Ei voittoa...

Meidän "kylällä" on viime viikonlopun lottoarvonnassa jollekkin osunut jättipotti!
7 oikein rivillä napsahti semmoset 8 miljoonaa euroa. Vau!  No, ei osunut mulle...
Vaikka kuponki olikin pelattu siinä kaupassa jossa minä asioin useita kertoja viikossa.
Tosin silloin kun minä lottoan, niin teen sen netin kautta. Eli odotetaan sitä uutista, että vihtiläinen nettipelaaja voitti 10 miljoonaa tms. :)

No eipä tullut voittoja agilityssäkään. Lähelle päästiin, mutta lähellä ei lasketa.
Lauantaina kisasin Häkän ja Kipinän kanssa oman seuran kisoissa.
Kipinällä 2 starttia ja Häkällä 3.
Eka rata meni Kipinällä vähän sinne päin. Puomilta kontaktivirhe ja pujottelusta myös. Vedätin sitä liikaa ja se ampas lopussa mun perään jättäen pari keppiväliä pujottelematta. otin koko esteen alusta uudestaan ja siinä menikin aikaa melkein 10 sekuntia, joten tuloksena +9 sekkaa yliaikaa ja 10 :D
Häkän eka rata oli myös vähän sinne päin.
Puomihan mentiin kahteen kertaan. Häkän pitäisi pysähtyä alastulolle yhden käsklyn taktiikalla, mutta nyt siitä tuli kohtuullisen nätti juoksari, eli se tuli luvattomasti läpi. Jatkoin kuitenkin ja toisella kierroksella annon puomilla tuplakäskyn. Hidasti, mutta tuli edelleen läpi. Jatkoin jälleen ja lopussa sitten tapahtui meille tyypivirhe. Takaakierto-niisto ei vaan onnistu ja siitä kielto. Höh!
Vitosella maaliin ja ihanneaika alittui jotain 6 sekkaa kiellosta huolimatta. Tuloksena 5 ja sijoitus 2. :)
Koomista, mutta Kipinän ja Häkän aikaerohan oli 15 sekuntia :)

Toka rata oli astetta hankalampi meille.
Kipinälle iski kakkahätä juuri kun olin menossa lähtöön. Tajusin sen ja päästiin hihnasta irti. Se meni vähän matkan päähän pusikkoon kakalle ja huikkasin tuomarille, että hetki menee... :)
No, mielummin juuri ennen lähtöä, kuin kesken radan...
Pari virhettä tuli alkumatkasta eikä Kipinä oikein kulkenut, joten lopetin keppivirheeseen ja käänsin Kipinän ympäri ja juostiin maalin kautta ulos.
Ei tällä kertaa mitään "norminollia" :)

Häkän toka rata oli myös vähän kaaottinen. Tokana esteenä ollut aa suoritettiin pienellä ilmalennolla.
Näin vaan että Häkä hyppäsi melkein mun syliin ja jaloilleen maahan, mutta en muista nähneeni sen kaatumista sen jälkeen.
Otin aan uudestaan enkä tajunnut sillä sekunnilla, että olisi ehkä ollut viisaampaa keskeyttää.
Häkän rata meni useilla virheillä ja esteiden ohituksilla ym.
Radan jälkeen sain kuulla, että sen ilmalento olikin ehkä hurjempi mitä itse huomasin ja se saattoi olla syynä virheisiin.
No lähdin jäähkälenkille ja seurasin sen jokaista askelta tarkasti.
En huomannut mitään epäpuhtautta sen liikkeissä ja kun välissä oli medit ja maxit ennen vikaa rataa, niin se sai autossa vähän huilia.
otin sen jossain vaiheessa lämppähypyille ja kaikki näytti olevan kunnossa, päätin osallistua hyppyradalle.
Rata oli vauhdikas ja mentiinkin varsin hyvällä sykkeellä loppumetreille saakka.
Kolmas vikalle esteelle menin tekemään valssia ja siinä samassa kun Häkä hyppäsi, tajusin olevani omalta linjaltani vähän pielessä ja seuraava hyppy olikin pidemmällä kun mihin olin askeleeni sovittanut. En ohjannut tarpeeksi vaan Häkä tuli ohi. Äh. En korjannut ja tuloksena hylkäys.
Mutta oli hyvä rata. Pari kohtaa mietitytti, mutta ne onnistui hyvin. Hyvä minä, hyvä Häkä <3
Mutta tällä kertaa ei kisoista yhtään nollaa. :)
Eka rata toki hiukan harmitti jonkun aikaa, mutta loppuviimein oli kyllä kivaa. Taas. :)

Uskomatonta menoa

Hyvänen aika sentään. Sunnuntaina olin Häkän kanssa Janakkalassa kisaamassa.
Vaikka alkuun vähän mietin, että lähdenkö kun saatiin nuo SM & karsintanollat kasaan, niin ei olisi enää "tarvetta" ajella jokapaikkaan.
Kisat olisi vasta iltapäivästä ja toisaalta kun tarjolla olisi ulkokisat, niin päätin lähteä.
SM:t kun kisataan hiekkakentällä, niin olisi nyt syytä hakea hiukan tuntumaa. Niin koiralle kuin minullekin.
Siispä ajelin lähes helteiseen Janakkalaan.
Kisapaikka on hiekkakuopan pohjalla ja aurinkoisella säällä se on melkoisen kuuma paikka.
Kolmosille oli tarjolla 4 starttia, mutta olin ilmoittanut Häkän vain agiradoille, eli 3 starttiin.
Tuomarina toimi Johanna Wüthrich.
Eka rata meni meikäläiseltä vähän yliyrittämisen puolelle. Katsomossa oli ekaa kertaa ikinä oma pikkuveljeni ja halusin tietysti onnistua tekemään huikean hyvän nollan. Metsään meni...
Kahdella virheellä maaliin ja pöh. Olinpa kömpelö.
Kaiken lisäksi molemmat virheet tuli kohdista joista rataantutustumisessa ajattelinkin niiden mahdollisesti epäonnistuvan.
Tokalle radalle sitten vähän niinkuin pudotus maanpinnalle ja unohdetaas se näyttämisen halu.
Rata vaikutti melko helpolta, toisinsanoen mikään kohta ei mietityttänyt vaan minulla oli erittäin selkeästi mielessä miten Häkän ohjaan.
Ja kappas, nollalla maaliin ja luokan voitto! :) Siistiä!
Vikaa rataa ei pikkuveli jäänyt katsomaan. Harmi... Sillä siinä riitti yleisöllekkin viihdettä.
Rata oli erittäin vauhdikas ja kovaa sai painella. Yhdessä kohtaa oli joku mennyt siirtämään hyppyestettä vähän mun juoksulinjalle ja oli todella lähellä ettei tullut pellehyppyä esteen yli.
Juuri ja juuri onnistuin väistämään kiljahduksen kera, Häkä hyppäsi samalla hetkellä ja tajusin jatkaa pienten räpiköimisten kera seuraavalle esteelle. Naureskelin hetken mutta sain koottua nopeasti itseni kun tajusin ettei rima edes pudonnut, joten nyt vaan jatketaan loppuun saakka.
Vielä lopussa putkelta Häkä syöksyi todella lähelle väärää hyppyä, mutta sen olin ennakoinut ja osasin karjaista sen oikeaan suuntaan ja sain kolme viimeistä hyppyä ohjattua hirmuisella tuurilla.
Tuloksena just ja just nolla :)
Lopulta myös voitettiin tämäkin rata noin 4,5 sekunnin erolla seuraavaan.
Tuloksena siis tuplanolla voitoilla. Hitsi miten siistiä!

Tässä se meidän eka rata, josta tuloksena kymppi:

Janakkala 22.5.16 rata 1

Ja tässä toka rata josta nollavoitto 

Janakkala 22.5.16 rata 2

Pikkuisen piti makustella ja fiilistellä meidän kisaamista Häkän kanssa.
Olen kilpaillut agilityssä reilut 18-vuotta ja nyt ensimmäistä kertaa olen saanut nauttia voitosta voiton perään. Nyt mulla on koira joka on todella nopea ja myös hirmuisen taitava.
Ja se on sulattanut monen muunkin sydämet :)
Jos vielä kuukausi sitten hetken jopa mietin, että ehkä me ei tänä vuonna saadakkaan osallistua arvokisoihin, niin nyt täytyykin jo hiukan tuulettaa. Meillä on yhteensä 3 tuplanollaa ja 7 nollavoittoa.
Mielestäni olen onneni ansainnut. Ja nyt nautin siitä täysillä. Koskaan ei tiedä mitkä kisat on ne viimeiset... Häkä <3

Voitosta voittoon

Reilu viikko sitten ajelin Hausjärvelle kisaamaan Häkän ja Kipinän kanssa.
Pienen seuran pienet kisat keskellä korpea ja hupsis, melkein eksyin.
Navi näytti mitä sattuu ja jos oisin sokeasti sitä uskonut, niin seikkailisin siellä riihimäen ja hyvinkään metsissä varmaan edelleen...
No onneksi googlemaps tietää ja niin löysin kisapaikallekin ajoissa.

Tarjolla oli 3 rataa ja tuomarina Huittisen Anne.
Mikä erikoista, niin kisat oli oikeasti tosi pienet ja niinpä ratoihin tutustuttiin kaikki säkäluokat samalla kertaa. Kyllä, minit, medit ja maxit kaikki samaan aikaan. Esim. A-radalla kaikki yhteen laskettuna 27 koirakkoa :D

Eka rata meni Häkän osalta hiuksen hienosti poskelleen. Yksi kohta aiheutti minulle päänvaivaa ja tutustumisessa jo mietin,e ttä en ehkä ehdi ohjaamaan kuten suunnittelin vaan saattaa Häkä syöksyä mun edestä väärälle esteelle. Ja niinhän siinä kävikin. Tuloksena siis hylkäys.

Kipinä oli samalla radalla ja sille myös hylkäys. Tilanne oli hauska, tyyppi mikä ei ihan kamalasti minun mielestä lähde irtoamaan väärille raiteille, menikin nyt sitten selän takaa ja hylkäyshän siitä tuli.

Toka rata oli vauhdikas ja mikään kohta ei erityisesti kaihertanut. Ei se mikään täydellinen ollut, mutta voisi sanoa, että ei myöskään mikään paskempi. Häkälle nollavoitto 4.99m/s etenemällä. Hurjaa!
Kipinän kanssa onnistuttiin myös tekemään "norminolla" ja vaikka se tuntui pienen kiiturin jälkleen hitaalta, niin kyllähän sekin juoksi etenemällä 4.19m/s. Mun mielestä ihan jees :)

Vika rata oli hyppyrata. Ei todellakaan mitenkään helpoimmasta päästä nopealle koiralle ja monta kohtaa mietitytti. Mutta kun aika loppui rataan tutustumisessa, niin ei auttanut kuin mennä "silmät kiinni" ja toivoa parasta.
Häkän kanssa heti alussa neljäs este otettiin ihan eri tavalla mitä meinasin, sen perään myös 5 ja 6. Takaa ohjaten vaikka oli aikomus valssata.
No pujottelussa sain taas Häkän kiinnni ja sen jälken pari estettä niinkuin piti mutta sitten se taas lähti kuin tykin suusta. Vuorossa lyhyt putki ja sen jälkeen hyppy vinosti. Sinne meni kuten piti mutta olin jo jäljessä ja vaihdoin taas lennosta suunnitelmaa.
Olin seuraavat 2 hyppyä ohjaamassa ihan väärässä paikassa mutta ei auttanut kuin mennä kovaa alta pois ja yrittää huitoa Häkä oikeille raiteille.
Jotenkin ihmeellisesti se onnistui ja vielä lopun 3 estettä pääsin ohjaamaan suunnilleen kuten halusin. Maaliin päästiin ja hetken kesti koota ajatukset ja sitten tajusin. Taisi olla kuitenkin nolla.
En ihan sata varma asiasta ollut, koska meno ei todellakaan ollut mitään sujuvaa.
Tulosmonitori oli hienosti siinä kisailijoiden seurattavana ja niin vaan se nollaa näytti! Voi jessus! Tuplanolla! Mieletöntä!! Ja millä vauhdilla. Etenemä 5.10m/s ! Huh huh! Ei ihme etten ihan ehtinyt... ;)
Lopulta voitettiinkin rata aika ylivoimaisesti, kun toiseksi tullut kirmasi yli 3 sekuntia meitä hitaammin.

Samassa piti pyyhkiä tämä mielestä pois ja vaihtaa koiraa. Kipinä vielä radalle.
No sen kanssa tehtiinkiin taas "norminolla" ja menihän sekin kivasti. 4.46m/s etenemällä sijalle 4.
Kipinän kanssa ehdin ohjaamaan kuviot niinkuin suunnittelinkin :)

Häkälle siis tuplanolla voitoilla ja sehän sai myös sertit molemmilta radoilta. Nyt sillä on 2 agility sertiä ja 2 hyppysertiä. Mahtavaa!!
Niin ja karsintoja varten toinen tuplanollakin. Eli yhtä aginollaa vielä uupuisi...

Jossain vaiheessa yritin ajatella, että ei se mitään vaikka ei saataisi nollia kasaan eikä päästäisi SM-kisoihin. Mutta samalla ajattelin, että kyllä muuten harmittaisi ainakin hetken jos ei päästäisi.
Koska sehän meillä on tavoitteena ollut. Mitä sitä tavotteita keventämään kesken kaiken.
Niinpä ilmosin Häkän sunnuntaille lägille kahteen agistarttiin.
Hyppyradoille ei tarvitsisi nyt mennä, kun tosiaan tarvitaan vain aginolla.
En tykkää lägin hallin pohjasta yhtään ja pohdinkin muita vaihtoehtoisia kisoja.
Kuitenkin lompakko huuteli tyhjyyttään tässä kohtaa ja koska lägille oli lahjakortti ja liikuntaseteleitä, niin nämä kaksi starttiahan olisi ilmaiset. Sinne siis...

Edellisen vuorokauden vietin vaunulla. Voi että siellä on pitkästä aikaa tosi kivaa, kun on "uusi" vaunu.
No siis ei se mikään uusi ole, mutta mulle uusi. Kaikenlaista pientä sisustamista ja askarreltavaa löytyy. Mukava siellä on aikaa viettää kuivalla kelillä.
Ja koiratkin saavat olla ulkona vapaana aamusta iltaan. Mikäs siellä on ollessa.
Lauantaina illalla ajoin kotiin nukkumaan ja se oli oikeasti tosi viisaasti tehty.
Hyvät yöunet mulla ja Häkällä ja aamulla seskalta herättiin kohtuullisen hyvillä mielin ja pirteinä.

Eka rata oli reunalta katsottaessa vähän ilkeän oloinen. Kaikenlisäksi kaikki rimat ylimmässä mahdollisessa, eli hyppykorkeus 35cm.
Onhan se aika korkea tollaiselle 29 senttiselle, mutta Häkällä on mielestäni hyvä hyppytekniikka ja vaivattomasti pääsee rimojen yli.
Mikään kohta radalla ei aiheuttanut kovin pahoja tuntemuksia joten hyvillä mielin radalle.
Koko rata meni varsin kivasti ja juuri niinkuin olin suunnitellut melkein loppuun saakka.
Nolla oli alla kun jäljellä oli 4 viimeistä estettä. Aalta mun oli tarkoitus vaihtaa puolta persjätöllä, mutta jäinkin muka varmistelemaan ja päästin Häkän ohi. Sitten järjetön käskytys ja takaaleikkauksilla viimeiset esteet ja vielä kun viimeisenä ollut okseri ylitettiin puhtaasti, niin olihan huippua! Riemun kiljahdukset ja meinasin haljeta onnesta! Nolla! Aginolla! Se viimeinen aginolla!!! Mahtavaa!! Lähdin ulos Häkän kanssa ja voi jee sitä fiilistä! Me onnistuttiin!!
Nyt on kaikki tarpeelliset tulokset koossa SM kisoja sekä maajoukkuekarsintoja varten! Niin siistiä!
Sijoituttiin lopulta toiseksi tällä radalla. Huippua!

Mikä parasta, niin paikalla oli ihanat ystävät jotka tallensivat radan puhelimeensa. Kiitos Sirpa ja Marjo!
Tässä Sirpan versio:

Häkä 15.5.16 A-rata

Talvea etsimässä - the end

Jonain päivänä ajelin Kuusamoon. Pitihän nyt jotain pienenpientä tuliaista saada.
Riipisen myymälä oli sopivasti tyrkyllä ja sinne siis.
Pihassa oli parikin myymälää ja toisessa oli myös pienoismallinäyttely. Kertakaikkisen upea! Ja kaikenlisäksi ilmainen.

Noh...
Perjantaina oli vihdoin aika päästä mäkeen lumilaudalla. Päivästä oli tulossa hieno. Aurinkoa ja lämmintä.
Ostin kolmen tunnin hissilipun ja se riitti vallan mainiosti. Olipa taas "sikasiistiä" päästä laskemaan.
Enkä kaatunut tälläkään kertaa :)

Urheileminen jatkui lautailun jälkeen ja oli aika suunnata Simo-suomenheppaa katsomaan.
Nina ratsasti aluksi asetukset kuntoon ja sen jälkeen oli taas minun vuoro.
Nyt homma sujui maanantaita huomattavasti paremmin ja tuntui siltä, kun tosiaan olisin osannut ratsastaa. Maanantaina ei ihan siltä tuntunut.

Niin se viikko vierähti ja lauantaina oli aika lähteä kotimatkalle.
Haikein mielin pakkasin auton ja lähdin ajelemaan etelää kohti.
Poroja viikon aikana ei ihan liiaksi näkynyt, mutta kun lähdin kotimatkalle, niin ihan siinä alkumatkasta muutama sarvipää tuli tienviereen ja sain niistäkin vielä kuvan.

Kotiin saavuttiin alkuillasta ja olihan taas mieletön kokemus.
Paljon kiitoksia Nina jälleen vieraanvaraisuudesta! Simolle ja Ruutille pusut <3

Talvea etsimässä - osa 3

Keskiviikko pohjoisessa meni jotakuinkin niin, että aamupäivällä oli aikomus lähteä tallustamaan pyhävaaran reitti. Ajoin autolla pirunkirkon parkkipaikalle jossa olisi reitin alkupiste.

Ja koirat hihnoihin ja matkaan.

Kun reitin alku löytyi ja autotie oli sopivan pitkällä, päästin taas nelijalkaiset irti jotta kaikilla kulkemin sujuisi helpommin.

Nyt jos olisi ollut viisas, niin olisi ottanut lumikengät mukaan. Niitä jossain vaiheessa minulle suositeltiinkin, mutta en osannut nähdä niitä tarpeellisiksi.

Pääsin reittiä enkä just ja just 100 metriä, kun aloin humpsahtamaan hankeen joka toisella askeleella. Vaikka kuinka yritin kulkea edellisen tallustelijan jalanjälkiä.

Ketutus oli hirmuinen ja käännyin ympäri. Olkoot perkele!

Autossa mietin ja mietin,mettä mitä hemmettiä mä nyt teen. Kun ulkoilemaan piti päästä, mutta varasuunnitelmaa ei ollut.

No keksin sitten lähteä kohti valtavaaran takaparkkista. Josko menisin sinne uudestaan jos sieltä hyvä polku lähtisi. Nyt kun ei ollut sumuinen keli.

Parkkipaikka löytyi muutaman kilometrin päästä, mutta siinä tuumailin, että ei mua kyllä nyt tuonne huvita mennä.

Jatkoin autolla etsien jotain sopivaa pikkutietä jonka helposti löysinkin. 

Ja koirat autosta ulos.

Kävelin latupohjaa varmaan pari kilometriä, kunhan nyt koirat vähän pääsi jolkottelemaan.

Meinasin ketutuksessa lähteä vaan kämpille, mutta onneksi lueskelin karttaa hetken.

Pyhävaaralle voisi päästä toista reittiä, jos auton ajaisi yhden pikkutien päähän. Siispä sinne.

Paikka löytyi helposti ja taas koirat autosta ja sukellus metsään.

Vähän matkaa tallustin taas latupohjaa, kunnes löysinkin sille samaiselle reitille, jota olisin jossain vaiheessa tullut, jos olisin sieltä pirunkirkolta lähtenyt talsimaan.

Kartan mukaan matkaa ei ollut kuin puoli kilometriä, mutta toki pieni haaste siinä oli. Koko matkahan oli ylämäkeä.

Huippua lähestyessä piti vähän haukkoa henkeä, kun maisemat olivat kerrassaan huikeat. 

Hiukan aiemmin satanut tuore lumi keikkui vielä puissa ja näkyhän oli todella talvinen. Vau!

Huipulla pidettiin evästauko ja kun sinne sitten tupsahti pari muutakin retkeilijää, niin päätin lauman kanssa lähteä paluumatkalle.

Oli kyllä mahtava paikka! Onneksi tajusin kokeilla toista reittiä.

Torstaina oli aikomus lähteä uudestaan valtavaaralle. Sen verran oli jäänyt maanantainen sumu kaivelemaan.

Nyt hain mukaani lumikengätkin. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

En lähtenyt samalle reitille kuin maanantaina vaan nyt oli jälleen aikomus laittomasti talsia ainakin osa matkasta latupohjaa. Ladut oikeesti oli jo sellaisessa kunnossa, että ei niissä kukaan täysipäinen hiihtelisi. Luotin siihen.

Auto tienposkeen ja koirat matkaan ja menoksi.

Kolmannen hiihtäjän jälkeen luovutin ja laitoin lumikengät jalkaan ja lähdin metsään. 

Miksi en sitä heti tehnyt! Koirat ei hangessa uponnut mutta minä upposin reittä myöten, mutta lumikengillä pystyi kävelemään missä vaan ilman uppoamista. Oli muuten makeeta!

Vauhti ei ollut ihan niin reipasta kuin tasamalla tavallisilla kengillä, mutta sitäkin hauskempaa se oli.

Valtavaaran huipulle pääsin vaivattomasti ja voi jessus mitkä maisemat sieltäkin avautui! Olin mykistynyt!

Aurinkokin pilkisteli reilusti, joten hyviä kuvia tuli napsittua ihan jokaisesta suunnasta.

Pieni evästauko vanhassa palovartijan majassa ja vielä hetken fiilistely mahtavissa maisemissa ja ei muutakun lumikengät jalkaan ja takas metsään ja kohti autoa.

Illalla oli luvassa taas agilityä. Olin lupautunut kahtena iltana vetämään treenit koillismaan koirakerhon porukoille. 

Olin todella haltioissani kuinka upeita koirakoita siellä oli. Todella upeaa osaamista ja vauhdikasta menemistä ja harmittelin vain, että asuvat kaikki niin syrjässä kisapaikoista. Heillä kun ei ole ihan tällaisia mahdollisuuksia kisaamiseen kuin vaikka minulla. Joka viikonloppu molempina päivinä ja kesää kohti viikollakin on kisoja. Ja harvemmin tarvitsee edes sataa kilsaa yhteen suuntaan ajaa. Mutta tuolla pohjoisessa kisataan ehkä kerran kuukaudessa ja 200km/suunta...