Halli ässämmät

Viikonloppuna kisattiin historian ensimmäiset agilityn halli SM-kisat. Jotka oli samalla EO-karsintakisat. Kisat käytiin Vantaalla Ojangossa.
Formaatti oli sellainen, että lauantaina kisattiin 3 rataa, joille otti osaa suunnilleen 120 mini koirakkoa ja niistä 36 pääsi sunnuntaiseen SM-finaaliin. Jokaiselta radalta 10 parasta + loput 6 jotenkin muuten. Näiden kuuden pääsy oli mulle hiukan epäselvää :D
Sunnuntaisen yksilöfinaalin lisäksi kisattiin myös joukkuefinaali, mutta meidän seurasta ei saatu mini joukkuetta lainkaan.
Ja EO-paikkoja varten kerättiin jokaiselta radalta pisteitä ja kolmen radan jälkeen 4 parasta saisivat paikan EO-joukkueeseen.

Lauantaina aloitettiin agilityradalla jonka alku mietitytti. Tai ei ihan alku, sanoin että kyllä me Häkän kanssa 4 estettä päästään, mutta vitoselle suoriutuminen on suuri haaste. No, päätin luottaa Häkään sekä itseeni. Loppu rata olisi vaan kaahailua, mutta hallitusti...
No, alku onnistukin kohtuullisen loistavasti, mutta sitten este nro 6 oli okseri ja pahus sentään, sen takarima putosi. No, ennakkoon tuota kyllä mietinkin, mutta en antanut sen haitata menoa.
Keinun jälkeen hypyt ja putki oli mulla myös mielessä, että se kuvio pitäisi ottaa erityisen tarkasti ja omasta mielestäni otin, mutta siitä huolimatta kielto putkelta. pöh.
Hyvällä fiiliksellä maaliin ja kiitos Häkälle.

Toinen rata oli hyppyrata. Tämä oli selvästi ahtaammin rakennettu ja myös helpompi. Oikeastaan mikään kohta ei erityisemmin aiheuttanut päänvaivaa, joten oli erityisen helppo lähteä radalle. No, ehkä myös vähän liian helppo, kun tuntui pitkin matkaa, että ihan kun kävisin itse vähän puoliteholla.
Keppien jälkeen oli tarkoitus heittää Häkä viskillä hypyn yli putkeen, mutta ei ihan onnistunut. Häkä kääntyi väärään suuntaan ja oli erittäin lähellä ettei ehtinyt hyppäämään samaa hyppyä takaisinpäin. Sain juuri ja juuri sen poimittua pois ja ohjattua sitten toisella tapaa sinne putkeen ja matka pääsi jatkumaan. Nollalla kuitenkin maaliin, mutta aikaa tuhraantui sen verran, että sijoitus oli vasta 19.
Kiitos Häkä <3

Sitten oli vielä kolmas rata joka oli taas agilityrata. Erittäin kivan oloinen ja vauhdikas.
Varsinaisesti mikään kohta ei taaskaan aiheuttanut erityistä päänvaivaa. Ja ehkä taas tämän takia tuntui puolivälissä rataa siltä, että oma fiilis alkoi lopahtamaan. En kyennyt "taistelemaan" loppuun saakka ja sehän sitten kostautui kepeillä. Vähän puoliteholla ohjattuna Häkä aloitti pujottelun väärin, korjasin ja toinenkin yritys alkoi väärin. Radalta siis tuloksena kymppi.

Ratojen jälkeen lähdettiin reilulle jäähkälenkille Stiinan ja göötti-poikien kanssa. Todettiin molemmat, että eipä tartte huomena enää tulla. Mulle siis kahdelta radalta kympit ja yhdellä radalla nolla sijalla 19.
Suunnittelin jo seuraavan päivän pitkään nukkumista (ainakin ysiin...) ja pitkää leppoisaa lenkkiä hiidenveden jäällä ja sitten keittiökaappien tuunausta.
Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos kun siinä lauantaina illalla kotisohvalla selailin facea ja sinne ilmestyi minien finaaliradan lähtöjärjestys. Mitä hittoa, Häkä oli listalla! HÄH! Alkoi vimmattu sääntöjen lukeminen ja muiltakin kysely, että millähän perusteella Häkä siellä oikein oli, kun itse olin sitämieltä ettei yhdellä nollalla sijalla 19. olisi mitään asiaa finaaliin.
Vähän jopa ärsytti tuo finaalipaikka siinä vaiheessa, kun se tuli niin puskista ja epäilin se olevan virhe. Mietin siinä jopa finaalin väliinkin jättämistä :)

No, aamulla heräsin kasin jälkeen ja ajatukset palasi päivän finaaliin. Nyt olin sinne toki jo lähdössä, sillä palautin mieliini edellisen blogipostauksen. Tavoitteena finaalipaikka... Perkele, me saatiin se finaalipaikka ja koska finaaleissa on aina tosi makeeta kisata niin totta hitossa mä lähden!
Kaikenlisäksi kaikki lähtisivät puhtaalta pöydältä eikä edellisen päivän ratojen tulokset olisi pohjalla, joten kyllähän meillä olisi ihan realistiset mahdollisuudet nappisuorituksella olla ainakin siellä kärjen tuntumassa.
Vähän lisäfiilistä sain kun siinä aamupalaa syödessä ehdin seurata aamun kisoja livestreamista.
Nyt oli hyvä fiilis lähteä kisaamaan :)

Minien finaali oli laitettu alkavaksi klo 12.30 ja suunnilleen ajallaan päästiinkin rataan tutustumaan.
Mutta sitten tuli teknistä taukoa ja kisan alkua saatiinkin tovi odotella. Mutta ei se mitään... Kellään ei ainakaan siellä odottelualueella hermot kiristyneet vaan kaikilla oli yllättävän leppoisa tunnelma. Niin myös mulla.
No, radalle päästiin ja Häkän kanssa aloitettiin ihan huikean hienosti.
Muurin jälkeen kääntö keinulle, mutta Häkä lähtikin ilmeisesti valitsemaan putkea jonne ei pitänyt mennä ja seurauksena keinun ohitus ja siitä kielto. Höh. Puolen sekunnin harmitus ja sitten uudestaan vauhtiin.
Jatkettiin rataa muutaman esteen jotka meni hyvin, mutta sitten itseltä pienoinen lipsahdus ja Häkä hyppäsi yhden hypyn väärinpäin ja siitä hylkäys. Se siitä. No, loppurata sitten hyvällä fiiliksellä vielä maaliin. Ihmeen vähän harmitti kuitenkin :) Hyvä Häkä ja hyvä minä <3

Meidän osalta kisat oli siinä. Itseäni psyykaten, ei vuoden kaikissa isoissa kisoissa voi menestyä :)

Illalla oli vielä vuorossa joukkuefinaalit. Halusin jäädä paikanpäälle katsomaan gööttijengin kisaamista. SISU:n riveissä oli Marjo Saaralla ja Taigalla sekä Mari Tyynellä.
Ja koska joukkuerata oli lentävinä viestivaihtoina tehtävä ja jokainen koirakko suorittaisi samalla kentällä erilaisen radan, niin apua tarvittiin koirien pitämiseen. Marjohan siis juoksi ekan ja vikan osuuden.
No siinä radan alkua odotellessa kisojen yt Jonna tuli kysymään onko Häkä joukkueessa johon sanoin että ei. Jonna siihen, että tuletko nollakoiraksi. No toki :) Vaikka en ollut siinä vaiheessa vielä tutustunut niihin ratapohjiin ollenkaan.
Ei muutakun Häkä autosta ja nopea lämppä ulkona ja sisällä ehti verrytellä vähän enemmän.
Häkän kanssa suoritettiin ensimmäinen osuus ja eka veto meni vähän poskelleen. Keppivirhettä, Häkän kuperkeikkaa ja puomiloikkaa ym ym.
Joo, Häkä tosiaan heitti kuperkeikan yhdellä hypyllä, en sitä ihan kokonaan nähnyt, kuulin yleisön reagoivan ja aattelin, että jotain tapahtui, tsekkasin Häkää, ei kiljunut, ei ontunut, ei näyttänyt mitenkään vahingoittuneelta ja päätin jatkaa radan maaliin saakka.
Kävelytin Häkää radan jälkeen mutta en huomannut sen liikkeissä mitään kummallista vaikka useampi tuli sanomaan, että meni sitten kunnon kuperkeikan...
Tuomarit halusivat nollakoirien suorittavan radan uudestaan kun ihan kaikki tekniset laitteet ei toiminutkaan ihan niinkuin piti.
Uskalsin lähteä Häkän kanssa, koska se ei aristanut mitään kohtaa eikä sen liikkeissä näkynyt omaan silmään mitään kummallista.
Toinen veto meni muuten älyttömän hyvin, mutta puomilta jälleen "sikaloikka".
Ei siis ihan vielä toimi meillä kova vedätys... Paitsi treeneissä...

Mutta Häkälle paljon sydämiä. On se niin muru <3 <3 <3
Oli kyllä hieno viikonloppu ja mikä parasta, mä sain olla siellä mukana kisaamassa.
Nyt muutaman päivän lepoa ja lihashuoltoa ja sitten vähän taas treeniä.
Mahottomasti onnea Iina ja Xenon! Minien halli SM-1 <3

Kisaamisen riemua

Sunnuntaina lähdin Lietoon kisaamaan Häkän kanssa. Toki kaikki muutkin koirat oli mukana, mutta kisat vain Häkän kanssa.
Kisoihin lähdin sen takia, jotta näkisin pennuista turkulaiset Börjen ja Selman. Kätevää ;)
Molemmat olikin hurjan iloisia jälleennäkemisestä ja nämä on niitä kasvattajan tähti-hetkiä kun tapaa pentuja muutaman viikon kuluttua kodin vaihdosta ja ne vielä muistavat.
Voi sitä pusujen määrää :) <3
Oli kiva huomata jälleen kerran, että pennut ovat todella hyvissä kodeissa ja voivat oikein hyvin.

Eka rata oli Luomalan Henkan hirmu kiva hyppyrata. Ei mikään sikavaikea, mutta erittäin vauhdikas.
Pikkusen mietiskelin, että kuinkahan käy, lähinnä että ehdinkö kiiturini alta pois ajoissa...
Noh... sehän meni erinomaisen hyvin ja hurjan hienolla nollalla maaliin ja sijoitus 2. Vau! :)
Eikä missään vaiheessa tuntunut ettäkö olisin hukassa tms. Oikein loistavaa tekemistä. Hyvä minä ja hyvä Häkä <3

Toka rata oli agirata, jossa tuomariharjoittelijana Satu Laru (ja Suomalaisen Jari valvomassa)
Radassa oli kaksi kohtaa jotka aiheutti päänvaivaa lähinnä pitkien estevälien takia. Taas sitä, että ehdinkö alta pois... Alussa takaakierto-valssi-liikkuva valssi toiseen suuntaan ja pyöräytys.
Noh... Rata oli hirmu kiva ja myös sekin erittäin vauhdikas. Ihan mahtava!
Mitään liian hankalaa ja tekemällä tehtyä sikamaista siitä ei löytynyt, kuten monilla aloittelevilla tuomareilla on ollut tapana. Tykkäsin kovasti!
Me Häkättimen kanssa paineltiin kovaa ja läheltä piti-tilanteita oli parikin joista juuri ja juuri selvittiin. Melkein loppuun saakka... Toka vikalle esteelle kielto. Pah! Tultiin siis puomilta suoraan renkaalle, sen jälkeen hyppy oikealle ja siitä hyppy vasemmalle. Mulla ajatuksena juosta täysillä puomin ohi, Häkä jäisi himmaamaan alastulolle, ehtisin renkaan jälkeen persjättö-valssille ja siitä maaliin. Noh, homma toimi kuin junan vessa siihen valssiin saakka. Oletin, en ohjannu. Eli sille tokavikalle hypylle ei riittänyt, että käännyin, olisi vielä pitänyt se myös Häkälle kertoa... huoh... siitä siis kielto. Tuli taas niin mieleen Saijan osuva kommentti minusta ja kuinka en hallitse omaa vauhtiani :D
Hyvä mieli jäi kuitenkin, koska rata oli vaan niin kiva. Toivottavasti Satu jatkaa tällä linjalla jatkossakin, ainakin kun kiittelin kivasta radasta jälkeenpäin, hän sanoi, että hän tykkää pitkistä esteväleistä. Joten sen pohjalta saattaisi jatkossakin olla tiedossa vauhdikkaita ratoja.

Kolmas rata oli Luomalan Henkan agilityrata. Jälleen minun mieleen. Mun mielestä Henkan radat on aina kivoja.
Heti alussa kolmas rima putosi joka sitten aiheutti oman fiiliksen laskun hetkeksi.
Loppurata kuitenkin puhtaasti maaliin, joten tämä oli taas sellainen JOS-nolla... ;)

Viimeisenä Suomalaisen Jarin agilityrata, jossa ei taaskaan kaasujalkaa säästelty...
Mitään suurempaa teknistä haastetta ei radassa ollut, lähinnä oikea rytmitys oli "SE"-juttu...
Ja kun mä en omaa vauhtiani hallitse niin kuinkas sitten kävikään...
Keppien jälkeisen hypyn Häkä hyppäsi hyvin, mutta JOS olisin ollut puolikin askelta pidemmällä, olisi se luultavasti kiivennyt aalle kerrasta. Nyt se oli tulossa mun perään aasta ohi, mutta sain sen huonosta kulmasta käskettyä esteelle, jota se ei pystynyt kuitenkaan vauhditta lähtä kiipeämään vaan putosi maahan (siis siitä puolesta metristä...) ja siitä kielto.
Lopussa sitten vielä viimeisen esteen ohitus, kun vaan lopetin ohjaamisen.
Tuloksena kymppi.
Tässä tuon viimeisen radan piirros:

Mutta vaikka saatiinkin "vain" yksi nolla, jäi silti ihan mielettömän hyvä fiilis.
Häkä oli niin kovin vauhdikkaalla tuulella ja kun radat mahdollisti kovan vauhdin, niin oli äärettömän siistiä.

Viikon päästä onkin sitten historian ensimmäiset halli-SM:t. Olisi kyllä siistiä päästä finaaliin, joten otetaanpa se tavoitteeksi.
Tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että kolmelta radalta täytyy yhdellä onnistua tekemään nolla ja sijoittua kympin joukkoon. No, ei mahdotonta ollenkaan. Mutta ei mitenkään itsestään selvää. Kun se nollan tekeminen tällä hetkellä on vähän työlästä ;)
Mutta sitä nyt sitten lähdetään tavoittelemaan.

Agilityä

Häkän kanssa pidettiin kisataukoa 2kk ja totaalista agilitytaukoakin kuukauden päivät ja sunnuntaina oltiin sitten tauon jäljiltä taas kisaamassa.
Kisatauko oli suunniteltu pentujen takia mutta sen pituutta en ollut kummemmin ajatellut joten tämän pituinen siitä nyt sitten tuli.
Treenit oli sujuneet omasta mielestäni tosi kivasti ja oli kyllä kiva taas lähteä kisaamaan.
Mitään tulostavoitteita ei ollut, sillä nyt oli vaan tarkoitus saada taas sitä kisafiilistä. Ja ehkä uskallusta luottamaan koiraan hitusen enempi.

Eka rata oli Luomalan Henkan agirata. Jokunen kohta mietitytti toista enempi. Ja sen kyllä huomasi radalle mennessä. Mua jännitti :)
Mä en ole mikään hirmuisesti jännittävä, mutta silloi tällöin Häkän kanssa vähän jänskättää.
Ja kun jänskättää, niin mä myös ohjaan vähän liian läheltä ja muka varmistellen. Pöh! Sen taas humasi radan edetessä niin, että muutamassa kohdassa tunsin olevani vähän väärässä kohtaa suunnitellusta eikä se meno ollut mitenkään mutkatonta.
Yksi pieni lipsahdus kun kuvittelin pujottelun jälkeisen persjätön olevan meille aika simppeli. No joo, olishan se ollut, jos olisin pitänyt katseen koirassa hitusen paremmin... Nyt se siis lipsahti selän takaa hypyn väärälle puolen ja siitä hylkäys.

Toka rata oli myös Henkan ja nyt ei mikään kohta ollut erityisen haastava vaan ohjauskuviot oli itselle muuten selkeät, mutta... hypylle ennen aata mä mietin, että tuossa olisi selvästi vastakäännöksen paikka, mutta en mä nyt sitä kuitenkaan... ja kappas, Häkä kääntyi hypyltä väärään suuntaan ja takastullessa hyppäsi saman uudelleen, eli siitä hylky. Sillälailla! Hyvä minä :)

Viimeinen rata oli Saviojan Annen hyppyrata. Aika helppo ja erittäin vauhdikas.
Ensimmäiset kolme estettä oli ainoat joiden suoritusta pohdin pidempään, mutta sitten valitsin mielestäni nopeimman, mutta sellaisen johon ei saisi jäädä ihmettelemään. Ja sehän toimi. Alta pois vaan, niin Häkähän tuli kuten pitikin. Ja sitten vaan kaahailtiin.
No... keppejä ennen oleva mutkaputki oli sitten kompastuskivi. Videolta näen niin hyvin kuinka lähdin pakittamaan just liian aikaisin ja olipa yllätys (ei siis ollenkaan) että Häkä reagoi siihen eikä mennytkään putkeen eli siitä kielto. Voi jessus että toi muuten vitutti! Siis perkele!
Noita putkia olen treenannut vaikka kuinka ja paljon ja erilaisista kulmista ym ja ym mutta hitto vieköön! Tämä jos joku ärsyttää! Näitä putki-kieltojahan Häkällä on varmaan virheistä eniten.
Mitä ihmettä mä niille enää tekisin :(
No, toiset tuskailee kontaktien kanssa, toiset rimojen kanssa. Me tuskaillaan putkien kanssa :)
Tämän vuoden kisavideoille avasin oman sivun, tuosta oikeasta reunasta ylhäältä löytyy jos kiinnostaa...

Jobin postia :(

Perjantaina sain surullisen uutisen jota ei koskaan haluaisi saada. Mutta kun koiria kasvattaa, on se kuitenkin väistämätöntä.
Ensimmäinen Tulikäpälä on siirtynyt ajasta ikuisuuteen ja ihana Leevi seurailee nyt maailman menoa pilven reunalta.
Kiitos Satu ja Jape kun annoitte Leeville maailman parhaan kodin ja piditte siitä hyvän huolen. <3

 

C.I.B, FI & EE & LV & LT MVA, BALTV-07
Tulikäpälän Palomies "Leevi"
12.11.2005-3.2.2017