Tulikäpälän blogi

Tulikäpälän blogi

Sivut

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Halli SM & EO-karsinnat 2018

Viikonloppuna oli Vantaalla Halli SM:t ja samalla viimeiset EO-karsinnat. Lauantaina 2 rataa ja sunnuntaina 1. Näistä kun onnistui jollain radalla pääsemään 10 parhaan joukkoon, niin saisi paikan SM-finaaliin sunnuntaille. Ja kaikki 3 rataa olivat samalla EO-karsintakisaratoja.
Vieläkään en varsinaisesti himoinnut paikkaa EO-joukkueessa mutta isot kisat on silti aina kivoja.

Lauantaina ensimmäisellä radalla tuomarina Johanna Nyberg. Rata oli kiva ja virtaava. Ei mikään hankala. Tovin mietin alussa kumpaa kautta 2-hypyn otan ja päätin lyhyempään reittiin. Liian tiukka jarru hypylle ja rima alas. Pöh! Toinenkin rima putosi tyypillisessä kohdassa meille. Takaakierrossa jonne Häkän vähän huolimattomasti lähetän ja kiirehdin itse jo seuraavalle.
Tuloksena kymppi. JOS-nollalla oltais oltu sijalla 2...


Päivän toinen rata oli Markku Kaukisen hyppyrata jossa saikin sitten juosta koko rahan edestä ja kovaa... Pientä mietintää kävin 9-10 hyppyjen ohjauksen kanssa. Valintani oli muuten ihan hyvä, mutta Häkä lähti vähän pitkille kaarteille. Mutta suoritettiin rata virheettömästi ja aika riitti sijalle 9. Jes! Paikka SM-finaaliin ansaittu. Minejä kisassa oli jotain vähän yli 100, joten "ihan kivasti" meni :) 







Tavoitteet oli saavutettu ja fiilis hyvä. Kotia kohti ja sunnuntaina aamusta kolmannelle radalle ja sen jälkeen vielä finaaliin.
No, sunnuntain ensimmäinen agilityrata oli "taattua Mattssonia" eli suoraan sanottuna vittumaisen ikävä. En tykännyt. Se mikä siitä teki erityisen vittumaisen, niin se että koira piti kokoajan pitää ns. näpeissä eikä sitä voinut päästää kaahaamaan oikeastaan missään vaiheessa. No, ei kai kaikkien ratojen aina kivoja tarvitse ollakkaan...
Heti alussa kepeiltä kielto. Ajauduin hitusen liian lähelle keppejä, Häkä väisti liikaa ja ajautui keppien väärälle puolen. Jatkettiin mutta säheltämiseksi meni. Lopulta hylkäys.


Sitten oli jäljellä SM-finaali. Tuomarina Ritva Herrala ja rata myöskin taattua Ritvaa. Tällä kertaa vaan positiivisessa mielessä. Ritvan radoista olen oikeastaan aina tykännyt. Ne on vauhdikkaita mutta ei liian helppoja. Kuitenkaan niissä ei ole mitään ranteet auki-fiilistä vaan yleensä "hankalaan" kohtaan keksii pari eri vaihtoehtoa joista molemmat voi olla ihan yhtä hyviä. Tykkäsin...
Meillä heti kolmas rima putosi ja se harmitti. Mutta jatkettiin silti finaalin arvoisesti täysillä loppuun saakka. Keinun jälkeiselle hypylle valitsin väärän ohjauksen ja se kostautui hetkeä myöhemmin. En päässyt pakkovalssista liikkeelle ja Häkä pääsi edelle ja tokavikalle hypylle yritin takaakierron sijaan ottaa sen poikkarille ja eihän se toiminut. Häkä hyppäsi väärin päin ja tuloksena hylkäys. Pöh.







Häkälle kuitenkin miljoona sydäntä. On sen kanssa vaan niin kiva kaahailla <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti