Tulikäpälän blogi

Tulikäpälän blogi

Sivut

tiistai 19. joulukuuta 2017

Vuoden viimeiset agilityt

Viime lauantaina läksin aamusta aikaisin Sipooseen kisaamaan vuoden viimeiset agilitylatilotit.
Häkälle oli 4 starttia.
Tuomarina oli pohjoisesta Väyrysen Minna jonka radoilla en muista ainakaan 10 vuoteen kisanneeni. Ja itseasiassa koiranetistä kun Liekin tuloksia katselin, niin tasan 10 vuotta sitten olen hänen radoillaan kisannut :)
Radat oli kaikki tosi kivoja, mutta tällä kertaa ei onnistuttu yhden ainuttakaan virheetöntä rataa tekemään. Ei kyllä mitään huonoja ratoja ollut eli ihan hyvä fiilis päivästä kuitenkin jäi.

Kaikkiaan agilityvuosi oli taas jälleen kerran huikean magee ja vaikka ajoittain esiintyykin pientä motivaatiopulaa, niin onhan ihan julmetun hienoa katsella SAGI rankingia jossa listattuna 671 minikoirakkoa ja Häkän kanssa ollaan sijalla 6. !! Mieletöntä!!
Jotain tavoitteita kun pitää aina olla, niin ensi vuoden tavoitteena onkin sitten pysyä kympin sakissa koko vuosi :)
Mutta nyt toivotan kaikille oikein ihanaa Joulua ja tapahtumarikasta Uutta Vuotta 2018!




maanantai 11. joulukuuta 2017

Vuolasvirta-kasvattaja

Suomen Kennelliitto perusti Vuolasvirta-palkinnon koiranjalostuksen kehittämiseksi ja edesmenneen taitavan kynologin Lauri Vuolasvirran ansioiden kunnioittamiseksi. Suomen Kennelliitto myöntää palkinnon korkeimpana huomionosoituksena ansioituneille kasvattajille. Kasvattajan ansiot määräytyvät hänen kasvattamiensa koirien määrän ja niiden saavuttamien käyttökoe- ja näyttelytulosten perusteella palkintoon liittyvän pisteytysjärjestelmän mukaisesti. Kasvattajalla on oltava kennelnimi ja hänen toimintansa kenneltyössä on oltava kasvattajasitoumuksen mukaista, moitteetonta ja esimerkillistä.
Tänä vuonna Suomen Kennelliitto on myöntänyt minulle ja Tulikäpälän kennelille Vuolasvirta-palkinnon.
Olen siitä tavattoman ylpeä, mutta sitä ei olisi tullut ilman teitä, Tulikäpälä-perheitä. KIITOS teille kaikille!
Ja sitten nuo ihanat kasvattien omistajat yllättivät minut lahjoillaan. Olivat esim. teettäneet Tulikäpälä-tuopit! Vitsit miten hienot! Lisäksi olivat koonneet koiristaan pieniä tarinoita yksiin kansiin jota lueskellessa silmät kostui useampaan kertaan.


Palkinto jaettiin messukeskuksessa lauantaina ja olihan se ihan hieno tilaisuus. Ja kyllä tunsin ylpeyttä Tulikäpälistä kun Liekin kanssa astelimme estradille palkintoa pokkaamaan.



Sunnuntaina pidettiin Tulikäpälä-porukalla tapaaminen koirien puuhamaassa, eli Touhu & Temmellyksessä Kellokoskella.
Paikalla oli reilut 30 koiraa ja meno sen mukaista. Vauhtia ja vauhtia :)
Pieni miinus tuli kuraisesta kelistä, mutta gööttejä se ei liiemmälti haitannut. Omistajia kyllä ja itsekin neljää koiraa pestessä hiukan tuhisin, mutta toisaalta päivä oli muutoin niin hirmu kiva ja kaikilla hauskaa, että mitäpä "pienistä" rapa-roiskeista.
Lämpimästi voi suositella paikkaa ihan kaikille. Ja mekin koitetaan ottaa uusiksi kesällä ja toivon mukaan kuivemmalla kelillä.
 

Suuret kiitokset vielä kaikille ihanille Tulikäpälä-perheille! Olen onnekas kasvattaja, kun olen saanut kaikki pennut parhaisiin mahdollisiin koteihin <3

perjantai 8. joulukuuta 2017

Piipahdus Kilpisjärvellä

Mä meen koska mä voin...
Syksyllä huomasin uutisista, että Kilpisjärven Saana-tunturi valaistaan kahdeksi päiväksi siniseen loistoon Suomi 100 kunniaksi. Havainnekuva oli jo sitä luokkaa, että hetken jo mietin, että vitsit kun olisi mageeta päästä paikanpäälle

Huvikseni jopa katselin olisiko paikanpäällä majoitusta jos lähtisi koirien kanssa pienelle retkelle...
No eipä muuten ollut. Hautasin idean samantien.
Mutta sitten jossain vaiheessa heitin Mikalle puoliksi vitsillä, että jos mä lennän hänen luokseen että lähdettäiskö Kilpisjärvelle ja hän ei edes miettinyt vaan tokaisi, että miksikäs ei. No tuo vastaus tuli niin helposti etten oikein ottanut sitäkään todesta. Mutta idea kyti...
Marraskuussa oltiin kuitenkin jo sovittu, että lennän Rovaniemelle. Samalla aloin tutkia Kilpisjärven majoituspaikkoja vähän tarkemmin, mutta edelleen myytiin ei oota.
Lähetin varmaan jokaikiseen alueella majoituksia tarjoavaan yritykseen sähköpostia ja sain monta vastausta ettei yhtään vapaata todellakaan ole. Tai sitten oli jotain isoja mökkejä joista olisi pitänyt maksaa yli 400€ yhdestä yöstä. Kiitos ei!
Kilpisjärven retkeilykeskus tarjosi ensin 140€:n huonetta mutta siihenkin vastasin, että turhan kallis yhtä yötä varten sekin. No, budjettiratkaisu löytyi, vaatimaton huone 50€ sisältäen kahdelle aamiaisetkin. En epäröinyt hetkeäkään vaan varasin huoneen ja maksoinkin sen heti. Ja sitten viestiä Mikalle, että nyt sitten muuten mennään. Ja edelleen vastaus, että juu, mennään vaan :)

No tuumasta toimeen ja koirille taas hoitopaikkakyselyitä. Hyvinkän Allulandia on edelleen yksi parhaista ja sinne vien koiria enemmän kuin mielelläni hoitoon. Göötit siis jälleen sinne.
Sheltit sai paikan omalta kylältä, shelttilandiasta Sirpan luota. Ihan loistava paikka tämäkin <3

Sunnuntaina 3.12 olin ilmoittanut Häkän kisaamaan hyvinkäälle koska lento lähtisi vasta illalla yhdeksän nurkilla.
Kisat menikin oikeastaan hirmu hyvin. Kaksi nollaa, sijoilla 1 ja 3. Jes!
Göötit jäi hyvinkäälle ja sheltit lähti kisapaikalta Sirpan matkaan ja itse lähdin suoraan kohti lentokenttää. Kuinka kätevää :)

Rovaniemellä odotti pikku pakkanen ja mahtava talvikeli. Lunta oli "ihan sikana". Ainakin 30-40cm. Miten siistiä!!
Maanantai meni leppoisasti, mitä nyt piipahdus joulupukin maassa yksi pieni tuliainen hankkimassa sekä ounasvaaran laella pari talvikuvaa ottamassa.



Tiistaina sitten lähdettiin heti aamusta ajamaan kohti Kilpisjärveä. Matkaa olisi vähän yli 400km.
Ensimmäinen stoppi tehtiin Levillä. Oikeastaan vaan sen takia, että piipahdettiin alkossa :)
Olisihan perilläkin pieni alko, mutta ei uskallettu laskea sen varaan kun haluttiin glögiä ja minttuviinaa.
Ja pitihän sitten pyörähtää rinteen juurella kuva nappaamassa... turisti...


Matka jatkui kohtuullisen kivuttomasti ja perille saavuttiin vielä valoisaan aikaan.




Kaamoshan oli jo vähän niinkuin alkanut, mutta itse en sitä vielä kovin kummallisena pitänyt. Matkalla tosin piti miettiä kun aurinko vilahti kukkuloiden takaa, että oliko se mollukka nousemassa vai laskemassa. Eipä se sieltä kukkuloisen takaa näyttäytynyt ollenkaan. Ainoastaan auringon säteen loistivat.
Mutta ensimmäinen kuva Saanasta noin klo 14. Ihan kun ei mitään valoja olisikaan.
Toinen kuva ehkä tuntia myöhemmin.




Käytiin syömässä ja kun päästiin ravintolasta ulos, vilkaisin taivaalle ja avot! Revontulet näyttäytyi ensimmäisen kerran! Olin ihan vaan pikkuisen innoissani!



Siitä sitten kämpälle vaihtamaan toppavaatetta päälle ja kamerat kantoon ja pihalle.
Kuvia tuli räpsittyä vaikka kuinka paljon mutta tuo pimeässä kuvaaminen on amatöörille haasteellista. Mutta parasta tämä olikin paikan päällä nähtynä ;)




 Kylälle oli tehty myös jääveistos. Vaikuttavan upea sekin!


Pakkanen kipusi Kittilän kohdilla -26,5 asteeseen saakka, mutta Kilpisjärvellä ei menty yli kahdenkympin. Kylmä tuli ainoastaan silloin kun olin ilman hanskoja ja räpsin kuvia. Siis ainoastaan sormet jäätyi. Muutoin tuuleton pakkaskeli oli kyllä ihan parasta!

Illalla käytiin hiippailemassa valonlähteille katsomaan, että minkäslaiset vekottimet ne nyt sitten olisi. Tämmöisiä telineitä ympäri Saanaa.


Valojen oli määrä sammua puolenyön aikaan ja sitä odottaessa porukalla istuttiin iltaa kodassa ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Miten pitikään sattua, että ensimmäiset kaksi rouvaa jotka siihen lyöttäytyi, oli sitten Vihdistä ja Veikkolasta :)

Lopulta koitti puoliyö ja mentiin kaikki siihen Saanan juurelle sitä katsomaan. Jollain tavalla mystinen ja haikea hetki kun koko tunturi pimeni.


Oli kyllä ihan mieletön kokemus. Ja tuskin tällaista mahdollisuutta enää toiste tulee.