Pentuja!!

Kesäloman viimeisellä viikolla pitikin sitten lähteä astutus-puuhiin tampereelle.
Ja mikäs sinne oli lähteä, kun sain uudestaan jalostus käyttööni super-ihanan Saaran <3
Saara astutettiin Hippi-göötillä (Cimillan Walde Wallanmainio) ja koska astutukset sujuivat kohtuullisen hyvin, niin oli syytä laittaa kalenteriin merkintä 63vrk:n kohdalle marraskuun puolivälin jälkeen.
Tässä ylemmässä kuvassa Saara ja alemmassa Hippi. <3

Sitten neljän viikon kohdalla oli se jännittävä hetki, kun olin varannut ajan ultraan.
Tosin edellisenä iltana, kun Saara minulle tuli, näin sen kyllä jo olevan kantavana :)
Ja niinhän se seuraavan päivän ell käyntikin vahvisti. Erittäin kantavana ja useampikin kupla siellä nähtiin.
Itse en ollut laskuissa varma pentujen lukumäärästä, mutta ell arvio, että hänen mielestään jopa 7 siellä voisi olla. Huh!

Eli nyt sitten vaan odotellaan ja toivotaan, että loppu odotus menee hienosti ja pennut syntyvät yhtä helposti kuin Saaran edellsietkin pennut :)
Tämä onkin Tulikäpälän juhlapentue, sillä tämä tulee olemaan minun kymmenes pentue.
Kyselyitä pennuista on varsin mukavasti ja vaikka en näitä ennakkoon myy enkä varaa, niin mikäli olet vauhdikasta harrastuskoiraa vailla, niin ehkä täältä vielä joku pentu liikenee ;)

Kohti kotia...

Leviltä matka jatkui sitten hissun kissun kotia kohden. Ensimmäinen pysähdys oli Ranuan eläintarhalla. Siinä kyljessä oli caravan-alue joka oli oikein siisti ja paikat asfaltoitu.
Ja tokihan sinne eläintarhaankin piti mennä.

Parin yön jälkeen jatkettiin länsirajalle Raaheen Ja aurinko seurasi... 

Raahesta ajettiin Kalajoelle ja pysähdyttiin hiekkarannalla tauolla. Mutta keli oli tosi tuulinen ja aika viileä, niin jatkettiinkin matkaa aika nopeasti.

Pikkuteitä pitkin Halsualle ja Masala Campingiin. Joka on muuten erittäin iso ja viihtyisän oloinen leirtintäalue. Tai no, eihän siellä meidän lisäksi kovin montaa yöpyjää keskellä viikkoa syyskuussa ollut, mutta silti...

Noh... Ja matka vaan jatkui. Nyt suuntana oli tuuri ja onnelan leirintäalue. En ole koskaan siellä käynyt ja tämän vierailun jälkeen täytyy todeta, että eipä ole mitään menetetty.

En tajua mitä jengi näkee siinä kyläkaupassa. Ensinnäkään siellä ei ole mitän erityisen halpaa ja toisekseen ei siellä ole mitään mitä et muualtakaan saisi. Toki mä en olekkaan mikään shoppailija...

Mutta se leirintäalue oli kyllä ihan jees... Ne asfaltoidut ruudut oli siistit. 

No joo, tarttui sieltä kaupasta koirille yksi halpa peti... Vaaleanpunainen unelma. Vitosella...

Matkaa oli jäljellä noin 300km ja minä olin jo ihan kypsynyt matkaseuraan, joten ehdotin seuraavaksi paikaksi Vihdin Pääkslahtea. Vähän vastahakoisesti vanhukset asiaan suhtautuivat, kun matka oli heille selvästi vähän turhan pitkä, mutta parilla kunnon pysähdyksellä selvittiin kuitenkin ja niin vaan oma koti löytyi :)

3 viikkoa ja 3000km. Olipahan reissu! Ihan mielettömän hieno ja nälkää jäi ensi vuodellekin...