelle ja sehän ehti hypätä yhden hypyn takas siitä mistä menikin. Hylkäys siis siitä.

Onneksi Marjo ja Taiga pitivät lippua korkealla. Molemmilta radoilta kohtuullisen kivat nollat ja vieläpä Taigalle ensimmäinen tuplanolla. Näin sekin lunasti paikan kesäkuisiin SM-kisoihin.
Molemmilla radoilla se sijoittui hienosti toiseksi. Mahtavaa! Ja onnea vielä Marjo <3

Tässä Häkän kisaradat porista

Tässä Kipinän agilityrata

No mitäpä muuta...
Innostuin kaivelemaan muistoja kymmenen vuoden takaa... Sieltä löytyi Nuuskun kisavideoita ja tässä maajoukkuekarsinnat vuodelta 2006, paikkana Myyrmäki-halli Vantaalla.
Voi että kun vielä joskus saisin samanlaisen uros-göötin... Nuusku <3